Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Sami Teeri Porista, 53 v. ja edustan Power Lifters Pori seuraa, jonka hallituksessa myös toimin. Itseasiassa olen yksi niistä kolmesta, jotka seuran perustivat v. 2019. Rahat perheen ja harrastusten ylläpitoon hankin toimimalla Neste-asemien huollossa.
Ennätykseni ovat nykyään jalkakyykky 225 kg, penkkipunnerrus 145 kg ja maastanosto 260 kg. Yhteistulosennätys on sarjaan M50/93 kg 620 kg, jonka tein tämän vuoden SM-kisoissa, voittaessani ensimmäisen SM-kultani.
Aikaisemmin olin sijoittunut kahdesti pronssille SM-kisoissa, mutta jo 40 vuoden itsepäisen harjoittelun jälkeen, ymmärsin ottaa yhteyttä valmentaja Ville Kunnakseen, jonka käskytyksen seurauksena mitalin väri kirkastui tänä vuonna.
Arvokisoihin olen päässyt kahdesti, molemmat olivat EM-kisoja, joissa sijoitukset olivat 5. ja 7. Nyt harjoitellaan kohti Oulun EM-kisoja, jotka ovatkin jo ihanhetituotapikaa.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Voimailu on ollut elämäntapani jo 40 vuotta, mutta kilpailutoimintaan jahkaannuin vasta vuonna 2016, kun se alkoi tuntua hyvältä ajatukselta. Tällöin harjoitteluun tuli mukaan säännönmukainen ja organisoidumpi jalkakyykkyharjoittelu, ja varsinkin maastanostoharjoittelu. Aikaisemmin olin ikiaikainen penkki-hauis-yläkroppa treenaaja, mutta niissä ei iän karttuessa ollut enää paljon tehtävissä. Toki tein jalkojakin pakon edessä, mutta esim. maastanostoa en ikinä. Ehkä siksi lantionseudun luusto ei pahemmin vielä nitise, vaikka pehmytkudokset eri puolilla kehoa rutisee aivan riittävästi. Olkapäävamman takia, leveä penkkipunnerrus ei enää onnistu, annan siinä tasoitusta 15-20 kg, mutta sillä mennään mitä on tarjolla.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Voimanostossa kiehtoo moni asia. Tottakai se, että vieläkin voi tässä iässä kehittää tuloksia, vaikkakin se vaatii työtä eri lailla kuin nuorempana. Nykyään oppii olemaan kiitollinen joka treenistä, sillä sitä alkaa pikkuhiljaa tiedostamaan, että asioita voi tapahtua nopeasti ja heti. Toinen upea ominaisuus on organisoitu kilpaileminen, ja tällä viittaan IPF/EPF/SVNL. Eli voit testata itseäsi erilaisilla tasoilla, jos/kun pystyy nostamaan tasoaan uusille kilpailuareenoille, ja se antaa myös kovasti potkua tekemiseen, kun seuraavan tason kisat häilyvät silmissä. Kolmas, mutta minusta tärkein asia on yhteisöllisyys. Niin eri kilpailuissa ja tapahtumissa, mutta eritoten harjoituspaikoilla. Meidän seuran kesken, meidän salilla on aina hauskaa. Ja tarkoitan tällä, että AINA. Tottakai me treenataan lujaa, mutta välipuheet sarjojen välillä on sitä elämää, joka osaltaan myös kiskoo salille. Toivon, että asia on muualla samoin.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Jos en ole salilla, enkä palkkatyössä, olen joko kameran kanssa luonnossa, studiolla tai salilla ojentamassa muita. Eli olen intohimoinen kameran takana oleskelija. Teen toiminimellä kuvauksia, juhlia, häitä yms., mutta suurimman osan kuljen luonnossa vaimon kanssa. Olemmekin kovasti reissanneet pohjoismaita ristiin rastiin, nähtävää ja kuvattavaa on niin paljon. Kuvaan myös potretteja, se on aina jännittävä ja vastuullinen tilanne, kun minulle vieras ihminen uskaltautuu kamerani eteen. Vedän myös pienryhmää, joka treenaa voimanostoa. Harjoitukset ovat kaksi kertaa viikossa ja ryhmässä on seitsemän jäsentä, joista neljä on alle 16 v. ja kolme aikuisia. Kolme nuorta on ollut mukana alusta asti, eli lähes kaksi vuotta. Tätä toimintaa teen rakkaudesta lajiin, eli ilmaiseksi. Haluan vain jakaa sitä hyvää, jota itsensä kehittäminen ja voittaminen voi antaa. Se aika mikä näistä jää yli, menee seuran toimintaan ja yleiseen laiskotteluun… palautumiseen.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Salille haluaisin niiden entisaikojen miesten kanssa, jotka silloin 40 v. sitten harjoittelivat Porin urheilukeskuksen stadionin punttisalilla. Siellä, yhdessä huoneessa harjoittelivat suomen huippu painonnostajat ja sen aikaiset voimanostajat. Hyvin moni heistä on jo siirtynyt ikuiselle palautus-kaudelle, mutta se muisto miten juttu lensi ja asioita tehtiin tosissaan siinä hyvin askeettisessa tilassa. Siellä se minunkin intohimoni voimailuun alkoi, vaikka tutuksi tuli huuto ’mikä pirun Mikki Hiiri sin ny tuli’ kun astuit ovesta sisään, eikä äijät vielä nähneet ketä milloinkin saapui sisään. Onneksi nykyisellä kotisalilla on jotain samaa, vaikka laitteet ja muut ovat aivan eriluokkaa.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Olen nyt siitä onnellisessa asemassa, että voin vain seurata ja tehdä mitä valmentajani Ville Kunnas kirjoittaa tehtäväksi. Suoraan voin sanoa, että harjoitteluni koki suuren muutoksen, kun Ville otti määräysvallan, mutta upeasti on mennyt. Olen hänen alaisuudessaan kilpaillut kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla on esim. maastanoston PR parantunut. SM-kisoissa jopa 7,5 kg kerralla. Mutta jos jotain voisin oppia, niin tekniikka nyt ikinä ei ole ihan täydellinen ja liittotoimintaan voisi perehtyä enemmän.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Mitä haluaisin kysyttävän… No ehkä, jos joku tulisi kysymään, että mistä tuo motivaatio kumpuaa kaikkien näiden vuosien jälkeen. Suoraan sanottuna, en tiedä oikein itsekkään. Mutta itsellä on sellainen olo, että vielä on tehtävää/annettavaa, niin itsessä, kuin seurassa ja omassa pienryhmässä. Jos/ja kun oma keho antaa periksi, voin jatkaa lajissa seura- ja ohjaustoiminnassa. Miten pitkään… kuka sen tietää.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Tähän loppuun tahdon toivottaa kaikille lajiin hurahtaneille hyvää ja rauhallista Joulua ja uutta vuotta. Olkoon vuonna 2026 kyykkynne teräviä, penkkinne sähäköitä ja vetonne irtonaisia ja ennen kaikkea, pitäkää itsenne kasassa.
