Teksti: Harri Hagfors ja maajoukkue, kuvat: maajoukkue
Etelä-Afrikan Sun City oli tällä kertaa mastersien klassisen ja varustevoimanoston MM-kisojen näyttämönä 5.-13.10.2024. Sun City on ollut nyt kolmena vuonna peräkkäin kisanäyttämönä (avoimen klassisen MM 2022 ja penkin MM 2023) olisi luullut, että kisat menevät jo hyvällä rutiinilla, mutta näin ei ikävä kyllä tapahtunut, vaan olivat syystä tai toisesta todella huonosti järjestetyt alusta loppuun asti. Kisojen aikataulut ei toiminut, mitalien suhteen maastavedon kultamitalit loppuivat varmaan jo torstaina ja tilalle tuli kyykyn kultamitali. Tosin tämä oli IPF:n moka ja niille sitten jätettiin osoitteet, että lähettävät ne kotiin, no vielä ei ole näkynyt. Anteron pisteissä saatu palkinto oli naisille tarkoitettu, kun ei ollut tullut ollenkaan palkintoa missä olisi puhuttu miehistä. Tuomareita oli liian vähän ja kuljetuksien osalta oli toivomisen varaa, mikä oli harmi, kun kumminkin puitteet olivat todella hyvät.
Teknisen kokouksen jätin väliin, kun osasin ennakoida sen, että vaikka oli n. 6 h aikaa saapumisestani kentälle, en kerkeä kumminkaan tekniseen kokoukseen, ja tänä päivänä siitäkin kuulema mahdollista saada sakko, jos ei ilmoita, että ei saavu paikalle.
Kisojen ollessa reilun viikon mittaiset, niin nostajia saapui paikalle myös eri aikaan, eri paikkojen kautta, osa Saksan, Dohan, Etiopian ja Turkin kautta. Osa kuljetuksista toimi hyvin, osalla taas oli niin huono auto missä ei ollut kunnon jarruja, mikä pitkitti matkaa reilulla tunnilla verrattuna normaali aikaan kentältä hotelleille. Sitten vielä osalla oli jo varatussa huoneessa muita asukkaita, joten siitä alkoi sitten uuden huoneen etsiminen.
Aluksi hotellilla oli oma pieni lämmittelypaikka, mikä sitten kyllä jostain syystä purettiin muutaman päivän jälkeen. Joten ainut paikka oli kisapaikan yhteydessä olleet kolme lavaa, mitkä olivat liian vähän, kun nostajia oli reilusti yli tuhat viikon aikana, kun samaan aikaa oli samaan paikkaan siirretty Commonwealth kisat, mitkä nostettiin vierekkäisellä lavalla suurimaksi osaksi. Paitsi sitten kaikki mastersit ja vielä kun meidän nostajamme eivät saaneet nostaa toisella lavalla. Syy oli kuulemma, että tietokone ei toiminut niin, että olisivat voineet laittaa meidän nimemme toiselle lavalle nostamaan. Tämän takia aikataulut alkoi joka päivä menemään pieleen ensimmäisen ryhmän jälkeen, että oltiin myöhässä vähintään tunti mikä kertaantui sitten iltaa kohden. Huonoin päivä oli, kun klo 06.00 alkoi ekan ryhmän punnitus ja viimeisiä nostoja nostettiin vielä lähelle 01.00 yöllä ja aamulla 07.00 alkoi seuraavan ryhmän punnitus.
En tiedä mitä IPF tulee vastaamaan kyselyyn mihin meni 71 760 € dopingmaksuihin kerätty raha, sen verran oli kisoissa nostajia ja varmaan vielä jonkun verran oli maksanut, mutta ei kuitenkaan sitten ollut tullut paikalla. Sillä yhtään testiä ei otettu, ei ainakaan niin, että joku olisi nähnyt jossain huoneen mikä olisi varattu kyseiseen toimintaan tai, että joku olisi nähnyt jonkun henkilön kyseistä hommaa tekemässä.
