Painoluokkaurheilu, laihdutus ja syömishäiriöt

Teksti: Vappu Väliviita, kuvat: Vappu Väliviita ja Pixabay

Voimanosto ja penkkipunnerrus ovat painoluokkalajeja, ja toinen toistaan hurjemmat kisadieetit ovat punnitusjonoissa puheenaiheena. Oletko ikinä pysähtynyt kyseenalaistamaan tätä laihdutuskulttuuria? Ehkäpä kannattaisi, sillä painon kanssa kikkailu ei ole aivan harmitonta, ja toistuvilla painonpudotuksilla saattaa olla kovinkin kauaskantoisia seurauksia niin fyysiselle kuin psyykkiselle terveydelle.

Niukka energian saatavuus altistaa niin kutsutulle ”naisurheilijan oireyhtymälle”, joka tarkoittaa niukan energian saatavuuden ja kovan harjoittelun aiheuttamaa hormonitasapainon ja kuukautiskierron häiriintymistä ja siihen liittyvää luun tiheyden pienentymistä. Nykyään siitä käytetään laajempaa termiä RED-S eli ”Relative Energy Deficiency in Sports”, sillä niukka ravinnonsaanti altistaa myös monille muille fysiologisille ja psykologisille häiriöille kaikilla sukupuolilla. Ongelmien riski kasvaa dramaattisesti vallankin energiansaannin jäädessä alle lepoenergiankulutuksen, joka on tyypillisesti 28–32 kcal/kg rasvaton massa/vrk. (Ilander 2014, 24.)

Energiavajaus aiheuttaa suorituskyvyn ja tulosten heikentymistä, hormonaalisia häiriöitä, luun tiheyden pienenemistä, huonoa palautumista lihasproteiinitasapainon heikentyessä, suurentunutta loukkaantumisriskiä, heikentynyttä vastustuskykyä ja psykologisia ongelmia kuten ärtymystä, keskittymisvaikeuksia ja syömishäiriöoireilua. Aineenvaihdunta myös sopeutuu niukkaan energian saatavuuteen, jolloin seurauksena on nk. adaptiivinen termogeneesi eli säästöliekki. (Ilander 2014, 24–25.)

Painolla on myös taipumus kääntyä huimaan nousuun sen jälkeen, kun niukkaenerginen dieetti päättyy. Uudelleen lihoessa painoa kertyy enimmäkseen rasvakudoksen muodossa, sillä aineenvaihdunta jää pitkäksi aikaa säästöliekille. Toistuvissa kilpailu- tai muissa dieeteissä on se vaara, että tämän säästöliekki-ilmiön myötä paino ja etenkin rasvaprosentti hiipii kerta kerralta korkeammalle. Samalla rasvakudoksen vähentäminen on joka kerta vaikeampaa. Onkin osoitettu, että uransa aikana jojoilleet painoluokkaurheilijat ovat muita urheilijoita todennäköisemmin lihavia uransa jälkeen. Mitä hurjempia painonpudotukset ovat, sitä suurempia ovat myös negatiiviset vaikutukset. Mikäli painonpudotukseen on kuitenkin aihetta, kannattaa pitää tahti maltillisena lihasmassan säästämiseksi. (Ilander 2014, 33–34.)

 

 

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on syömishäiriön esiaste

Syömishäiriöt ovat mielenterveyden häiriöitä, joihin liittyy myös fyysisen, psyykkisen tai sosiaalisen toimintakyvyn häiriintyminen. Syömishäiriöitä ovat laihuushäiriö anoreksia, ahmimis- ja oksentamishäiriö bulimia, ahmintahäiriö BED (binge eating disorder) sekä terveellisen ruoan pakkomielle ortoreksia. Lisäksi syömishäiriö voi olla epätyypillinen ja sisältää vain osia taudinkuvasta tai ilmetä lievempänä. (Terve Urheilija 2023.)

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen on syömishäiriön esiaste, jolloin kaikki diagnostiset piirteet eivät vielä täyty. Häiriintynyttä syömistä esiintyy joka viidennellä nuorella urheilijalla ja neljänneksellä aikuisista. Riskilajeja ovat painoluokkalajit, kestävyyslajit, esteettiset lajit ja muut lajit, joissa on hyötyä alhaisesta painosta. (Terve Urheilija 2023.)

Syömishäiriöiden riskitekijöitä urheilijoilla on muun muassa toistuva laihduttaminen, tiettyjen urheilulajien painokeskeisyys, luonteenpiirteistä perfektionismi ja pakko-oireisuus, varhaisesta lajinvalinnasta johtuva yksipuolinen harjoittelu, vammojen aiheuttama treenitauko sekä painokeskeinen valmennus. Valmentajan rooli terveellisten elämäntapojen ja kehonkuvan viitoittajana onkin suuri. (Poikkimäki ym. 2017.) Nuoruus ja aikuisuuden varhaisvaiheet ovat erityisen herkkää aikaa syömishäiriön kehittymiselle (Valtanen 2024), joten aiheeseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota juniorien valmennuksessa.

