Teksti & kuvat: Teemu Ahtiainen
Alkujaan näiden kisojen piti olla Dubaissa, mutta kun Lähi-Idässä alkoi tilanne kuumenemaan muutenkin kuin säätilaa katsomalla, siirrettiin tapahtuma. Kokeneet kisaisännät Druskininkaissa ottivat erittäin lyhyellä varoajalla vetovastuun tämän vuoden klassisen voimanoston päätapahtumasta. Mutta jos Lähi-Idässä on tuulista niin eipä se Liettuakaan ole jäänyt ilman toimintaa. Bussimatkalla Vilnasta Druskininkaihin alkoi yhtäkkiä kännykät ympärillä huutamaan ja kyllä se omakin lopulta aloitti vaaratilanteesta hälyttämisen. Tekstistähän en henkilökohtaisesti ymmärtänyt yhtään mitään. Tällä kertaa syynä oli ilmeisesti Vilnan ilmatilassa havaittu sääpallo, joten ei sen kummempia väistötiloihin siirtymisiä. Ja kyllähän maailmantilanteen vaikutuksen kisapaikallakin huomasi.
Suomesta paikan päälle pääsi, jälleen kerran, verrattain pieni joukkue. Ilmoittautuneita putosi tasaisesti ja lopulta neljä kilpailijaa saivat akkreditointilätkät kaulaan. Ensimmäisenä lavalle Jaana Koskipaasi eikä pelkästään avajaisten edustustehtävän vuoksi. Itse hieman mietiskelin kisan kulkua edeltävänä päivänä, kun tanko piti nostaa Jaanan rinnalta kaksi kertaa viimeistelytreenin penkkiosuudella. Ja avauskin oli vain viisi kiloa enemmän… Kyykyllä kisa kuitenkin aloitettiin ja ihan hyvin se meni. Nostot ainakin näyttivät koko ajan paremmilta lämmittelyn alusta viimeiseen kisanostoon. Viimeisellä oma uusi ennätys 132,5 kiloa kolmella valkoisella ylös. Nyt ei tangon nopeutta mitattu kalenterilla kuten maaliskuun EM-kisoissa.
Penkin lämmittelyn aloitus viivästyi ainakin omaan silmään katsottuna. Eikä se pelkästään siltä näyttänytkään. Lopulta lämmittelynostot sisään alle 15 minuuttiin. Viimeisen lämppärin ja aloituksen välillä pari minuuttia, joten ei ehkä ihan optimaalisin tilanne. Onneksi Jaanalta löytyi kisapäätä eikä tuo pieni kiire vaikuttanut. Aloituksen jälkeen sitten korotuslaput olivat jonkin aikaa paikassa X, joten 2,5 kiloa lisää toiseen automaattikorotuksella. Alkuperäinen suunnitelma taisi olla 5 kiloa, mutta siitä jouduttiin joustamaan. Islantilaiset pelastivat loppukisan, joten paperityöt jatkuivat. Kolmanteen nostoon pyyntö jälleen uusi oma ennätys, 80 kiloa. Tuo jäi matkalle eli tuloksena ennätystä sivuava 77,5 kiloa. Penkin osalta avauspäivänä oli tuomaristolla pientä hakemista nostojen kanssa. Punaista vilkkui, mutta syitä sai välillä hakea kunnolla.
