Teksti: Kaj Mattila, kuvat: Kaj Mattila & Mats Finne
”joukkueena eteenpäin”
Hamm urheiluhallilla järjestettiin tämän vuoden varustevoimanoston EM-kisat, edellisenä vuonna Tanskan Thistedissä Suomen maaginen joukkue menestyi upeasti. Kruununa miesten joukkueen joukkuehopea. Vuoden 2024 joukkueeseen olimme saaneet juniorinaisia mukaan mukavan määrän, junnupojat vielä ujostelivat eikä heitä tällä kertaa ollut joukkueessa.
Sub-junioreissa joukkueessamme olivat: Fanni Viljanen, jolle myös komeasti hopeaa sarjassa 47 kg, Emma Honkonen sarjassa 57 kg, jolle myös hopeaa, Ninni Kopola sarjassa 63 kg pronssia, 69 kg Essi Närvä mestariksi ja ankkurina Nelli Korpi 69 kg sarjassa sijoittuen komeasti neljänneksi. Tälle joukkueelle komeasti joukkuepronssia myös kotiin viemiseksi.
Junnuissa sama tahti jatkui. Eerika Palosaari aloitti sijoittumalla hopealle sarjassa 57 kg, Sofia Räihä mestaruuteen sarjassa 63 kg ja ankkurina Rosanna Lampela sijoittuen 6. sarjassa 84 kg. Tällekin joukkueelle komeasti pronssimitalit kaulaan kisan päätteeksi. Näin kaikki joukkueen jäsenet saivat mitalit kotiin vietäväksi.
Muutama huomio kisojen järjestelyistä, Hansun combo rack petti viikkoa aiemmin mastersien EM-kisassa ja tämä oli korvattu Eleikon telineellä, mutta Hansun painot ja tanko oli jätetty käyttöön. Lämmittelytilassa kirjoittajan mielestä parhaat telineet ER-telineet. No, miksi tästä mainitsen, liittyy IPF sääntömuutoksesta, kaikki telineet myös lämmittelypuolella pitäisi olla IPF hyväksyttyjä. ER poistui tältä listalta, mutta täällä kuitenkin ne olivat käytössä, syytä tähän vaikea tietää. Kilpailupaikka oli kompakti, mutta osaltaan haastava, kun kilpailijat menivät toiselta puolelta lavalle ja huoltajan piti kirmata lämmittelyalueen läpi viemään korotuslappuja. Tämä oli ajoittain melko haastavaa, kun lämmittelyalueella oli ruuhkaa. Lämmittelyalueen vieressä oli Alain Hammangin ylläpitämä sali, jossa hän treenauttaa Luxemburgin voimanostajia. Sali oli todellakin muokattu voimanostajien tarpeita huomioiden, kaikki laitteet tukivat hyvin lajin eri ominaisuuksien kehittämistä. Allekirjoittanutkin pääsi salia testaamaan ja kyllä siellä onkin pakko kehittyä, Hansun hylättyä penkkiäkin pääsi testaamaan. Penkki toimi kyllä hyvin, pienet korjaukset tolppiin niin oikein hyvä.
Luxemburgin kisahotelli oli kävelymatkan päässä lentokentästä niin kisajärjestäjältä jää yksi pieni asia pois järjestettävistä askareista. Kisahotellin lähellä on monelle tuttu huoltoasema, josta eväitä pääse hakemaan. Julkinen liikenne on tässä maassa ilmaista, joten kisan jälkeen ja ennen kisaakin oli hyvä lähteä tutkimaan kaupunkia. Keskustassa toimi uusi raitiovaunu verkosto, jolla pystyi myös kulkemaan ilmaiseksi. Tällä hienolla toiminnalla kaupunki pyrkii vähentämään yksityisautoilua varsinkin tiheässä keskustassa.
Miesten kisa sitten vuoroon, tosiaan emme junnuja saaneet tähän kisaan, mutta erittäin iskukykyisen joukkueen avoimeen. Suomen joukkueen osalta ensimmäisenä vuoroon Eetu Kumpulainen, joka oli tilastoissa ykköspaikala, oliko tästä tullut paineita Eetulle? Viime vuonna kuitenkin kyykyssä MM-kisoissa ei tulosta. Harjoitukset olivat sujuneet hyvin, miten kisa menee?
Eetu oli liekeissä kisassa, kyykyssä kaikki kolme läpi, penkissä kaksi onnistunutta ja vedossa kaikki kolme onnistunutta. Kisassa edettiin nostamalla tarpeelliset raudat, ei hurjastelemalla. Eetulle sarjassa 74 kg kultaa huipputuloksella 800 kg. Taakse jäi melko kovia nimiä kuten Hassan El-Baghitti, joka yritti hurjana vetomiehenä vielä Eetun päihittää. Tällä kertaa ei paukut riittäneet, Eetun yksi ihailemista nostajista jäi hänen taakseen.
