Teksti & kuvat: Kaj Mattila
”kuumaa ja kylmää, orava, sähköautot”
Tämän vuoden penkkipunnerruksen mammuttikisat järjestettiin voimanoston emomaassa USAssa. Teksasissa Austinin kaupungissa ja vielä tarkemmin St. Edwardsin yliopiston alueella. Kisaan oli hyvä yhdistää käynti Titanin päämajassa tervehtimässä yhteistyökumppaneita. Titanin tehdas on Corpus Christi nimisessä rantakaupungissa, joka sijaitsee Meksikonlahden rannalla. Pääsimmekin tapaamaan Pete Alanizia joka tätä yritystä johtaa. Puolin ja toisin annoimme lahjoja ja tulikin selville, että suomalainen suklaa on Peten ja porukan suurta herkkua. Saimme samalla jatkoa sopimukselle, jolla Titan tukee meidän avoimen maajoukkuetta heidän hakiessaan World Games paikkoja syksyn MM-kisoissa. Titan on jo parin vuoden ajan tukenut varustejoukkuettamme, joinain vuosina myös juniorit ovat päässeet tähän tukipakettiin mukaan. Keskusteluja käytiin muistakin tukiasioista ja niistä mahdollisesti saamme uutta infoa kesän loppupuolella.
Kilpailut käyntiin klassisella penkkipunnerruksella
Täällä olikin ryhmittely jaettu painoluokkien mukaan eikä ikäluokkien mukaan. Joukkueen huoltojoukoissa toimivat tällä reissulla Mats Finne ja Kaj Mattila sekä tuomarina Seija Skogman. Kisojen avajaisissa oli melkoinen sekamelska, kun eri maiden edustajat olivat tämän tapahtuman unohtaneet ja melko eksoottiset maat saivat omanlaisensa edustajat avajaisiin. Suomea avajaisissa edusti Riina Hartikainen. Avajaisten lopussa oli Teksasiin kuuluva rivitanssi esitys, johon myös kattojärjestömme presidentti osallistui, myös Anton Nykänen pääsi esittämään taitonsa tässä jalossa lajissa.
Viime vuonnahan samat kisat oli Etelä-Afrikassa Sun Cityssä, peilaan hieman tulostasoa siihen, taso näet oli vuoden 2024 kisassa melkoisen paljon kovempi kuin vuosi sitten. Aloitetaan avoimesta luokasta, josta siirrymme junioreihin ja siitä luontevasti masters ikäluokkiin.
Mitalia avoimessa luokassa saimme odottaa viimeiseen päivään asti, kuten yleisurheilun EM-kisoissa konsanaan keihäänheittäjät pelastivat Suomen mitaleille. Johanna Laitinen saavutti komeasti 84+ kg luokassa hopeaa tuloksella 145 kg, IPF GL -pisteetkin erittäin komeat 103,44. Sarjassa 76 kg Mira Lahtinen oli mitalin syrjässä kiinni viimeiselle kierrokselle saakka. SE-tulos riitti tällä kertaa 4. sijaan kovatasoisessa kisassa, huomiona se, että viime vuoden kisassa olisi oltu vastaavalla tuloksella hopealla. Sarjassa 57 kg Johanna Forsström niin ikään kävi mitalitaistoa loppuun saakka. Tuloksella 100 kg tällä kertaa 6.sija. Sarjassa 52 kg Maria Kojoukhova harmittavasti 90 kg tuloksella 4. sijalle, kun samalla tuloksella pronssia Kyoka Takahashille.
Juniorit mukaan seuraavaksi, sub-junioreissa meillä kaksi kilpailijaa tyttöjen kisassa. Ninni Kopola 63 kg luokassa pronssia ja Juuli Kostian tasatuloksella 107,5 kg hopeaa. Voittaja siis kehonpainolla Jana Rojkova, Juulilla viimeisessä nostossa ikäluokan ME-raudat, tämä nosto harmittavasti epäonnistui tällä kertaa. Tässäkin voisi verrata, vaikka Juulin painoluokan tuloksia viime vuoden kisaan, voittajan tulos 22,5 kg kovempi 2024 kuin 2023. Junioreissa oli mukana meiltä yksi nostaja, Riina Hartikainen jolle sarjassa 52 kg komeasti hopeaa.