Maastanosto Jaanalla vielä jäljellä ja siinä lämmittelyt sopivassa aikataulussa. Aloituksen 140 kiloa ylös ongelmitta. Kakkosnosto 150 kg samoin ylös, tosin nyt jo näytti hieman olevan painoakin tangossa. Tuolla nostolla yhteistuloksen ennätyksen kanssa tasoihin. Kakkosnosto taisi aiheuttaa takareidessä pientä protestointia, mutta ”jos se nyt menee niin sitten menee”. Pomarkun SM-kisoihin olisi hyvin aikaa kuntouttaa. Kolmannella yrityksellä oli pari vaihtoehtoa, joko maastanoston ja yhteistuloksen uudet omat ennätykset tai sitten yhteistulokseen 2,5-5 kilon ennätysparannus. Luonnollisesti vaihtoehto A ja ennätysraudat tankoon. 160 kiloa ei kovin korkealle lattiasta noussut ja sitä kautta Jaanalle yhteistulokseksi ennätystä sivuava 360 kiloa maastanoston ollessa 150 kiloa. Jaanan sijoitus 20. Nostaja oli ilmeisen tyytyväinen kisasuoritukseen ja sehän riittää. Omien ennätyksien tekeminen kansainvälisissä kisoissa on aina aihe ylpeyteen. Jaanalla oli Unkarista yksi valmentajistaan, David Sipos, huoltajana ja tämä on ihan IPF:n sääntöjen mahdollistamaa. Yllättävän paljon sähköpostiviestejä prosessi oli kuitenkin ilmeisesti vaatinut. Kenties jatkossa sitten helpommin.
Jaanan kisan jälkeen olikin muutama päivä hiljaiseloa Team Finlandin osalta. Maailmanlaajuisia puheenaiheita olivat penkkipunnerruksen kyynärpääsäännön tulkitseminen ja Austin Perkinsin löysäily.
Juhannusaattoon päästiin ja oli Ellen Grönlundin vuoro edustaa. Ennakkorankingissa Ellen oli 8. sijalla. Juho Suomi kellotti ja lastautti lämmittelyssä tankoa valmiiksi ja homma eteni ilman kummempia. Naisten 47 kg ja 76 kg sekä miesten 93 kg sarjojen kisat olivat ainoat, joissa kaikki nostajat kilpailivat samassa kisassa. Ainakin katsomoon se sai enemmän eloa. Muissa painoluokissa B- ja C- ryhmien kisoissa oli kyllä aika kuollut meininki katsomon puolella. Tässä näkisin enemmän kuin mielelläni paluun vanhoihin hyviin aikoihin. Vaikka sitten kahta lavaa käyttämällä. Hieman arvelen, että sijan 8 jälkeen rankatut saisivat hippusen verran enemmän positiivisen kokemuksen olemalla samaan aikaan lämmittelyssä ja lavalla ns. huippustarojen kanssa.
Ellenin kyykyt puhtaasti läpi 187,5-200-205 kiloa. 205 kg näytti jo siltä, että aika nappiin laitettu rauta. Penkin lämmittelyssä eniten mietitytti oikea kyynärpää. Missään muualla kyynärpääsyvyyttä todennäköisesti ei olisi tarvinnut miettiä, mutta nyt oltiin jännän äärellä. Sanoin Ellenille, että jos jostain tulee punaista, niin se on sitten se oikea kyynärpää. Ensimmäinen kisanosto 2-1 hyväksytty, jury piti noston voimassa. Toinen kisanosto 2-1 hyväksytty, jury käänsi noston hylätyksi. Tässä oli jonkin aikaa epäselvyyttä ja pöytäkirjasta vasta nähtiin juryn tuomio. Kolmas kisanosto 2-1 hyväksytty ja taas tämä oli juryn mielestä hyvä. Aika pomputtelua ja sen ansiosta kiloja jäi varastoonkin. Tulokseksi 115 kg.
Loppusuora alkoi häämöttämään. Maastanostossa varma aloitus 195 kiloa alta pois. Toiseen 210 kg, loppuasennossa näytti siltä, että kolmannessa nostossa saattaa tulla ongelmia otteen pitävyyden kanssa. Pöytäkirja varmisti sen, että omakaan ennätys ei välttämättä vaikuttaisi sijoitukseen millään tavalla, joten varovainen korotus 215 kiloon. Päätuomarin ”Down” tuli juuri sopivaan aikaan, tanko näytti hieman jo lähtevän valumaan vasemmasta kädestä läpi. Lopputuloksena täysin sama sarja kuin viime vuonna Saksassa, 205-115-215-535 kiloa. Sijoitus 9., Saksassa viime vuonna 6.