Seuraavana vuorossa Matias Viiperi sarjassa 83 kg, Eetun tavoin Matias oli tilaston mukaan ykkössuosikkina kisan alkaessa. Matias saavutti viime vuonna mitalin EM-kisoissa ja MM-kisoissakin. Tällä kertaa olikin ajatuksena kirkastaa mitalin väriä. Matias kesti Eetun tavoin ennakkosuosikin paineet ja teki melkoisen hurjan tuloksen. 882,5 kg yhteistuloksella selkeään mestaruuteen, lajikultaa myös jokaisessa lajissa. Melkoinen kultapoika tämä Matias. 105 kg sarjassa Jussi Kangasvieri teki tuloksen 867,5 kg, jolla irtosi 7. sija. Jussilta hyvää perustekemistä ja arvokkaita joukkuepisteitä joukkuekisaa ajatellen.
Viimeisenä 120 kg luokka, jossa Suomella 2 kilpailijaa, Tomi Määttä ja Santeri Helin. Kyllä, Tomi Määttä. Tomi oli vaihtanut 105 kg luokan tällä kertaa 120 kg luokkaan. Tätä asiaa koko huoltotiimi ja moni muu edisti kuukausia ennen kisaa. Santeri vastaavasti ensimmäisissä avoimen luokan kisoissa.
Tomi ”High Squat” aloitti kisan poikkeuksellisen komeasti – aloituskyykky komeasti läpi. Toinen epäonnistui ja kolmanteen pieni korotus ja sekin upeasti läpi. Penkissä komeasti 272,5 kg ja maastanoston alkaessa alkoi pienen yllätyksen mahdollisuuden nähdä. Tomi ei ole tunnettu kovana vetomiehenä ja tälläkin kertaa huoltotiimi oli jo kuohujuomia heittämässä roskiin aloitusvedon jälkeen. Aloitusnosto ei saavuttanut hyväksyttyä loppuasentoa. Toiseen nostoon valmistauduttaessa huolto oli jännittyneenä kuin viulunkieli, Tomi hallitsi hermonsa ja huoltokin pääsi tuulettamaan onnistunutta nostoa. Tässä hetkessä kisa näytti siltä, että kyykyn lajimitalin ansainneelle Tomille saattaisi olla muutakin tarjolla. Tomille viimeiseen maastanostoon 307,5 kg, joka olikin Tomin maastanostosuorituksista helpoin. Yhteistulos 965 kg oli näin tehty ja sitten saimmekin jännittää pystyykö tästä joku ohi, Tomi siis kiinni pronssimitalissa yhteistuloksessa. Saimme jännittää usean noston ajan ja kukaan ei päässyt Tomia ohittamaan. Tomi Määttä upeasti pronssille, tämä oli Tomin ensimmäinen YT mitali, mutta tuskin viimeinen. Santeri sai kasaan 832,5 kg yhteistuloksen, jolla irtosi 10. sija kovatasoisessa kisassa. Santerille tulevaisuus lupaa hyvää, pientä jännitystä nuoressa miehessä oli kisan aikana.
No, joukkuemitalien jakoa jännitimme erittäin kovasti. Viime vuonna siis historiallinen pronssi avoimen miesten joukkueelle. Tällä kertaa vieläkin komeampaa, HOPEAA. Käsittämätöntä, upeaa, hieno joukkue, joka todellakin ansaitsi tämän.
Huoltojoukko, Seppo, Mats ja Kaj kiittää ja onnittelee joukkuetta menestyksestä. Tämä huoltotiimi on pari vuotta huoltanut varustetiimiä ja toivottavasti jatkossakin. Suomi on varustevoimanostossa erittäin menestyksekäs ja MM-kisoissa tavoittelee World Games paikkoja, jopa 3-5 potentiaalista urheilijaa löytyy, joilla on mahdollisuus tavoitella tätä. Tässä on hyvä kiittää Titania, joka on tukenut Suomen joukkuetta tovin aikaa ja myös avoimen joukkue sai mittavan varustetukipaketin MM-kisaan. Tästä on hyötyä, kun lähtee haastamaan maailman huippuja WG paikoista. Klassisen puolella SBD tukee joukkuetta vastaavalla varustepaketilla, mikä onkin joukkueen kannalta upeaa. SBD tuotteita käyttämällä on kuluvanakin vuonna tehty lukematon määrä ME-tuloksia, joka osaltaan tukee liiton tekemää sopimusta. Toivottavasti nostajat arvostavat tätä tukea, jota saavat uralleen.
Näin oli kisat käyty, kaikenlaista kisojen aikana tapahtui. Tällä kertaa pari ikävää loukkaantumista, paljon kovia ennätyksiä. Suomen huoltotiimin mukana olleet kylmäpussitkin pääsivät käyttöön, toki näitä ei koskaan haluaisin käyttää, mutta hyvä että olivat matkassa. Kisajärjestäjältä oli ensiaputoiminnot ”unohtunut” järjestää. Niin huoltajina toimineet Seppo ja Kaj olivat myös tuomareina muutamana päivänä, joten vapaapäiviltä vältyttiin tälläkin kertaa.
Eli kisat oli käyty ja banketti jäljellä, ruoka oli erittäin maukasta ja aamulla olikin sitten kotimatkan vuoro.
Kolme muskettisoturia (Seppo, Mats ja Kaj) kiittää joukkuetta!