Lauantai
Jokitalon Leena kisasi sarjassa N60/57 kg. Leenan kunto oli hyvä ja tavoitteet korkealla, pientä jännitystä miten pitkä matka vaikuttaa, mutta olivat Mepan kanssa tehneet sitä varten päätöksen tulla jo hyvissä ajoin Johannesburgiin ja tehdä siellä viimeistelytreenit. Kyykyssä helppo aloitus 112,5 kg, sitten 120,5 kg uusi ME-tulos ja vielä viimeisellä uusi ME 125,5 kg. Penkissä kolme nostoa tulos 57,5 kg. Vedossa varovainen aloitus 130 kg, toiseen 140 kg ja viimeiseen pyydettiin ensin ME-raudat 156 kg, mutta Britti veti kevyempänä 140 kg, joten päätettiin pudottaa ja ottaa vedon kulta 142,5 kg vedolla, joka oli SE. Yhteistuloksen ME parani nyt kaksi kertaa ja on nyt 325,5 kg ja pisteissä paras siihen päälle vielä, joten hyvä kisa kaikin puolin. Huoltotiimi oli huippua: Mervi Sirkiä, Johanna Kankus-Mikkola ja Kim Mikkola – suuri kiitos heille.
Sarjassa N60/69 kg Outi Nurmilaukas otti kyykyssä 95 kg ja 105 kg, viimeisellä 112,5 kg oli tällä kertaa liikaa. Penkissä onnistuneet 70 kg ja 72,5 kg, 75 kg oli liikaa. Vedossa olikin sitten tiukka kisa, että kumpi vie kullan. Outin vetäessä uuden ME:n 177,5 kg, niin hyvin kävi ja vielä yhteistuloksen ME 355 kg, jolla kultaa. Usan kyykyn ME:n tehnyt Jessica jäi 353 kg, joten tiukka oli kisa loppuun asti. Sari Juvonen oli samassa sarjassa ja teki yhteistuloksen 237,5 kg, jolla 7. sija.
Irene Matinpalon mietteitä kisasta:
”Sun Cityn voimanostokisa oli minun kolmas perättäinen MM-kisani. Kilpailin sarjassa M3, alle 76 kiloa. Tämä on korkeampi painoluokka, kuin normaalisti, joten sain lähteä kisaan ilman painovetoa. Osallistumisen mahdollisti se, että koko vuoden minua kiusannut jäätynyt vasen olkapää helpotti heinäkuussa ja pystyin vihdoin tekemään lajinomaista treeniä. Valmistautuminen sujui hyvin ja antoi toiveita siihen, että omat ennätykset kisassa mahdollisia. Lisäksi asetin tavoitteeksi härnätä 5. sijoitettua brittinostajaa.
Oma kisani alkoi ajoissa punnituksella klo 13.00, mutta sitten aikataulut pettivät pahan kerran. Ensimmäinen kyykkyni oli klo 17.37. Ehdin tehdä jo kolmet kyykkylämmittelytkin, aikataulun aina siirtyessä. Eväät riittivät ja oma soittolista piti mielen virkeänä. Oma huoltajani Kai Brunner hoiti oman osansa ammattilaisena ja pysyin rauhallisena. Aviomies haki lisää lämmintä vaatetta, kun auringon laskettua myös lämppäritila muuttui kylmäksi.
Kyykyssä (80-85-90) ja penkissä (40-42,5-45) suoritukseni olivat omaa tasoani. Maastavedossa toiseen nostoon ladattiin omat ennätysraudat 122,5 kg. Se nousikin toisella nostolla, mutta hylättiin, ilmeisesti en saanut polvia tarpeeksi lukkoon. Kolmas yritys samasta painosta meni pieleen, en saanut enää latausta aikaiseksi. Kello olikin jo lähes 22.00. Brittinostajan härnäys onnistui vain kyykyssä, jossa otin 10 kg kaulan, lopussa hän voitti minut 15 kilolla. Loppusijoitus oli rankingin mukainen 6. sija. Kisa oli pitkä. Paineensietokykyä tarvittiin. Hieno palkinto oli, että sain olla osana naisten M3-joukkueessa, joka nappasi MM-hopeamitalin.”
Sunnuntai
Sitten oli oma vuoroni sarjassa M60/93 kg. Kyykyssä 185-192,5-197,5 kg, millä laji pronssi, vähän jäi varoja, mutta kilot pois, kun oli selvää, että kisa tulee olemaan tiukka loppuun asti. Penkissä 110-115-117,5 kg. Vedossa aloitus 225 kg, toisen jätin vetämättä ja viimeiseen 245 kg, millä onnistuessa lajipronssi ja yhteistuloksen pronssi. Veto oli tiukka, mutta tuli, joten hyvä päätös kisaan.