 

 

Häiriintyneen syömisen ja syömishäiriöiden seuraukset

Häiriintynyt syöminen johtaa ennen pitkää terveyden ja suorituskyvyn heikkenemiseen liian vähäisen energian tai hiilihydraattien ja muiden ravintoaineiden saannin vuoksi. Tosin alkuun häiriintynyt syöminen ja siitä johtuva painon putoaminen saattaa jopa buustata suorituskykyä, sillä energiavajeen aiheuttama stressihormonitasojen nousu stimuloi keskushermostoa ja peittää väsymyksen tuntua ja saa aikaan jopa euforian tunteita. Lisäksi painon lasku voi aiheuttaa psykologisen buustin. Tämä vaihe voi kestää jopa 3–6 kuukautta. Lopulta kuitenkin liian vähäinen syöminen alkaa vaikuttaa suorituskykyyn suoraan hitaampana palautumisena ja heikompana jaksamisena ja välillisesti sairastumisten ja loukkaantumisten kautta. (Valtanen 2024.)

Häiriintynyt syöminen aiheuttaa monenmoisia terveysongelmia, kuten vatsavaivoja ja ummetusta, kuukautisten poisjääntiä, luuston terveyden heikentymistä, seksuaalista haluttomuutta, ahdistusta, masennusta ja uniongelmia. (Valtanen 2024.) Tytöillä ja naisilla kuukautiskierron häiriöt jäävät helposti huomaamatta, mikäli käytössä on hormonaalinen ehkäisy.

Vakava nälkiintyminen voi johtaa jopa sydämen vajaatoimintaan ja sydänpysähdykseen. Lisäksi liian vähäinen rasvan saanti heikentää kognitiivisia kykyjä, sillä aivot tarvitsevat rasvaa. Bulimiatyyppinen oireilu kuivattaa elimistöä ja aiheuttaa neste- ja suolatasapainon häiriöitä ja sitä kautta sydänoireilua. Ahminnan ja oksentamisen kierre aiheuttaa myös refluksia ja hammasvaurioita. (Etelän Syli ry 2020.)

Vaikka hormonitoiminta useimmiten normalisoituukin ravinnonsaannin ja painon noustessa riittävälle tasolle, saattaa syömishäiriöllä olla myös pidempiaikaisia vaikutuksia muun muassa munasarjojen toimintaan ja hormonien eritykseen. Tämä kannattaa huomioida, jos toiveissa on vielä perheenlisäystä. Toki myös suuri ylipaino heikentää hedelmällisyyttä. (Arojoki & Anttila 2000, Tiitinen 2014.)

Lapsuus ja nuoruus ovat kriittistä aikaa luumassan kehittymisessä, ja luumassa on huipussaan 20–30 ikävuoden kohdalla. Se säilyy suurin piirtein muuttumattomana 40 ikävuoteen asti, jonka jälkeen se alkaa pienentyä. Aikuisuuden osteoporoosin kannalta nuoruudessa saavutettu luumäärä on siis merkittävässä asemassa, ja niinpä nuorena sairastettu syömishäiriö voi keski-iässä ja vanhempana altistaakin murtumille. Naisilla vaihdevuodet kiihdyttävät luukatoa, ja osteoporoosi vaivaakin suuremmassa määrin naisia kuin miehiä. (Käypähoito 2020.)

Syömishäiriö saattaa myös kroonistua, ja vaikka akuutein vaihe paranisikin muutamassa vuodessa, kehonkuva ja suhtautuminen ruokaan ei välttämättä koskaan (Keski-Rahkonen 2010).

 

 

Tytöt riskiryhmää

Syömishäiriöt ovat selkeästi yleisempiä naissukupuolella – jopa joka kuudes nainen on kärsinyt syömishäiriöstä varhaisaikuisuuteen mennessä, kun taas miehistä vain joka neljäskymmenes. Tyypillisin syömishäiriön puhkeamisikä on tytöillä 16–19 vuotta. Pojilla syömishäiriöoireilu on epätyypillisempää ja siihen liittyy useammin pakonomainen liikunta, urheiluharrastukseen liittyvät epäterveelliset painonhallintakeinot, isot painonvaihtelut ja ahmiminen. (Silén 2020.)