Seuraavana päivänä jatkettiin keskikesän juhlintaa. Jenna Laitinen toimi seremoniamestarina tällä kertaa. Pari viikkoa aiemmin Jenna oli napannut juniorien maailmanmestaruuden penkkipunnerruksessa, mutta nyt lisättiin pari lajia ja nostettiin avoimessa. Kyykyn aloitus himpun oman ennätyksen alapuolelta. Toiseen korotus 7,5 kiloa oman ennätyksen yli ja 192,5 kg hyväksytysti ylös. Kolmanteen oikeastaan ainoa merkityksellinen pyyntö eli 200 kiloa. Aika korkkiruuvilla Jenna raudan toi ylös ja kolmen valkoisen kanssa pöytäkirjaan ja ”kahdenmarkan” kyykkykerhoon.
Jennan paraatilaji seuraavana. Kolme viikkoa aikaisemmin Varsovasta juniorien maailmanmestaruus ja hiukan näytti siltä, että lajimitaliin voisi olla saumaa. Ensimmäinen nosto 120 kiloa lähti väärälle raiteelle aika pian naamaa kohti, mutta hienosti Jenna kampesi tangon hyväksytysti ylös. Mutta ei ihan haluttu aloitus. Toiseen kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan 125 kiloa. Kakkosnosto oli aloituksen toisinto. Tanko taas pienelle sivuraiteelle ja eteen ja taakse ja lopulta ylös. 2-1 hylkyyn, mutta jury oli nyt eri mieltä ja nosto vihreänä pöytäkirjaan. Hankalia nostoja kaksi alla ja jotenkin penkiltä ei nyt löytynyt hyvää asentoa. Viimeinen nosto, 127,5 kiloa, lähti rinnalta viitisen senttiä ja pysähtyi sitten siihen. Penkin lajimitaliin olisi vaadittu 130 kiloa.
Maastanosto ja tasan yksi tavoite: oma ennätys. Joka sattumoisin olisi uusi Suomen ennätys. Aloitukseen välipalana 205 kiloa, tällä tuli uusi oma yhteistuloksen ennätys 530 kiloa. Vähän näytti tanko tarraavan reiteen hieman polven jälkeen. Toiseen sitten suoraan se 215 kiloa. Tanko tarrasi uudestaan reiteen samassa kohdassa. Ylös kuitenkin, mutta kolmen sinisen virhevalon saattelemana. Toisen ja kolmannen noston välissä hieman ajoituksen säätöä. Kolmannessa nostossa Jenna sai tangon tarrakohdan yli hienosti, mutta sitten loppui potku. 5 cm ennen loppuasentoa lantion lihakset lopettivat yhteistyön. Voimat loppuivat harmittavasti kesken. Kisapaikan suhteellisen lämpimät olosuhteet purivat lopulta liian ison haukun voimista.
Epäilijöille sitten lopputulosten mukana terveisiä. Sarjan 84 kg nuorimpana 12. sija, onko siinä riittävää syytä lähteä juniorina avoimen MM-kisoihin? Dietmar Wolfin sanoin, nuoressa naisessa on potentiaalia.
Ja sitten kisaviikon viimeinen päivä, viikon lämpimin päivä tiedossa ja raskaimmat nostajat lavalle. Nuutti Mansukoskella oli jo punnitusjonossa otsalla pientä helmeilyä, mutta ei antanut sen häiritä. Lämmittelyn aloittelua odotellessa Nuutti makaili pukukopin lattialla ilman paitaa jäähdytellen. IPF:n presidentti, Sigurjón Pétursson, pyörähti vieressä ja ihasteli uutta lähestymistapaa. Jos Jenna Laitinen otti edellisenä päivänä suhteellisen monta lämmittelysarjaa niin nyt päästiin toiseen ääripäähän. Kyykyssä 120-220-270 kg ja lavalle. Tällä kertaa tankokin kesti. Viimeistelytreenissä kisapaikan jumppasalilla jälkeen jäi mutkalle mennyt tanko. Pahoittelut siitä. Mutta kisaan. Aloitukseen 330 kg ja vaivattomasti ylös. Toiseen varovainen korotus ja 365 kiloa tankoon. Ylös yhä vauhdikkaasti – 2-1 hylkyyn. Tällä kerralla jury tykkäsi nostosta sen verran, että pöytäkirjaan vihreänä. Kolmanteen nostoon pyydettiin sitten historiaa. Ei 400 kiloa vaan vaatimattomasti 402,5 kiloa. Sopivat psyykkaukset ja tankoon kiinni. Herwannan Hauiskäännön delegaation pitäessä katsomossa desibelit ylhäällä Nuutti toi tangon hitaasti, mutta varmasti ylös – 2-1 hyväksytty ja jurykin tykkäsi.