Mepan mietteet kisasta:
”Valmistauduin Sun Cityn MM-kilpailuihin hyvin ja huolella. Edellisestä Salon MM-kilpailusta 6.6.2015 oli vierähtänyt 9 vuotta ja väliin mahtui neljä olkapääleikkausta vuoden välein 2017-2020. Mutta nyt olkapää oli kuntoutunut neljän vuoden sitkeällä työllä sellaiseksi, että kehtasi lähteä jo kilpailemaan. Entistä 75 kg sarjaan 52 kg (yhteistulos 320 kg/52 kg sarjaan) en ehkä tule enää ikinä saamaan tällä pysyvästi vammautuneella olkapäällä, mutta edes jonkunlaisia kiloja. Pyysin tueksi Riuska-valmennustiimin, heidän ohjelmansa toimivat minulle täydellisesti ja pääsin hyvään lentoon treeneissä. Raaka kunto oli parempi kuin koskaan aiemmin. Kuusi viikkoa ennen kisaa oli 100 kg kyykky 67,5 kg penkki ja 140 kg veto nähnyt jo treeneissä päivänvalon ja tästä piti lähteä viimeiseen nousuun.
Kunnes… Minut hälytettiin kymmenen päivän varoajalla Maltalle kuuluttamaan sub-junnujen ja junnujen MM-kilpailuja. Lähdin iloisin mielin matkaan ja treenit kulkivat hienosti. Mutta kohtalo puuttui peliin ikävällä tavalla. Perjantaina kovan kyykkytreenin jälkeen, kun aloittelin iltasessiota kuuluttajan roolissa, hain vesiautomaatilta vettä. Vettä oli myös liukkaalla laattalattialla. En huomannut sitä vaan vedin kunnon pannut eli liukastuin ja kaaduin. Israelin coachit juoksivat hätiin ja todettiin, ettei pää haljennut, eikun äkkiä kuuluttamaan. Ps. Gastonille kävi hieman huonommin, häneltä murtui ranne.
Moni muukin kupsahteli nurin tuolla liukkaalla laattalattialla viiden tähden Hilton hotellissa. Lauantaina penkki kulki hienosti treeneissä. Sitten sunnuntaina illalla hotellille palatessa astuin sisään hotellin aulaan ja vedin uudelleen kunnon pannut. Lattia oli juuri pesty ja todella liukas, mutta tätähän en tiennyt koska ”slippery floor” kyltti oli aulassa sisällä eikä siinä ovensuussa varoittamassa. Kompensaatioksi tästä kaatumisesta, jonka respan henkilökunta siis näki ja he juoksivat heti hätiin, sain 2 h pidennyksen huoneen luovutukseen seuraavana päivänä. How nice.
Vasen pakara ja sisäreisi kipeytyivät tästä rytäkästä niin pahasti, etten enää tiistaina pystynyt vetämään sumolla kuin 110 kg kovalla kivulla ja lauantaina 70 kg kyykky tuikkasi pakaraan ikävästi. Yritin kuntouttaa itseäni kaikin mahdollisin tavoin, kävin shock wave sekä LPG hoidoissa ja fyssarilla, mutta vammat eivät ottaneet kuntoutuakseen. Tähän päättyi unelmani MM-mitalista ja eikun ortopedille puhelua ja lähete magneettikuvaan.
Päätin kuitenkin lähteä hakemaan edes penkkimitalin kotiin tuomisiksi. Missään vaiheessa en aikonut luovuttaa ja jättäytyä pois maajoukkueesta. Olin luvannut myös huoltaa Leenaa, Katjaa ja Johannaa ja paria muutakin. Oli ilo olla mukana myötäelämässä muiden huikeita suorituksia. Onnea vielä muijat – Ootte te kovia!!
Kisassa siis kyykky 25 kg eli tanko ja lukot. Itku tuli tämän jälkeen, kun harmitti niin paljon. Laitoin tämän kisan valmistautumiseen koko sieluni, ruumiini ja paljon rahaa. Ja sitten kävi näin itsestä riippumattomista syistä.
Penkki kulki hyvin 62,5 kg 3-0, toisella 65 kg 3-0, mutta tavoiterauta 67,5 kg ei noussut kolmannella kuin noin 10 cm rinnasta. Penkkipunnerruksesta kuitenkin hopeaa. Kulta meni 72,5 kg ja pronssi 60 kg.
