Nämä artikkelit on aiemmin julkaistu Voimanostaja-lehden numerossa 2/2021
SUOMI MM-KILPAILUJEN ISÄNNÄKSI – TURKU 1978
Teksti: Heikki Virtanen, lähteet: Voimanostaja-lehti 3-4/1978, tulokset: IPF, kuvat: Heikki Orasmaan & Voimanostajan arkistot
”Maailmanmestaruuskilpailut missä lajissa tahansa ovat aina merkkitapaus järjestävän maan urheiluelämässä. Kun kyseessä on vielä nuori ja melko uusikin laji, on mukana myös odottavaa jännitystä. Miten julkinen sana suhtautuu kisoihin, miten suuri yleisö ottaa vastaan tuon uuden lajin? 2.-5.11.1978 Suomen Voimanostoliitto oli tuossa tilanteessa Turun Ikituurissa järjestäessään voimanoston neljännet maailmanmestaruus –kilpailut. Kun vielä muistamme, että myös Ikituurin kongressikeskuksen kohtalonhetket olivat noina päivinä vaakalaudalla, oli Turun korkeudella tuolloin todella jännitystä ilmassa.
Nyt tuo ikimuistettava marraskuun ensimmäinen viikko on onnellisesti ohi. Ikituuri selvisi kuiville ja voimanoston neljännet MM-kisat onnistuivat todella hienosti. Tekisi melkein mieli huudahtaa, voi veljet, mitkä kisat! Koko Suomen voimanostoväki oli kyllä antanut parastaan ja kun kansainvälinenkin taso oli maailman huippuluokkaa, merkittiin aikakirjoihin yhdet onnistuneimmista voimanoston MM-kisoista. Julkinen sana ja suuri yleisö suhtautui kisoihin kerrassaan myönteisesti. Lehdistö, radio ja televisio ottivat kisat kuin omikseen ja pr:ää tuolle uudelle nuorelle voimailulajille tuli kosolti.
Valitettavasti vain yksi kauneusvirhe näihinkin kisoihin jäi. Se oli tuo kansainvälisen juryn kömmähdys suomalaisen nostajan Antero Köykän kohdalla. Ei siinä virhettä tehnyt onnistuneen ja tuomareiden hyväksymän noston tehnyt Köykkä, vaan tuomaristo. Siitä huolimatta jury rankaisi Köykkää eikä virheen tehnyttä tuomaristoa. Erehtyväinen tuntuu ihminen olevan kansainväliselläkin tasolla. Onneksi Köykän voimanostajaura ei kariutunut juryn tekemään omituiseen päätökseen. Toivottavasti Suomen tekemä protesti antoi jatkossa jurylle tarvetta paneutua asiallisemmin tehtäväänsä, jottei tarvitse jättää toisten aiheuttamaa tahraa muuten niin onnistuneisiin kisoihin.”
Näin kirjoittaa (oletetusti) Voimanostaja-lehden päätoimittaja Eric Ulfstedt Voimanostaja 3-4/1978 pääkirjoituksessa Turun MM-kilpailujen jälkeen. Pääkirjoituksessa mainitaan Turun kilpailujen olleen neljännet voimanoston MM-kilpailut, samoin kuin Ville Aroniemi ”Villen Vinkkelistä” -osiossa. Ilmeisesti molemmat miehet aloittavat kilpailujen laskemisen vuodesta 1975, jolloin Suomi osallistui MM-kilpailuihin ensimmäisen kerran. Ensimmäiset viralliset MM-kilpailut järjestettiin kuitenkin jo vuonna 1973, joten nämä olivat järjestyksessään kuudennet IPF:n alaiset MM-kilpailut. Palataan hieman ajassa taaksepäin ja siihen, miten Suomi kisat sai järjestettäväkseen.
Alun perin Intia oli lupautunut järjestämään MM-kilpailut vuonna 1978. Vuoden 1976 Yorkin MM-kilpailujen yhteydessä pidetyssä IPF:n kongressissa suhtauduttiin kuitenkin epäilevästi Intian edustajien esittämiin vakuutuksiin heidän valtionsa taloudellisesta tuesta. Suomen edustajat kongressissa olivat jo etukäteen keskustelleet mahdollisuudesta yrittää saada kilpailut Suomeen. Liiton taloudellinen tilanne oli kuitenkin silloin erittäin heikko, ja tuntui uskaliaalta ottaa järjestelyvastuu, vaikka tiedettiin MM-kilpailujen tuovan paljon hyvää mainosta Suomen Voimanostoliitolle. Suomen delegaatio keskusteli asiasta Ruotsin edustajan Arnold Boströmin kanssa ja hän innostui ideasta heti. IPF:n kongressin epäröidessä Intian mahdollisuuksia järjestää kilpailut nousi Boström ylös ja sanoi, että Suomi on kertonut olevansa kiinnostunut kilpailujen järjestämisestä. ”Onko tämä virallinen tarjous?”, kysyi kongressin puheenjohtaja. Nyt oli Suomen edustajilla selkä seinää vasten ja Jaakko Parviainen yritti diplomaattisesti selittää kongressille, että ellei kisoja anneta Intialle, tai jos he eivät pysty niitä järjestämään, on Suomi valmis asettumaan Intian tilalle. ”Onko tämä virallinen tarjous?”, tiukkasi kongressin puheenjohtaja uudelleen. ”Mitä mä nyt teen?”, kuiskasi Jaska toisille Suomen edustajille. Hetken kuluttua Boströmkin puuttui kolmen suomalaisen kuiskutteluun tarjoten Ruotsin asiantuntija-apua, jos kilpailut Suomeen tulisi. ”On tämä virallinen tarjous”, totesi Jaska, jonka jälkeen asiasta äänestettiin. Silloin Intia putosi kelkasta ja Suomelle annettiin vuoden 1978 MM-kilpailut. Suomelle annettiin kuitenkin takaportti, kun kongressi päätti, että Suomen pitää ottaa selvää viranomaisilta onko valtio valmis tukemaan järjestelyitä taloudellisesti, ja selvitys asiasta oli annettava kongressille kuukauden sisällä. Tämä selvitys annettiin ja Perthin MM-kilpailuissa vuonna 1977 Suomi sai lopulliset valtuudet kilpailujen järjestämiseen.