Penkin lämmittely oli nopea, mutta tehokas, 120-170 kg ja siinäpä se. Aloituksesta varmat pois, 200 kiloa. Toiseen 217, 5 kiloa, vasen käsi tuli hieman perässä, mutta suoraksi kuitenkin. Kolmanteen 225 kiloa – 2-1 hyväksytty ja jurylla ei taaskaan vastaan sanomista. Penkin jälkeen Nuutilla ei enää t-paidassa ollut kovin isoa kuivaa aluetta.
Vetovuoro ja sitten kotiin. Lämmittely totutulla tavalla 120-220 kg ja lavalle. Aloitus 320 kg heittämällä ylös. Toiseen 360 kiloa, jolla saadaan 2-tavoite täyteen. Tanko ylös, mutta ote alkoi pettämään tuomarin merkkiä odotellessa. Ennen kisaa ykköstavoite oli 1 000 kilon yhteistulos. 987,5 kiloa oli vähimmäismaali. Kolmanteen mietittiin oikeaa rautaa, mutta kyllä se 360 kg pidettiin edelleen pyyntinä. Tanko jälleen ylös. Tuomarin merkkiä odoteltiin taas sen verran, että tanko lähti valumaan sormista läpi. 3-0 tämäkin hylkyyn ja iso tavoite jäi odottamaan seuraavaa kertaa. 947,5 kiloa yhteistuloksena ja 10. sija.
Häräntappoaseen mukainen loppukanootti: Pienelle Suomi-joukkueelle hyviä nostoja ja/tai ennätyksiäkin. Kaikki pääsivät kisalavalta ehjinä pois, ainakin fyysisesti. Isommassa kuvassa tuomareiden sääntötulkinnat olivat isossa osassa sosiaalista mediaa. Tilastoihin kuitenkin saatiin 25 maailmanennätystä.
Druskininkai oli Druskininkai. Kaikki tarpeellinen lyhyen kävelymatkan päässä. Kisajärjestäjä on ilmeisesti päättänyt tehdä tiliä lentokenttäkuljetuksilla. Jos järjestäjän kuljetuksen ottaa 1-3 henkeä, on kustannus muikeat 110 € yhteen suuntaan yhdeltä hengeltä. Paikalliset bussifirmat selviytyvät matkasta alle 20 €. Näistä kannattanee valita Kautra, on sitten hieman enemmän tilaa. Bolt on kuulemma Vilnasta sellaiset 140 €. Boltilla kaupungissa hotellien ja kisapaikan välillä 4 € kustannus, jos järjestäjän kyyti ei ole itselle sopiva. Vuokra-auto lentokentältä saattaa hyvinkin olla käytännöllisin vaihtoehto eikä edes kallis vakuutuksienkaan kanssa. Elokuun EM-kisaajille harkittavaa siis.
Iso norsu huoneessa on kuitenkin sääntöjen tulkinta. Ensi vuonna nämä karkelot kisaillaan Brasiliassa. Odotamme innolla, tuleeko jonkinlaisia muutoksia sääntöihin.
Joukkueenjohtajan puolesta kiitokset kisaprojektiin jollain tavalla osallistuneille.