Vedosta 45 kg kapealla tyylillä ja lähes pelkästään oikealla jalalla, jottei vasen vammautuisi lisää. Ensimmäinen kerta kun ”vedin” kapealla kisoissa. Vitsikäs kuuluttaja totesi tähän, että ”olipa helppo aloitus” johon hänelle vastasin ”no eihän siitä puuttunutkaan kuin 100 kg”. Meinasi taas hiukan käydä luonnon päälle.
Magneettikuvassa pakarasta löytyi repeämä ja ödeemaa istuinkyhmyn/hamstring osastolla, sekä myös Adductor magnus sisäreidessä oli rispaantunut 2 cm matkalta. Juuri näissä paikoissa kipu treeniä yrittäessä tuntuikin. Edessä oli siis kahdeksan viikon kuntoutus kehonpainolla ja todella kevyellä lihaskuntoharjoittelulla. Myös SM-kilpailut 15.11.2024 jäävät siis minulta myös väliin.
EM:ssä sitten ehjänä seuraavaksi voimanostolavalla, toivon. Kiitos kaikille mukavasta reissusta, vaikka kisa nyt olikin järjestelyiltään lähes surkein missä olen koskaan ollut. Kisoja on kuitenkin mahtunut 1990-2015 väliselle pitkälle uralle kohtalaisen monta.”
Sarjassa N50/63 kg Katja Kärkkäinen nosti hienosti pronssille. Katjan teki puhtaan sarjan, yhdeksän hyväksyttyä nostoa. Yhteistulosta kertyi 367,5 kg sarjalla 137,5-82,5-147,5 kg. Lisäksi kyykyssä ja penkissä lajihopeat.
Maanantai
Sarjassa M50/74 kg oli Sami Siltalan vuoro astua lavalle. Kyykyssä puhdas sarja 190-200-205 kg, ja sillä lajihopea. Penkissä 122,5 kg ja 127,5 kg onnistuneesti, viimeisellä yritys 132,5 kg, mutta se olikin liikaa tänään. Vedossa sitten olikin loppuun asti jännä tilanne. Samin aloitus 237,5 kg hyvin ylös, mutta toisella 247,5 kg ei tullut, ja se uudestaan viimeiseen ja se onnistuikin, jolla laji hopea ja samoin yhteistuloksen hopeaa tuloksella 580 kg. Voittaja teki saman tuloksen, mutta oli kevyempi joten vaaka ratkaisi voittajan.
Sarjan 93 kg Vesa Kovalainen oli sitten vuorossa ja aiheutti heti kyykyssä harmaita hiuksia, kun kaksi kertaa 230 kg oli punaista syvyydestä, viimeisellä kumminkin hienosti ylös ja kisa jatkui. Penkissä onnistuneet 122,5 kg ja 125 kg, viimeiseen 127,5 kg, joka jäi tällä kertaa tulematta. Vedossa sitten onnistuneet 240 kg ja 250 kg, viimeiseen 267,5 kg, mikä oli liikaa. Yhteistuloksena 605 kg ja 6. sija.
Tiistai
Sarjan M40/74 kg tilastoykkönen Jani Haapamäki oli lavavuorossa. Kyykyssä puhdas sarja 230-240-247,5 kg ja lajihopeaa. Penkissä niin ikään nappisuoritus 155-162,5-167,5 kg ja lajikulta. Vedossa olikin sitten pikku jännitys, eka 260 kg meni hylkyyn, toisella sitten tämä rauta ylös ja viimeinen 275 kg olikin jo liikaa, lajihopeaa kumminkin. Yhteistuloksen kulta tuli tuloksella 675 kg.
Sarjassa 83 kg oli sitten Jari Kaarnais vuorossa tulla lavalle. Kyykyssä 225-232,5-237,5 kg. Penkissä 142,5-150-155 kg, puhtaat sarjat jatkuivat, vedossa 245-260-270 kg, jolla yhteistulos 662,5 kg ja 5. sija.
Keskiviikko
Keskiviikkona vuorossa oli sarja N40/69 kg, jossa oli kaksi suomalaista Johanna Kankus-Mikkola ja Teija Grönlund. Teijalle tulokseksi kyykyssä 140 kg, penkissä 77,5 kg ja vedossa 170 kg, joilla yhteistulos 387,5 kg, jolla 6 sija. Tämän sarjan kyykky ja penkki mentiin Johannan komennossa. Johannan kyykky 188 kg, uusi ME ja penkki 102,5 kg oikeuttivat lajikultiin. Vedossa Johanna nosti 162,5 kg, jolla kasasi 453 kg yhteistulosta ja otti maailmanmestaruuden. Johanna oli N40-ikäluokan kolmanneksi paras nainen pisteissä.