Työ MM-kilpailujen järjestämiseksi alkoi heti alkuvuodesta 1978. Ajatus käyttää Turun Ikituuria kilpailupaikkana oli syntynyt jo ennen ko. hotellin valmistumista. Suomen Voimanostoliiton yhteistyökumppaniksi kisajärjestelyissä valikoitui M-Club. Liitto perusti erilaisia toimikuntia hoitamaan järjestelyitä ja pian kaikki palaset alkoivat loksahdella kohdilleen.
Ikituuri oli oiva paikka kilpailujen järjestämiselle. Saman katon alta löytyi tilat IPF:n kongressin pitämiselle, kilpailuille, majoitukselle sekä muut tarvittavat palvelut ruokailujen ja harjoittelemisen järjestämiseksi. Kisapaikalle tulleita vieraita kierrätettiin pitkin Turkua ja käytettiin tutustumassa mm. Tunturi-pyörien tehtaaseen.

H-hetki koittaa
Kilpailujen H-hetki koitti torstai-iltana. Avajaisseremoniat alkoivat joukkueiden sisäänmarssilla, jonka jälkeen Turun ja Porin läänin maaherra Paavo Aitio piti avajaispuheen. Aition puheen jälkeen IPF:n presidentti Vic Mercer avasi kilpailut ja siirryttiin itse asiaan.
Ensimmäisenä lavalle astelivat sarjojen 52 kg ja 56 kg nostajat. Näissä sarjoissa oli yhteensä kymmenen nostajaa, joten he nostivat samassa ryhmässä. Sarjan 52 kg suvereeni ykkönen oli Japanin Hideaki Inaba, joka kasasi sarjalla 215-117,5-220 komeat 552,5 kg ja otti maailmanmestaruuden itselleen selvästi 62,5 kg erolla toiseksi tulleeseen englantilaiseen Nharinda Bhairoon. Inaballa oli oma seremoniansa ennen nostoa – kumarrus yleisölle, samurai huuto ja tämän jälkeen rautojen kimppuun. Inaban jalkakyykky oli kilpailujen ensimmäinen maailmanennätys ja yhteistuloksessa hän teki toisen. Sarjan 56 kg vei Uuden-Seelannin Precious McKenzie 590 kg yhteistuloksella, myös McKenzien jalkakyykky ja yhteistulos olivat uusia ME-tuloksia. McKenzien takana toiseksi tuli Suomen Yrjö Haatainen ja otti Suomen ensimmäisen mitalin näissä kilpailuissa yhteistuloksella 525 kg.
Seuraavana vuorossa olivat sarjat 60 kg ja 67,5 kg. Lamar Gant, joka aikoinaan oli aloittanut voimanosto harjoittelun vahvistaakseen selkänsä, josta synnynnäisenä vikana puuttui toinen selkälihas, näytti sarjassa 60 kg kaapin paikan maastanostossa kuromalla itsensä ykköseksi vetämällä 282,5 kg. Täten hän otti MM-kultaa tuloksella 640 kg, toiseksi tuli englantilainen Eddie Pengelly, kolmanneksi Antero Köykkä ja neljänneksi Kullervo Lampela. Köykän kilpailu ei aivan toivotulla tavalla mennyt, tästä enemmän omassa osiossaan. Sarjassa 67,5 kg marssi esittelyyn 12 nostajaa. Yhdysvaltalainen Michael Bridges aloitti jo jalkakyykyssä shown, joka päättyi maailmanmestaruuteen. Ensin tuli kyykyn ME 277,5 kg, jota mies vielä seuraavalla nostolla paransi 282,5 kg. Sama jatkui penkkipunnerruksessa, tässäkin lajissa uusi ME 182,5 kg. Siihen kun vielä lisätään hieno maastanosto 265 kg, niin uusi yhteistuloksen ME 730 kg oli syntynyt.