Masters 1 -ikäluokka seuraavana, siinä ensimmäisenä Niina Köninki sarjassa 52 kg, jossa tuloksella 90 kg hopeaa, viime vuonna Niina oli mestari tuloksella 92,5 kg ja sama tulos riitti tänä vuonnakin mestaruuteen, jonka nappasi Cynthia Leighton. Sarjassa 69 kg vuoden 2023 mestari Pauliina Suomela uusi mestaruutensa tuloksella 100 kg, viime vuonna mestaruuteen riitti 95 kg. Samassa painoluokassa Satu Sarpola 82,5 kg punnerruksella komeasti 5. sijalle. Sarjassa 84+ kg M1-ikäluokan ankkurina Helena Rehnberg puhkaisi 100 kg rajan rikki ensimmäistä kertaa kisa urallaan. Tämä riitti tällä kertaa 6 sijaan.
M2-ikäluokassa aloitti joukkueestamme Katja Ronkainen sarjassa 52 kg, jossa tulos 50 kg riitti kovassa seurassa 4. sijaan. Sarjassa 63 kg Katja Kärkkäinen selkeään mestaruuteen 85 kg punnerruksella, Katjan aloitusnosto jo varmisti hänen mestaruutensa. Sarjassa 76 kg yhtä ylivoimainen oli Tiina Voho, jolle mestaruus viime vuoden tapaan, tällä kertaa tulos 105 kg, jolla irtosi myös ikäluokan 3. parhaan nostajan palkinto. M3-ikäluokassa meillä nostajia ei ollut, mutta M4-ikäluokassa Liisa Tiensuu-Hirvonen mestariksi 55 kg punnerruksella ja hän oli myös ikäluokkansa 3. paras nostaja.
Naisten klassisen penkkipunnerruksen TULOKSET.
Avoimessa miesten joukkueessa oli käynyt kato, kun vain yksi mies saatiin kisaan avoimeen luokkaan. Joni Tajakka sarjassa 105 kg puolusti Suomen penkkimainetta yksin. Jonilla oli uusiin sääntöihin hieman huonoja kokemuksia viime vuodelta, kun hän jäi ilman tulosta Sun Cityn kisassa. Tällä kertaa kisa alkoi onnistuneella nostolla, toki 2-1 hyväksyttynä ja tämä hieman aiheutti sydämen sykkeitä huoltojoukoissa. Toiseen nostoon 7,5 kiloa lisää ja tämän noston tuomarit hyväksyivätkin 3-0. Viimeiseen sitten 237,5 kg, jolla mitali lähtisi matkaan, nyt tuomarit sitten hylkäsivätkin noston 2-1, juryn haastaminen ei tuomiota muuttanut. Jonille siis 4. sija samalla tuloksella kuin pronssi ja hopea. Kisa oli siis äärettömän tiukka. Tässä onkin Jonin valmennustiimille tiukka paikka korjata tekniikka siten, että kisoissa nostot saadaan hyväksyttyä.
Sub-junnuissa yksi nostaja Jooa Toivonen, jolle MM-kisat olivat ensimmäiset, ennakkoluulottomasti nuori mies lähtikin kisaan ja viimeiseen laitettiin ennätysraudat, joilla oltiin hetki kiinni pronssimitalissa. Joshua Reid kuitenkin kuittasi ohi samalla raudalla, mutta kevyemmällä kehonpainolla. 130 kg kova tulos Jooalle, jolla oma ennätys parani reippaasti. Junnuissa Hermanni Järvenpää lähti hakemaan mitalia, taso oli jäätävän kova ja 192,5 kg tulos riitti tällä kertaa 5. sijaan.