Jussi Harmaalan mietteitä kisasta:
”Minun ensimmäiset masters MM-kisat on nyt ohitse sarjassa M40/93 kg ja sijoitus oli 4. 11 nostajan joukosta. Kyykky lähti käyntiin onnistuneella 237,5 kilon nostolla, kroppa tuntui hieman paineettomalta, mutta nosto oli kuitenkin hyvä. Toiseen 247,5 kiloa ja aivan toivoton yritys, ei minkäänlaista puristusta löytynyt… hylkyyn meni, kolmanteen sama rauta 247,5 kg, johon sain vähän rähinää päälle ja nosto hyväksytysti ylös. Hieman jäi kaivelemaan koska tiesin olevani paremmassa kunnossa.
Penkki oli treenien perusteella hyvässä nousussa ja aloitukseen kovimmat raudat kuin aiemmin, 157,5 kiloa tulikin hyvin ylös, toiseen uusi kisaennätys 167,5 kg, joka myös tuli hyvin ylös, kolmanteen laitettiin 170 kg, jota olen jo monta kertaa yrittänyt siinä onnistumatta nyt uskoin että tänään se tulee, mutta ei vieläkään… ehkä jätän tämän painon kokeilut sikseen ja ensi kerralla hyppään suoraan 172,5 kiloon.
Maastavetoon varma aloitus 250 kg, joka nousi niin kuin pitikin, toiseen 270 kg, jota myös pidin varmana ja ylöshän se tuli, kolmanteen korotettiin 277,5 kiloon, joka ylös tullessaan olisi oikeuttanut lajipronssiin maastavedossa. No tällä kertaa ei voimat riittänyt vielä siihen. Kyykkyä lukuun ottamatta olen tyytyväinen tulokseen, yhteistulos 685 kg sivuaa ennätystäni. Kiitokset koko Suomen joukkueelle oli ilo olla osana sitä.”
Torstai
Sarjassa M40/120+ kg Kimmo Matilainen lavalle. Kyykyssä 250 kg ja 265 kg, viimeisellä vielä yritys 277,5 kg, joka oli tänään liikaa. Penkissä olikin sitten mitalinkiilto silmissä 192,5 kg ja 200 kg, jolla tulikin lajipronssi, viimeisen 205 kg oli tänään liikaa. Vedossa 220-240-252,5 kg, mikä teki yhteistuloksen 717,5 kg, jolla 7. sija.
Klassisen kisan banketti oli sitten torstai illalla mihin osallistui paljon porukkaa, ja ruoka oli kuulemma hyvää ja ilmaistakin juomaa oli ainakin limsaa, eli parempi kuin ei mitään. Itse jätin kyseisen banketin väliin, oli sen verran painon kanssa ongelmaa, kun perjantaina oli sitten varustekisa.
Varustekisa alkoi perjantaina
M70/83 kg sarja oli sitten Antero Juntusen näytöstä. Kyykyssä lajikultaa 190 kg kyykyllä, penkissä pikkuisen tasoitusta muille 90 kg, jolla lajipronssi, ja siten vedossa taas lajikultaa 215 kg sekä yhteistuloksella 495 kg ylivoimainen kulta. Antero oli vielä pisteissä toinen ja joukkuekisassa kolmas, joten hieno kisa Anterolle kokonaisuudessaan.
Sarjan M60/83 kg Rami Huovisen tuntemuksia kisasta:
”Eipä mulla paljoa kerrottavaa ole. Puku oli liian kireä, enkä päässyt 210 kg tarpeeksi alas kyykyssä. Järkkykramppi yläselässä vei vasemman käden voimat penkissä. Neljä kiropraktikko käyntiä ei riittänyt sen hoitamiseen. Nyt olen lihasrelaksanttikuurilla. Niitä kun saa täällä ilman reseptiä. Vedossa elämäni eka lajikulta, eikä tarvinnut edes ponnistella. Kun molemmat pääkilpailijat olivat epäonnistuneet ja kulta varmistunut, en edes mennyt lavalle 227,5 kg nostamaan. Yhteistuloksen pronssi on myös urani eka MM yhteistulosmitali.”