Sarjassa 75 kg oli mukana jopa 16 miestä ja heidän joukossaan Suomen Jouko Nyyssönen. Heti jalkakyykyssä sarjan ennakkosuosikki Rick Gaugler Yhdysvalloista pummasi kaikki kolme nostoaan, ja oli ulkona kilpailusta. Jalkakyykyn jälkeen kärkinelikko oli tasainen, islantilainen Skuli Oskarsson johti 295 kg, toisena oli Englannin Peter Fiore 287,5 kg, kolmantena Australian Bruce Waddell 280 kg ja neljäntenä Nyyssönen 275 kg. Ei mennyt Nyyssösenkään jalkakyykky suunnitelmien mukaan. Hän järjesti katsojille hermoja raastavan näytelmän. Hänen aloituspainonsa 275 kg, joka oli uusi SE-paino, ei kahdella ensimmäisellä yrityksellä onnistunut valmiiksi saakka. Viimeiseen nostoon Nyyssönen keräsi koko valtavan sisunsa ja yleisön raivokkaasti kannustaessa toi painot ylös, ja nosto hyväksyttiin tuomariäänin 2-1. Penkkipunnerruksen jälkeen tilanne oli edelleen kutkuttava, Fiore johti 467,5 kg, Nyyssönen toisena 450 kg, Waddell kolmantena 430 kg ja Oskarsson neljäntenä 425 kg. Maastanostossa Fiore sai tyytyä aloituspainoonsa 265 kg tehden yhteistulosta 732,5 kg. Nyyssönen nosti 260 kg ja 270 kg, ja yritti vielä viimeisellään nostaa itsensä maailmanmestariksi 282,5 kg raudalla, mutta tämä oli liikaa hyvästä yrityksestä huolimatta. Tässä vaiheessa Nyyssönen oli kiinni hopeassa. Takana vaani kuitenkin Islannin Oskarsson, joka veti toisellaan 297,5 kg ja ohitti Nyyssösen 2,5 kg erolla. Fiore vei kullan, hopea matkasi Islantiin ja pronssi Nyyssöselle. Tämän sarjan toisena sivutuomarina toimi yksi maamme tuon ajan kansainvälisistä tuomareista Eric Ulfstedt. Sarjassa 82,5 kg Sulo Kierivaara oli neljäs. Tässä sarjassa nähtiin tuomaripenkillä taas suomalaisväriä, kun Raimo Halvorsén toimi toisena sivutuomarina.

Sarjassa 90 kg yhdysvaltalainen Vince Anello oli herra ja hidalgo. Tosin pieniä vaikeuksia meinasi tulla sarjaan pääsemisessä. Tullessaan punnitukseen arpanumeron mukaisesti viimeisenä, näytti vaaka ylipainoa. ”Ei voi olla totta!”, parahti Anello. ”Tuolla ylhäällä se oli ihan oikein!”. Tällä hän tarkoitti toiseen kerrokseen sijoitettua kilpailijoiden tarkastusvaakaa. ”Paljonko siinä on ylipainoa?”, Anello kysyi onnettomana. ”Yksi pauna”, totesi tuomari. ”Ei, ei, en selviä ikinä”, totesi epätoivoinen Anello ja maailman paras maastanostaja oli murheissaan. Huoltajien ja tuomareiden koittaessa rauhoitella miestä, totesi yksi tuomareista ”Anteeksi, 50 g tässä on ylipainoa eikä pauna”. Huoltaja pyyhki hikeä Anellon selästä ja hartioista, joissa olikin pinta-alaa melkoisesti ja sai kerättyä pyyheliinaan hikeä sen verran, että mies saatiin sarjaan viime hetkellä. Anello kasasikin maailmanmestaruuteen komeat raudat 297,5-197,5-370, eli yhteensä 865 kg. Suomen Unto Honkonen oli myös kunnossa, jalkakyykyssä tuli 295 kg ja penkissä sarjan suurimmat raudat 200 kg. Ennen maastanostoa Honkonen olikin Anellon kanssa tasoissa. Maastanostossa Honkonen nosti 310 kg ja oli 805 kg yhteistuloksella MM-hopealla.

Suomen isot miehet mitalikannassa
Sarjassa 100 kg oli Yhdysvaltojen Larry Pacifico ylitse muiden. Hän voitti sarjan tuloksella 912,5 kg. Hopean nappasi Englannin Ray Nobile. Suomalaisittain pronssimitalista käytiin mielenkiintoinen kamppailu. Jalkakyykyssä Reijo Kiviranta otti viimeisellään SE-painot 325 kg. Penkissä Kivirannalle merkattiin tulokseksi 190 kg. Ennen maastanostoa tilanne oli jännittävä. Pacifico oli vankassa johdossa, yhtä turvallisesti hopean syrjässä oli kiinni Nobile. Jaetulla kolmostilalla olivat yhdysvaltalainen Dennis Reed ja ruotsalainen Ray Yvander, Kiviranta oli viidentenä 15 kg päässä pronssista. Maastanostossa Pacifico ja Nobile varmistelivat sijoituksiaan. Reed pani kaiken peliin yrittäessään omia MM-pronssin, tämä kuitenkin kostautui ja hän ei saanut yhtään nostoa hyväksytysti ylös. Yvander nosti 317,5 kg, ja pakotti Kivirannan määräämään viimeiseensä 335 kg, jos mieli pronssille. Tämän Kiviranta myös teki. Kiviranta sai painot hilattua ylös hyväksytysti ja maastanostossa syntyi samalla uusi SE- ja EE-tulos. Myös Kivirannan pronssiin oikeuttanut yhteistulos 850 kg oli uusi SE.