Anton Nykänen oli jo pitkään ennen kisaa some-maailmassa tehnyt julkaisuja, joissa lähtee Austinista maailmanmestaruutta hakemaan ja tekemään maailmanennätyksen. Nuori mies on ollutkin kuluvan vuoden huimassa iskussa ja näille kirjoituksille olikin hyvä lähteä hakemaan vahvistusta kisasta. Antonia vastassa oli Ruotsin junnuihme, joka on tilastojen mukaan samalla viivalla hänen kanssaan. Kisa olikin tiukka loppuun saakka ja harmittavasti tällä kertaa nuo mestaruusraudat jäivät nousematta. Mestaruus siis Ruotsiin tällä kertaa. Maltalla Antonilla uusi paikka rikkoa jopa tuo ME, sen aika näyttää miten siellä käy. Anton on selkeästi yksi tämän hetken ykköspunnertajistamme siitä ei ole epäselvyyttä. Nuorelle miehelle tulee vielä uusia paikkoja näyttää voimansa ja napsia mestaruuksia ja ennätyksiä. Tällä kertaa Antonille siis juniorien sarjan 74 kg MM-hopeaa 180 kg punnerruksella.
M1-ikäluokan masterseissa aloitusvuorossa Tapio Peltokangas, jolla myös haasteita penkissä ”syvyyden” kanssa. Mitaliraudat nousivat ylös, mutta sääntöjen mukaista syvyyttä ei tällä kertaa saatu. Sarjassa 83 kg Teemu Tapanainen teki mukavan tuloksen 152,5 kg, jolla irtosi tällä kertaa 6. sija. Sarjassa 120 kg ikinuori Simo Sistonen nosti juuri ne raudat, kun mestaruuteen tarvittiin ja tällä kertaa masters maailmanmestaruus tuloksella 220 kg. Kimmo Matilainen 120+ kg sarjassa 200 kg tuloksella 7. sija.
M2-ikäluokan sarjassa 83 kg Vesa Hartikainen 7. sijalle tuloksella 155 kg, Petri Ronkainen sarjaa ylempänä tuloksella 165 kg hienosti sijalle 6. Ari Flinkman taisteli mitalista loppuun saakka, mutta tällä kertaa 187,5 kg punnerrus riitti 120+ kg sarjassa 4. sijaan. Aikuisemmat mastersit eivät olleet tällä kertaa lähteneet kisaan mukaan.
Näin klassisen kisan osio oli saatu päätökseen ja oli vuorossa banketti, jossa aitoon Teksasin tapaan oli barbeque ruokaa tarjolla country musiikin säestyksellä. Hieno banketti, joskin melko kovaääninen musisointi hieman häiritsi ihmeisten keskustelua. Kuljetukset toimivat melko hyvin hotelleilta kisapaikalle ja joinain päivinä takaisinkin. Ruokarekkoja mainostettiin olevan athletes villagessa ja kisapaikalla, mutta emme jostain syystä näitä löytäneet, onneksi arkipäivinä yliopiston kahvila oli avoinna ja siellä flatbreadia pääsi syömään kylmien tai kuumien juomien kera. Ympärillä olevalla puistoalueella oli mukava taukojen aikaan kävellä mahtioravia seuraamaan. Puistoalueelta oli komea näkymä Austinin keskustaan, jonka pilvenpiirtäjien silhuetti näkyi komeasti. Niin, participation medal, eli osanottomitalit. Näitä on liki kaikissa kisoissa jaettu osallistujille, mutta täältä se oli ”unohtunut”. Hieman paistoi tiettyjen asioiden osalta tehdyt säästöt, mitään ylimääräistä ei ollut tehty. Toki lämmittelytilat kiitettävät, väljät tilat joissa 10 Eleikon combo rackia käytössä. Tässä hieman lämpötilaero aiheutti pientä kolotusta, ulkona 45 astetta ja sisällä 17, joten välillä piti mennä ulos lämmittelemään. Kilpailijat ehtivät kisojen aikana tutustua Austiniin ja lähikaupunkeihinkin.