Oma kisani sarjassa M60/93 kg olikin sitten taas vähän tunnustelua miten olin palautunut klassisesta kisasta, joten tarkat nostot, kaikki kilot pois ja hopea tähtäimessä. Kyykyssä 210-220-225 kg, kaikki ok. Penkissä eka 135 kg jäi matkalle, Suurin syy oli, kun keventäjä antoi todella huonosti käsille ja nostosta ei tullut mitään, joten toiseen uudestaan 135 kg, joka oli hyvä ja viimeisen 140 kg helpoin, joten varaa jäi, mutta pitää olla tyytyväinen. Vedossa tällä kertaa kaikki kolme nostoa hyväksytysti 225-237,5-242,5 kg, millä lajikulta ja yhteistuloksen hopea 1,5 kg erolla pronssiin.
Lauantai
Sarjassa M50/93 kg olikin sitten Petteri Nousiaisen vuoro astua lavalle suomalais-brittiläis huollon kanssa. Kyykyssä hieno sarja 255-265-272,5 kg, jolla lajipronssi. Penkissä oltiin vähän hakoteillä ja jäätiin aloitukseen 175 kg, kaksi kertaa yritetty 180 kg oli liikaa. Vedossa sitten hienosti 240 kg, 247,5 kg ja viimeisellä 262,5 kg, jolla lajihopea ja yhteistuloksen pronssi tuloksella 710 kg, mikä oli oma ennätys ja joskus vuonna yks ja kaksi huoltajan tekemä SE.
Sunnuntai
Janne Hakalan mietteet kisasta:
”Kilpailin viimeisenä kilpailupäivänä varustevoimanostossa sarjassa M40/120+ kg. Jalkakyykyssä nostin viimeisellä ennätykseni tähän ikäluokkaan 277,5 kg, jolla sain jalkakyykyssä lajihopeaa. Penkkipunnerruksessa tokalla nostolla 175 kg ylös hyväksytysti 2-1 ja sillä lajipronssia. Maastanostossa tokalla nostolla 252,5 kg hyväksytysti ylös, viimeiseen nostoon lastattiin 265 kg, joka ei tällä kertaa noussut ylös saakka tekniikkaongelmien takia. Maastanostossa laji pronssia. Yhteistulosta kertyi 705 kg ja sillä yhteistuloksessa MM-pronssia.
Kilpailun tavoitteeni täyttyi jalkakyykyssä, oma ennätys sekä neljä mitalia lajimitalit mukaan laskettuna. Kiitos huoltajille Rami Huovinen ja Antero Juntunen. Kiitos myös yhteistyökumppaneille, jotka mahdollistivat MM-kilpailumatkan.”
Nina Mäkinen kilpaili sarjassa N40/69 kg. Kyykyssä 125-135-140 kg, mikä olikin kyllä päivän maksimi. Penkissä 65-70-75 kg, johon vielä jäi vähän varaa. Vedossa Nina otti 130 kg ja 140 kg, viimeinen veto jätettiin vetämättä, sen verran oli 140 kg jo tiukka. Yhteistulos 355 kg, jolla hopeaa, samoin lajihopeaa kaikissa lajeissa.
Itse tiesin jo lähtiessä, että en kerkeä joka päivä olla paikalla huoltamassa, kun nostin kahtena päivänä ja olin tuomarina neljänä päivänä. Tein ennen kilpailuja listan kisa-aikatauluista ja huoltajista, tämä etukäteissuunnittelu toimi nähtävästi hyvin. Järjestelyjen heikkous oli nähtävissä myös tuomarityöskentelyssä. Välillä ei juryssä ollut ketään, välillä olin siellä yksin. Enimmäkseen oli kolme jäsentä, mutta heidän täytyi seurata kahta lavaa samanaikaisesti, eikä aina ollut käytettävissä edes videokuvaa tai takapuolikameraa, jotta olisi voinut tarkistaa noston.
Iso kiitos nostajien omille huoltajille ja nostajille, jotka omien nostojen lisäksi autoivat muita nostajia saamaan hyviä tuloksia laajalla rintamalla, ilman toisten auttamista nämä hommat ei toimi. Kaikki pääsivät kuulema onnellisesti kotiin rankan matkan päätteeksi mikä oli hyvä juttu. Uusia kisoja kohti, eli hyviä treenejä ja koitetaan pysyä terveinä!
Tulokset:
Naiset klassinen, miehet klassinen, naiset varuste ja miehet varuste