Sarjan 110 kg uumoiltiin alun perin olevan kolmen kovan miehen välinen taisto. Ja näin myös tapahtui. Terry McGormick oli tullut Amerikasta asti hakemaan kultaa, hänen vastaansa asettui Suomen omapoika Hannu Saarelainen ja kolmantena Saarelaisen EM-kilpailuissa voittanut ruotsalainen Ulf Morin. Kolmikko ottikin heti jalkakyykyssä eroa muihin. Morin oli johdossa 345 kg ja Saarelainen ja McGormick tasoissa 5 kg jäljessä. Penkkipunnerruksessa Saarelainen otti heti aloituspainollaan sarjan suurimmat painot 235 kg. Hän yritti ottaa kaulaa vielä yrittäen kaksi kertaa 247,5 kg, mutta nämä eivät tulleet ylös. Tästä huolimatta ennen maastanostoa Saarelainen oli johdossa 5 kg erolla McGormickiin ja 15 kg erolla Moriniin. Viimeisessä lajissa Saarelainen otti SE-raudat 332,5 kg, jolla syntyi SE-yhteistulos 907,5 kg. McGormick oli kuitenkin päättänyt ottaa maailmanmestaruuden ja veti hyväksytysti 347,5 kg ja voitti 10 kg turvin MM-kultaa. Saarelainen oli toinen ja Morin kolmas.
Tuohon aikaan ”isojen poikien” -sarja oli 110+ kg. Tässä sarjassa nosti ainoastaan viisi nostajaa, joista kaksi oli suomalaisia. Edellisvuoden maailmanmestari Taito Haara ja Antti Närvänen. Haaralla oli ollut häiriötekijänä hieman aiemmin olleet painonnoston MM-kisat ja hänellä oli kova työ pistää kampoihin yhdysvaltalaiselle Doyle Kenadylle. Miehet olivatkin jalkakyykyssä omaa luokkaansa. Haara otti toisellaan 400 kg helposti ylös ja Kenady vastasi tähän ottaen kolmannellaan 402,5 kg. Haara määräsi viimeiseensä uudet ME-raudat 425 kg. Noston alaslaskussa Haaran polvisiteet kuitenkin repesivät ja kyykky painui niin syvälle, ettei sieltä ollut ylöspääsemistä. Penkkipunnerruksessa Kenady määräsi tahdin ottaen 250 kg Haaran 210 kg vastaan. Maastanostossa Haara otti toisellaan 330 kg ja yritti vielä viimeisellään SE-rautoja 357,5 kg, joka oli kuitenkin tällä kertaa liikaa. Kenady otti toisellaan 375 kg ja varmisti selvän voittonsa. Koko kilpailujen viimeisessä nostossa Kenady viihdytti vielä yleisöä yrittämällä rikkoa voimassa olleen ME:n yrittämällä 402,5 kg nostoa. Aivan valmiiksi Kenady ei tätä kuitenkaan saanut, mutta maailmanmestaruus merkittiin yhdysvaltalaiselle hienolla yhteistuloksella 1 027,5 kg. Haara otti MM-hopeaa tuloksella 940 kg. Antti Närvänen oli neljäs 810 kg yhteistuloksella.

Nostojen jälkeisenä iltana nostajat ja toimitsijat kokoontuivat Aurora-ravintolaan bankettiin, jossa jaettiin kunniapalkinnot maailmanmestareille ja vaihdettiin muistolahjoja. Banketissa mm. japanilaiset Inaban johdolla esittivät sumopainia ja karatetanssia. Ilta sujui rattoisasti muistellen vanhoja kilpailuita ja suunnitellessa tulevia. Joukkuepisteissä USA oli ykkönen 92 pisteellä, Englanti kakkonen 85 pisteellä ja Suomi kolmas 82 pisteellä.