Junioreita valmennettaessa tulee muistaa, että nuoret ovat sekä fyysisesti että henkisesti kasvuvaiheessa. Fyysinen kasvu aiheuttaa sen, että painoluokkaan tulee luonnollisesti muutoksia, eikä sitä kannata ehdoin tahdoin jarrutella. Henkisesti aikuisten rooli ja esimerkki on merkittävä, ja valmentajan vastuu on suuri, halusi hän sitä tai ei. Painiliiton Molski-lehdessä valmentaja Hanna Mykkänen sanookin, että itse katuu sitä, että on antanut yhdenkään painijansa pudottaa painoaan kisoihin ja että hukkasi itse vuosia elämästään painon tarkkailuun ja pudottamiseen. Hänen mielestään on ok, jos kilpailuaamuna syö aamiaisen vasta puntarin jälkeen tai jumppaa hieman nesteitä pois, mutta viikonkin kitudieetti on jo liikaa, sillä nuoren pitäisi olla kilpailussa parhaassa iskussaan eikä dieetistä riutunut. Hänen mielestään kehitys onkin tärkeämpää kuin kilpailutulokset. (Molski 3/2022.)

Haluankin tällä artikkelilla avata voimanostopiireissä keskustelua tai ainakin herättää ajatuksia painoluokka-asioiden huomioimisesta etenkin junioreiden valmennuksessa. Ja toki me aikuiset ohjeistajien lisäksi toimimme myös esimerkkeinä, joten omat harakiridieettimme ja syömishäiriöoireilumme heijastavat myös vaikutuksia ahmiviin nuoriin. Itse en ole koskaan syömishäiriötä sairastanut, mutta silti ajatusmaailmastani löytyy aiheeseen liittyviä vääristymiä, kuten esimerkiksi morkkis liiallisen syömisen jälkeen tai ahdistus siitä, että ei pääse lenkille. Ja vaikka olenkin melkoisen amatööri diettaamisen saralla, niin silti kerta kerralta painonpudotus on vaikeampaa. Toki varsinainen kilpailujännitys vähenee, kun jännittää eniten pääseekö puntarista – mutta toisaalta jääkö se itse kilpailusuoritus lopulta laihduttamisen varjoon? Onko se laihduttamalla saavutettu mitali aina sen kaiken rääkin väärti?

Kirjoittaja on urheiluravitsemusta ja liikuntapsykologiaa avoimessa yliopistossa opiskellut logistiikkainsinööri, kuljetusammattilainen ja voimailun harrastaja Ylöjärveltä.

Lukusuositus urheilijoille sekä heidän valmentajilleen ja nuorten huoltajille:
Syömishäiriökeskus käynnisti vuoden 2020 alussa urheilijoiden häiriintyneen syömisen ja syömishäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi ja niiden hoitomallin kehittämiseksi Oman Elämänsä Urheilija ‑projektin. Projektilla halutaan myös lisätä syömishäiriötietämystä urheiluyhteisöissä ja poistaa syömishäiriöihin liittyvää stigmaa, jotta niistä voitaisiin tulevaisuudessa puhua avoimemmin ja hoitoa tarvitsevat pääsivät nopeammin hoidon piiriin.

https://syomishairiokeskus.fi/oman-elamansa-urheilija/

LÄHTEET
Arojoki, M. & Anttila, L. Syömishäiriöt, laihuus ja hedelmättömyys. Duodecim 2000. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo91322.pdf
Etelän Syli ry. 2020. Syömishäiriöt ja niiden lyhyt- ja pitkäaikaisvaikutukset elimistön toimintaan. https://etelansyli.fi/syomishairiot-ja-niiden-lyhyt-ja-pitkaaikaisvaikutukset-elimiston-toimintaan/
Ilander, O. 2014. Liikuntaravitsemus – tehoa, tuloksia ja terveyttä ruuasta. VK-Kustannus Oy.
Keski-Rahkonen, A. 2010. Syömishäiriöt – ohimenevä kiusa vai ikuinen riesa? https://www.duodecimlehti.fi/duo99078
Käypähoito. 2020. Osteoporoosi. https://www.kaypahoito.fi/hoi24065
Poikkimäki, T. ym. 2017. Eri-ikäisten urheilijoiden syömishäiriökäyttäytyminen lajityypeittäin, kirjallisuuskatsaus. https://terveurheilija.fi/wp-content/uploads/2020/11/lt2-317_tutkimusartikkelit_poikkimaki_lowres.pdf
Silén, Y. 2020. Odotettua useampi sairastaa syömishäiriön. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/terveempi-maailma/odotettua-useampi-sairastaa-syomishairion
Terve Urheilija, 2023. https://terveurheilija.fi/terveydenhuolto/urheilijoiden-syomishairiot/
Tiitinen, A. 2014. Raskaaksi syömishäiriön jälkeen? Artikkeli Hyvä Terveys -lehdessä. https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/asiantuntijat/terveys/raskaaksi_syomishairion_jalkeen
Valtanen, T. Syömishäiriön vaikutukset urheilijan terveyteen ja suorituskykyyn. https://urheilijanravitsemus.fi/liikuntaravitsemustieto/urheilijan-syomishairio/urheilijan-syomishairio/ Viitattu 6.8.2024.