Miesten klassisen penkkipunnerruksen TULOKSET
Vuorossa varustepenkkipunnerrus
Naisten avoimessa oli kaksi kilpailijaa ja molemmat 52 kg painoluokassa. Maria Kojoukhova urakoi näissä kisoissa, kun osallistui molempiin kisaosioihin. Tällä kertaa tuloksella 105 kg saavutettiin 5. sija. Marcela Sandvik lähti hakemaan mitalia ja sen hän saikin matkaansa tuloksella 110 kg, pronssia kaulaan ja kaiken lisäksi M2-ikäluokan EE-tulos parani kolme kertaa hänen toimestaan. Kaikenlaista puhetta masters nostajista olen kuullut, mutta eiköhän ne voida jättää täysin omaan arvoonsa. Upeaa tekemistä Marcela.
Sub-junnuissa ja junnuissa molemmissa yksi nostaja, mutta menestys uskomatonta. Sub-juniorien 63 kg sarjassa maailmanmestariksi Ninni Kopola hyvällä 107,5 kg tuloksella. Junnuissa Riina Hartikainen myös mestaruuteen 80 kg punnerruksella 52 kg luokassa. Ei tämän upeampaa menestystä voi toivoakaan.
M1-ikäluokan osalta joukkueestamme ensimmäisenä lavalle Satu Sarpola 76 kg luokassa, jossa 105 kg punnerrus riitti tällä kertaa 4. sijaan, pronssiin olisi vaadittu 110 kg. Sarjassa 84 kg Tiina Leppäaho komeasti hopealle tuloksella 112,5 kg, ankkurin
a 84+ kg sarjassa Helena Rehnberg, joka ennakkoluulottomasti lähti hakemaan mestaruutta. Helenan ennätys ennen tätä kisaa oli 152,5 kg, jolla hopeaa avoimen luokan SM-kisassa viime vuodelta jännittävien vaiheiden jälkeen. Nyt ennätys 167,5 kg, mestaruuteen vaadittavat 187,5 kg eivät täysin suorille käsille tällä kertaa oienneet. Hieno kisa loppuun asti. Ehkä 200 kg jo Hämeenlinnassa? Helena myös ikäluokkansa 3. paras nostaja.
M2 ryhmässä olikin enemmän nostajia mukana, joista ensimmäisenä Katja Ronkainen sarjassa komeasti hopealle tuloksella 65 kg, jolla myös kulta tällä kertaa Angel Yau-Vandenburgille. Sitten vuoroon Seija Skogman, jolla pieniä haasteita kisassa tällä kertaa tulos 97,5 kg riitti 5. sijaan. Viime vuonna ME-tuloksen tehnyt Tiina Voho vuoroon sarjassa 76 kg, jossa hänelle mestaruus tuloksella 140 kg. ME-raudat eivät tällä kertaa suostuneet yhteistyöhön. Tiina tässä ikäluokassa paras nostaja pisteissä. Varttuneimmat naismastersit olivat jättäneet tämän kisan väliin tällä kertaa eli naisten osuus varustepenkissä oli näin ollen valmis. Tässä vaiheessa voi mainostaa Titania jälleen, jolla oli oma osasto Athletes villagessa Eleikon päämajassa. Siellä oli myös järjestetty hyvät treeniolosuhteet ja olihan siellä myös Eleikon tunnettuja vohveleita vieraille tarjolla. Eleiko oli myös laittanut taulun seinään, johon likimain kaikki kilpailijat kävivät nimmarinsa raapustamassa muistoksi. Niin siellä Eleikolla huhut kertoivat eräänä päivänä food truckin olleen paikalla, no harmittavasti vain yhtenä päivänä.
Naisten varustepenkkipunnerruksen TULOKSET
No sitten varustepuolen miehet vielä. Avoimessa yksi nostaja, mutta sitäkin laadukkaampi, Kenneth ”Kenta” Sandvik, joka lähti haastamaan nuorempiaan mitalitaistoon. Tällä kertaa Kentan komea 310 kg punnerrus riitti 4. sijaan. Huomiona, että Kenta voisi ensi vuonna nostaa M2-ikäluokassa, mutta kuuluu vielä maailman ehdottomaan eliittiin avoimessa luokassa. Kyllä mastersit ovat vahvoja ei muuta voi sanoa.