IPF World Men’s Powerlifting Championship | ||||||
2.-5.11.1978, Turku / FIN | ||||||
52 kg | Name | Nat | SQ | BP | DL | TOT |
1. | Hideaki Inaba | JPN | 215,0 | 117,5 | 220,0 | 552,5 |
2. | Narendra Bhairo | GBR | 190,0 | 110,0 | 190,0 | 490,0 |
3. | Phil Stringer | GBR | 190,0 | 110,0 | 170,0 | 470,0 |
4. | Yoshihiro Fukuya | JPN | 130,0 | 90,0 | 170,0 | 390,0 |
56 kg | ||||||
1. | Precious McKenzie | NZL | 217,5 | 127,5 | 245,0 | 590,0 |
2. | Yrjö Haatanen | FIN | 190,0 | 115,0 | 220,0 | 525,0 |
3. | Tony Zappia | AUS | 185,0 | 110,0 | 205,0 | 500,0 |
4. | Subrata Dutta | IND | 155,0 | 107,5 | 197,5 | 460,0 |
5. | K. Paul | AUS | 122,5 | 75,0 | 187,5 | 385,0 |
6. | L. Josefsson | SWE | 152,5 | 72,5 | 157,5 | 382,5 |
– | S. Finateri | CAN | 0,0 | – | – | disq |
60 kg | ||||||
1. | Lamar Gant | USA | 217,5 | 140,0 | 282,5 | 640,0 |
2. | Eddie Pengelly | GBR | 227,5 | 137,5 | 250,0 | 615,0 |
3. | Antero Köykkä | FIN | 200,0 | 122,5 | 230,0 | 552,5 |
4. | Kullervo Lampela | FIN | 185,0 | 102,5 | 262,5 | 550,0 |
5. | Jerry Marentette | CAN | 187,5 | 122,5 | 240,0 | 550,0 |
6. | O. Dalsheim | NOR | 160,0 | 102,5 | 175,0 | 437,5 |
– | Ove Nilsson | SWE | 195,0 | – | – | disq |
67,5 kg | ||||||
1. | Michael Bridges | USA | 282,5 | 182,5 | 265,0 | 730,0 |
2. | Mauro Di Pasquale | CAN | 262,5 | 140,0 | 272,5 | 675,0 |
3. | Des Garner | GBR | 252,5 | 157,5 | 260,0 | 670,0 |
4. | Ron Wilton | AUS | 260,0 | 145,0 | 260,0 | 665,0 |
5. | Dhuram Pal | GBR | 250,0 | 145,0 | 262,5 | 657,5 |
6. | Dennis Attlund | SWE | 220,0 | 152,5 | 245,0 | 617,5 |
7. | Kare Holte | NOR | 195,0 | 117,5 | 247,5 | 560,0 |
8. | Bill Jamison | CAN | 202,5 | 127,5 | 227,5 | 557,5 |
9. | I. Harada | JPN | 170,0 | 157,5 | 205,0 | 532,5 |
10. | R. van Look | BEL | 180,0 | 125,0 | 210,0 | 515,0 |
– | B. Holmsen | NOR | 0,0 | – | – | disq |
– | S. Pal | IND | 0,0 | – | – | disq |
75 kg | ||||||
1. | Peter Fiore | GBR | 287,5 | 180,0 | 265,0 | 732,5 |
2. | Skuli Oskarsson | ISL | 295,0 | 130,0 | 297,5 | 722,5 |
3. | Jouko Nyyssönen | FIN | 275,0 | 175,0 | 270,0 | 720,0 |
4. | Bruce Waddell | AUS | 280,0 | 150,0 | 272,5 | 702,5 |
5. | Conny Uldin | SWE | 250,0 | 150,0 | 275,0 | 675,0 |
6. | T. Nakao | JPN | 220,0 | 187,5 | 250,0 | 657,5 |
7. | Kjell Johansen | NOR | 260,0 | 150,0 | 240,0 | 650,0 |
8. | B. Alexander | CAN | 227,5 | 140,0 | 265,0 | 632,5 |
9. | B. Grant | CAN | 242,5 | 135,0 | 247,5 | 625,0 |
10. | Tormod Andersen | NOR | 230,0 | 145,0 | 230,0 | 605,0 |
11. | E. Wan | BEL | 205,0 | 130,0 | 245,0 | 580,0 |
12. | Luis Loncke | BEL | 220,0 | 127,5 | 230,0 | 577,5 |
13. | A. Singh | IND | 185,0 | 147,5 | 237,5 | 570,0 |
14. | J. Chiwanga | ZAM | 207,5 | 120,0 | 222,5 | 550,0 |
15. | T. Suzuki | JPN | 185,0 | 165,0 | 195,0 | 545,0 |
– | Rick Gaugler | USA | 267,5 | – | – | disq |
82,5 kg | ||||||
1. | Walter Thomas | USA | 305,0 | 187,5 | 325,0 | 817,5 |
2. | Bill West | GBR | 307,5 | 157,5 | 300,0 | 765,0 |
3. | Kenneth Mattsson | SWE | 280,0 | 192,5 | 280,0 | 752,5 |
4. | Sulo Kierivaara | FIN | 270,0 | 170,0 | 292,5 | 732,5 |
5. | Lars Backlund | SWE | 270,0 | 190,0 | 270,0 | 730,0 |
6. | Paul Dann | AUS | 282,5 | 165,0 | 272,5 | 720,0 |
7. | J. Cappola | AUS | 250,0 | 152,5 | 285,0 | 687,5 |
8. | Sverre Nyhus | NOR | 240,0 | 147,5 | 270,0 | 657,5 |
9. | S. Holte | NOR | 235,0 | 145,0 | 260,0 | 640,0 |
10. | Albert Mombert | BEL | 222,5 | 145,0 | 252,5 | 620,0 |
11. | Pol Wautermartens | BEL | 217,5 | 125,0 | 255,0 | 597,5 |
12. | E. Phiri | ZAM | 172,5 | 112,5 | 227,5 | 512,5 |
