Teksti ja kuvat: Heikki Orasmaa
Muutama viikko sitten tein muistokirjoituksen Veli Kumpuniemestä ja siinä oli lause: ”Voiman hankinnassa aluksi ”valmentajana” toimi turenkilaiselta ilmavoimistelijalta Niilo Salolta hankittu harjoitteluteos.” Tästä heräsi mielenkiintoni tästä Niilo Salosta, josta toki hieman olin kuullut aiemminkin. Vähäisistä tiedoista hänestä löysin silti jotain kirjoitettavaa.
Hänen tuotteitaan eli ohjekirjoja sai aikoinaan tilata osoitteella: NIILO SALO Turenki. Ei siihen aikaan, 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa ollut postinumeroita, vaan yksinkertainen osoite. Toki taisi paikalliselle postimiehelle Salon talon postilaatikko olla tuttu monien tilaus- ja kiitoskirjeiden vastaanottamisen myötä.
Turenki on nykyään voimanostoväelle tuttu paikka, joka kuuluu Janakkalan kuntaan, ollen Hämeenlinnasta etelään. Janakkala on kahden SVNL:n jäsenseuran kotipaikka: Turengin Sarastus ja Team Nordic Thunder. Onhan siellä järjestetty myös lajimme SM-kisojakin.
Niilo Salo syntyi vuonna 1902 Ruovedellä perheen kolmantena lapsena. Hän oli huimien trapetsi- ja köysitemppujen esittäjä, voimistelija, ilma-akrobaatti ja teki myös taikatemppuja. Hän vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Hämeenlinnassa, käyden siellä keskikoulun ruotsinkielisenä. Hän palveli laivastossa, josta siirtyi ilmavoimiin työskennellen siellä lentomekaanikkona. Vuodet 1922-1924 kuluivat merillä. Sen jälkeen vuonna 1925 hän lähti laivalla Amerikkaan. Siellä touhusi sirkuksessa, elokuva-alalla stunttina eli vaarallisten elokuvaosien sijaisnäyttelijänä, rakennuksilla ja tehtaassa töissä, siinä samalla käyden iltakoulua. Muutaman vuoden kuluttua hän palasi Suomeen. Täällä Niilo teki voimistelunäytöksiä myös lentokoneen päällä ja siivillä. Hän myös kiipeili seisomaan käsillään lipputangon nokkaan ja riippumaan niskastaan juuri Suomeen rakennettujen sähkötolppien päälle.
Näiden ”seikkailujen” jälkeen hän alkoi 1940-luvun lopulla markkinoimaan kehittämäänsä Niilo Salon Teräsmiesjärjestelmää. Eräs järjestelmän ajatuksista perustui, että joka harjoituskerralla oli pinnistettävä ainakin yhdessä liikesarjansa parhaansa, jopa hieman ylikin.
”Ruumiin lihakset on pantava niin tiukalle kuin jaksetaan, ja saavutukset on säilytettävä jatkuvasti. Vain siten ihminen voi täydelleen päästä lihaksiensa herraksi ja tietää aina täsmälleen mihin pystyy” tiivistää Salo eräänä harjoitusmetodinaan.
Näitä Teräsmiesjärjestelmä-oppaita myytiin useita painoksia, myös ruotsinkielisenä ”Mitt Nya Stålman System” sitä oli saatavilla. Yhtenäkin maanantaina oli postilaatikossa odottamassa 30 tilausta viikonlopun ajalta, muistelee Elli-vaimo. Kirjan lisäksi kauppasivat he vaimon ompelemia hiekkasäkkejä, joiden hiekkamäärää vaihtelemalla saatiin helposti ja huokealla sopivat painot eri harjoitteisiin. Elli Salolle näitä Teräsmiesjärjestelmän suomenkielisiä painoksia ei ole jäänyt yhtään. Mainittakoon, että Salon Elli-vaimo oli rengasvoimistelija os. Lehtinen.
Teräsmiesjärjestelmä ei jäänyt Salon ainoaksi kirjalliseksi työksi. Hän esitteli uuden itsepuolustuslajin moniosaisen ”Jiujitsuoppaan” vuonna 1954. Näiden lisäksi hän kirjoitti oppaan ”Nousujohteisesta kotivoimistelusta”. Suosittu teos oli myös vuonna 1948 ilmestynyt ”Suomalaisen ilmavoimistelijan seikkailuja”, jossa Salon muistelee tukijoita ja tapahtumia opintomatkaltaan ison meren takaa. Kirjojen kustantaja oli Hämeenlinnassa toiminut Karisto Oy.
Löytyipä vielä tieto, että Niilo Salon isä oli taitava ampuja, joka ampui vuonna 1885 berdanikiväärillä koko silloisen Venäjän armeijan ennätyksen kurssiammunnassa. Isä oli myös taitava voimistelija. Hän palveli armeijassa.