Junnuissa Hermanni Järvenpää oli tiukassa paikassa 105 kg sarjassa ja tässä huollon piti ottaa kaikki konstit käyttöön kisan aikana. Emäntäkoulun käyneen sala-agentin työ alusti kisan oikeaan suuntaa. Hermannilla jännittävien vaiheiden jälkeen korkein aloituspaino, jolloin hän pääsi nostamaan viimeisenä, huolto teki tarkkaa työtä ja Hermanni nosti mitä tarvitsi. Tuloksella 245 kg Hermannille ansaittu mestaruus.
M1-ikäluokassa Ville Vaivila sarjassa 66 kg taisteli mitalista viimeiselle kierrokselle asti, mutta tällä kertaa 117,5 kg riitti neljänteen sijaan.
M2-ikäluokassa aloittivat Vesa Hartikainen ja Tomi Vikla sarjassa 83 kg, jossa herroille sijat 5. ja 4. Sarjassa 93 kg Petri Ronkainen punnersi 202,5 kg, jolla irtosi komeasti pronssinen mitali kaulaan. Sarjassa 105 kg nähtiinkin varustepenkkiin kuuluvaa dramatiikkaa. Tällä kertaa se oli onni Suomen joukkueen Kaj Waseniukselle, joka teki oman ennätyksensä tärkeään paikkaan, tämä palkittiin pronssi mitalilla. Upeaa Kaj ja suuret onnittelut. Sitten allekirjoittanut vuoroon 120 kg sarjassa, jossa tulos 247,5 kg riitti neljänteen sijaan. Viime vuonna tällä tuloksella olisi oltu ylivoimainen voittaja. Näin ne vuodet ovat erilaisia. M2-miehille vielä joukkuekisan 3. sija.
M3-ikäluokassa Voitto ”Vote” Ahopelto sarjassa 83 kg, vain pienen painonvedon jälkeen 100 kg tuloksella 6. Sarjaa ylempänä Seppo Norpila hieman epäonninen eikä tulosta tällä kertaa hänelle.
Näin kaksiviikkoinen rupeama oli saatu päätökseen ja country henkinen banketti enää jäljellä. Samaa laatua kuin klassisessakin. Briskettiä ja muuta grilliherkkua herkullisten juomien kera kisaväelle. Leppoisaa yhdessäoloa kisaajien kesken.
Kisojen aikana oli hurrikaanikausi alkanut hieman etuajassa, ja vahinkojakin oli lähialueille sattunut, mutta ei aivan Austinissa onneksi kuitenkaan. Paluulentoihin tämä myrskykausi aiheutti viiveitä ja matkalaukkujen harhailua. Kaikesta kuitenkin lienee jo selvitty. Niin jotain huhuja vois kyllä laittaa liikkeelle, uusia lupaavia varustepenkkaajia saattaa olla tulossa. Ensipuraisu oli se verran lupaavaa. USA on hieno maa missä ollaan kohteliaita, toki tässäkin maassa omat ongelmat, jotka näkyvät kyllä kaikille. Kisajärjestäjä oli järjestänyt yhteistyössä autovuokraamon kanssa mahdollisuuden vuokrata auton, jolla pääsee tutustumaan Teksasin nähtävyyksiin Capitol Hill ja moni muukin paikka varmaan jäi muistiin tästä vierailusta Austiniin. Kyllähän Austinin laidalla nähtiin kulttuuriravintoloitakin, mutta niihin emme ehtineet tällä kertaa tutustua. Amerikan malliin suuria outlet keskuksia sijaitsi Austinissa ja niistä moni ehtikin hankkia tuliaisia. Stetsonit ja buutsit myös löysivät monen matkaan. Hieno reissu josta varmasti kaikille jäi mukavia muistoja, Huoltotiimin puolesta kiitos kaikille.
Miesten varustepenkkipunnerruksen TULOKSET