13. | B. Bhusan | IND | 160,0 | 105,0 | 205,0 | 470,0 |
90 kg | ||||||
1. | Vince Anello | USA | 297,5 | 197,5 | 370,0 | 865,0 |
2. | Unto Honkonen | FIN | 295,0 | 200,0 | 310,0 | 805,0 |
3. | Steve Miller | USA | 290,0 | 190,0 | 315,0 | 795,0 |
4. | Eamon Toal | GBR | 290,0 | 182,5 | 315,0 | 787,5 |
5. | Conny Nilsson | SWE | 310,0 | 170,0 | 300,0 | 780,0 |
6. | Per Simonsen | NOR | 285,0 | 175,0 | 295,0 | 755,0 |
7. | Peter Perry | CAN | 280,0 | 172,5 | 292,5 | 745,0 |
8. | Totsuharu Maeda | JPN | 280,0 | 157,5 | 262,5 | 700,0 |
9. | Hugo DeGrauwe | BEL | 240,0 | 137,5 | 250,0 | 627,5 |
10. | B. Kerkers | IND | 200,0 | 140,0 | 200,0 | 540,0 |
11. | S. Henke | FRG | 190,0 | 120,0 | 220,0 | 530,0 |
– | Kanta Kanada | ZAM | 0,0 | – | – | disq |
100 kg | ||||||
1. | Larry Pacifico | USA | 347,5 | 225,0 | 340,0 | 912,5 |
2. | Ray Nobile | GBR | 342,5 | 210,0 | 322,5 | 875,0 |
3. | Reijo Kiviranta | FIN | 325,0 | 190,0 | 335,0 | 850,0 |
4. | Ray Yvander | SWE | 330,0 | 200,0 | 317,5 | 847,5 |
5. | B. Tanton | CAN | 310,0 | 180,0 | 295,0 | 785,0 |
6. | E. Jack | CAN | 302,5 | 180,0 | 300,0 | 782,5 |
7. | M. Meikle | AUS | 270,0 | 165,0 | 290,0 | 725,0 |
– | Dennis Reed | USA | 342,5 | 187,5 | 327,5 | disq |
– | J. Wright | AUS | 295,0 | 0,0 | – | disq |
110 kg | ||||||
1. | Terry McCormick | USA | 340,0 | 230,0 | 347,5 | 917,5 |
2. | Hannu Saarelainen | FIN | 340,0 | 235,0 | 332,5 | 907,5 |
3. | Ulf Morin | SWE | 345,0 | 215,0 | 322,5 | 882,5 |
4. | Reidar Steen | NOR | 315,0 | 217,5 | 297,5 | 830,0 |
5. | Alan Marshall | AUS | 305,0 | 185,0 | 310,0 | 800,0 |
6. | Olaf Sigurpalsson | ISL | 325,0 | 170,0 | 305,0 | 800,0 |
7. | L. Ernbom | SWE | 290,0 | 185,0 | 315,0 | 790,0 |
8. | Karl Hult | CAN | 295,0 | 210,0 | 257,5 | 762,5 |
9. | Alex Kapica | AUS | 285,0 | 165,0 | 295,0 | 745,0 |
10. | S. Nakamura | JPN | 300,0 | 170,0 | 265,0 | 735,0 |
11. | Jan Kaleberg | NOR | 260,0 | 160,0 | 280,0 | 700,0 |
110+ kg | ||||||
1. | Doyle Kenady | USA | 402,5 | 250,0 | 375,0 | 1027,5 |
2. | Taito Haara | FIN | 400,0 | 210,0 | 330,0 | 940,0 |
3. | Steve Zetolofsky | GBR | 345,0 | 220,0 | 305,0 | 870,0 |
4. | Antti Närvänen | FIN | 350,0 | 180,0 | 280,0 | 810,0 |
– | Fritz Seese | FRG | 300,0 | 0,0 | – | disq |

MITÄ ANTERO KÖYKÄLLE TAPAHTUI 1978 TURUN VOIMANOSTON MM-KISOISSA?
Artikkelin uudelleen kirjannut Heikki Orasmaa. Artikkeli on julkaistu Voimanostaja-lehden numerossa 3-4/1978. Kirjoittajan nimeä ei raportin yhteydestä löytynyt. Kirjoittaja on todennäköisesti silloinen lehden päätoimittaja Eric Ulfstedt tai Bror Holm.
Antero Köykkä joutui maastavedossa sellaiseen hässäkkään, ettei moista ole ennen MM-lavalla nähty. Antero kävi vetämässä 242,5 kg ja sai tuomareiden hyväksymisen. Koska nosto kuitenkin oli tulkinnanvarainen, ts. Antero teki siitä kaksivaiheisen kiskaisemalla jo pysähtyneen tangon ylemmäksi ennen tuomarin alaskomentoa, ryhtyi kilpailujen jury toimenpiteisiin. Nopean keskustelun jälkeen tuli juryn puheenjohtaja kertomaan Suomen huoltajille, että jury on kumonnut tuomareiden päätöksen ja hylänneet Köykän viimeisen noston. Samalla he ilmoittivat, että Köykälle annetaan uusi yritys samasta painosta. Antero oli jo poistunut baarin puolelle, mutta hänet haettiin sieltä ja täysin sekä henkisesti että fyysisesti kilpailunsa lopettanut mies joutui lavalle. Antero antoi varmasti kaikkensa, mutta nosto pysähtyi polvien korkeudelle ja jo ennestään kipeytynyt selkä nyrjähti, aiheuttaen miehen täydellisen romahtamisen lavalle.
Kanadan Marentette oli kyttäysasemissa Köykän takana, ja Pengellyn valmistautuessa vetämään 250 kg tuli tieto juryn päätöksestä. Kuuluttaja toimi viisasti, eikä keskeyttänyt Pengellyä. Kanadan huolto ei ollut ajan tasalla tässä vaiheessa, eikä huomannut muuttaa Marentetten painoja 250 kg, joka olisi riittänyt pronssiin. Yritys 257,5 kg ei onnistunut ja Kullervo Lampela nappasi neljännen sijan uudella suomenennätyspainolla 262,5 kg. (Toim. Huom. Kuten ohessa olevista tuloksista voimme nähdä niin Marentettelle olisi riittänyt viimeisessä 245 kg maastanosto ottaakseen MM-pronssia.)
Tässä vaiheessa tuli Ruotsin Arnold Boström, joka oli istunut juryssa, kertomaan meille tilanteesta. Juryn viidestä jäsenestä olivat kolme, Englannin, USA:n ja Kanadan edustajat olleet Köykän noston hylkäämisen kannalla, kun taas Ruotsin ja Australian edustajat olivat sitä vastaan. Jury nojautui pykälään, joka vapaasti käännettynä kuuluu näin: ”Jos tuomaritoiminnassa tapahtuu vakava teknisten sääntöjen rikkomus, voi jury tehdä sopivia ratkaisuja tämän erehdyksen korjaamiseksi, mukaanluettuna oikeus myöntää nostajalle uuden yrityksen.” Kun jury hylkäsi Köykän noston poistuivat Ruotsin ja Australian edustajat jurypöydältä, mutta palasivat hetken päästä neuvottelemaan Kanadan edustajan kanssa. Tämän neuvottelun tuloksena Kanadankin edustaja myönsi erehdyksen tapahtuneen, ja tästä Arnold Boström meille kertoikin.
Koska jury on korkein taho tällaisissa tilanteissa, on heidän päätöksensä lopullinen. Voimme aina protestoida tuomarin ja vastakilpailijan toimintaa vastaan, juryn voimme vain pyytää harkitsemaan päätöstään uudestaan. Näin myös teimme ja neuvoteltuaan asiasta antoi jury vastauksensa. Tehtyä päätöstä ei peruttu, mutta vastaisuudessa jury ei tule kumoamaan tuomarin tekemiä päätöksiä siten, että nostaja joutuu kärsimään. Olimme yrittäneet selvittää jurylle, että ko. pykälän sanonta ”Myöntää nostajalle uuden yrityksen” tarkoittaa tilannetta, jossa nostaja tuomarin toiminnan seurauksena menettää noston. Juryn tämänkertainen tulkinta sen sijaan rankaisi nostajaa pakottamalla häntä uusimaan jo hyväksytyn noston. Kun jury lupasi tulkita pykälää toivomuksemme mukaisesti ja Köykän pronssi oli pelastettu, tyydyimme juryn lupaukseen.
Halusimme selostaa ehkä vähän sekavalta näyttäneen tilanteen lukijoillemme, niin ettei tästä asiasta syntyisi jälkipuheita ja tapausta voitaisiin arkistoida loppuun käsiteltynä.
VILLEN VINKKELISTÄ
Tämä ”Villen Vinkkelistä” on julkaistu Voimanostaja-lehdessä 3-4/1978. Tässä artikkelissa Ville Aroniemi kirjoittaa mielipiteitään Turussa marraskuussa 1978 pidettyjen voimanoston MM-kilpailujen tiimoilta. Artikkelin uudelleen kirjannut mitään siitä poistamatta ja lisäämättä Heikki Orasmaa.
Toim. Huom. Aroniemi kirjoittaa tekstissään neljänsistä MM-kilpailuista. Voimanoston MM-kilpailuja järjestettiin vuosina 1971-1972 epävirallisina, ja IPF:n perustamisen jälkeen vuodesta 1973 MM-kilpailut olivat viralliset. Joten nämä Turun vuoden 1978 kilpailut olivat kuudennet voimanoston MM-kilpailut. Aroniemi saattaa aloittaa laskennan vuodesta 1975 sen takia, että silloin Suomi ja monet muut maat osallistuivat ensimmäistä kertaa MM-kilpailuihin.

Suomi onnistui järjestämään voimanoston neljännet MM-kisat niin hyvin, että voimme olla varmat siitä, etteivät ne jää viimeisiksi, vaan takuulla muutaman vuoden kuluttua kisat ovat uudelleen Suomessa. Sen vuoksi asiallinen kritiikki on onnistuneistakin kisoista paikallaan, sillä ei niin täydellistä, etteikö jotain opittavaakin löytyisi. Kisojen taloudelliseen puoleen ei vielä tässä vaiheessa ole mahdollisuutta puuttua, koska tilinpäätöksen tekeminen vie luonnollisesti oman aikansa ja viimeiset laskutkin erääntyvät vasta tammikuussa, mutta muilta osiltaan haluan näin tuoreeltaan esiintuoda seuraavaa:
1) Kisapaikka. Erittäin onnistunut ja puitteet suorastaan loistavat. Toista vastaavanlaista ei Suomesta ole löydettävissä.
2) Pääsyliput. Pääsylipuissa huomattavasti selvempi tapa ilmoittaa ensin päivä ja sen alla sarjat. Nyt oli päinvastoin. Työn laatu hyvä.
3) Ohjelmalehtinen oli hyvin kokoonpantu ja voimanoston kansainvälisten kilpailusääntöjen mukanaolo mainio oivallus ja yleisön kannalta paikallaan, kun oli kyseessä näinkin uusi laji. Yksi paha käytännön asiavirhe ohjelmassa oli: Koska kisat olivat Suomen Voimanostoliiton järjestämät, olisivat alkusanat kuuluneet ehdottomasti Suomen Voimanostoliitolle.
4) Luvattuja ulkomainoksia ei ainakaan allekirjoittaneelle tullut. Olisivat olleet saleillakin tarpeen.
5) Voimanostaja-lehti ilmestyi kyllä kisaviikolla, mutta mikään MM-kisanumero se ei ollut. Valitettavasti, sillä nyt jos koskaan olisi ollut tilaisuus mainostaa hyvää lehteä. Menekki olisi ollut taattu jatkossakin.
6) Area hoiti lippujen ennakkomyynnin hyvin! Ainakin Helsingissä oltiin tyytyväisiä.
7) Kisaviikon alkutapahtumat Forssassa käynteineen, Turun kaupungin tarjoamine kiertoajeluineen ja cocktail-parteineen olivat onnistuneita tapahtumia, mutta ainakin yhtä jäin minä kaipaamaan s.o. yhteistä esittely- ja tutustumistilaisuutta, jossa olisi selvinnyt kuka kukin on.
8) Kilpailuiden aikataulu on saatava vastedes pitäväksi. Satasen siirtäminen lauantaista sunnuntaiksi aiheutti hämminkiä niin nostajien kuin yleisönkin joukossa. Onneksi oli sentään niin paljon hyvää tarjottavaa, ettei sunnuntainkaan kilpailujen alkaminen tuntia aiemmin aiheuttanut suurempaa mellakkaa. Aihetta olisi kyllä ollut, kun kisavieraita oli melko kaukaakin ja ne olivat yleisölle maksulliset. Rahan edestä on saatava täyttä tavaraa, muuten yleisö tuntee itsensä petetyksi.
9) Lopettajaistilaisuus jääköön omaan arvoonsa, mutta sen sijaan ohjelma jatkopaikalla niin Turun tyttöjen jumppineen kuin muine osanottajien inspiroimine numeroineen oli hyvä ja täysin riittävä.
10) Mainosmyynti kisapaikalle onnistui erinomaisesti ja se, että myytiin vain muutama kallis paikka teki systeemistä rauhallisen ja kisapaikasta näyttävän ja merkitsi samalla myös liitolle melkoisesti rahaa. Ohjelmalehtisen mainosmyynti meni sen sijaan täysin penkin alle, kuten myyjä itsekin myönsi. Lajin tuntemattomuus aiheutti yleisurheilumiehelle tepposet, kun taas k.o. myynnin järjestäminen Turun poikien toimesta olisi vienyt ohjelmalehtisenkin melko varmasti plussan puolelle. Nyt ajettiin miinuksilla, mutta oppia ikä kaikki.
11) Lehdistö hoiti hommansa suorastaan hienosti, kiitos Risto Forssin loistavan panoksen. Ajoitus ennen kisoja ja itse kisoissa onnistui nappiin ja tulospalvelu sai pelkkää kiitosta niin kotimaisen kuin ulkomaisenkin lehdistön taholta. Tiedot parhaista nostajista oli loistoidea ja antoi lisää mielenkiintoa kisojen seuraamiselle.
12) Suomen Television panos oli ennakkolupailuja pienempi, koska luvattua 45-60 minuutin lähetystä ei saatukaan. Antero Ruuhonen ja Pentti Salmi selvisivät kiitoksella aiheestaan.
13) Radion panos oli yllättävän hyvä, josta mainittakoon puheenjohtajan haastattelu kisaviikolla ”tänään iltapäivällä” ohjelmassa.
14) Kauppatoiminta toimi hyvin ja ennakkomyynti osanottajille oli täysin paikallaan.
15) Kahden ammattiorkesterin palkkaaminen kisapäiviksi oli oikeaan osunut veto, sillä niiden todella innostava osuus oli kyllä hintansa väärtti.
16) Kisakanslia oppaineen ja tulkkeineen selvisi majoitus-, huolto- ja muista hommeleistaan hyvin.
17) Kuva kisoista jäisi kovin vajaaksi, jollei huomioisi Reijo Heikkilän, Reijo Sundellin ja Timo Turpelan valtaisaa uurastusta kisapaikan kunnostamiseksi, ellei mainittaisi levynvaihtaja-avustajien erinomaista ja turvallisuuden tuntua herättänyttä työskentelyä, sotapoikien täsmällistä toimintaa, sihteeristön, tuloslaskijan, ajanottajain, tulostaulun hoitajain, liputuksesta vastaavien, kukkaistyttöjen, Panun isäpapan ja toimitsijain antamaa vapaaehtoista ja silti niin tuiki tärkeää panosta.
18) Itse kisat sitten. Yleisarvosanana 10+, ainoana mustana pilkkuna vain kilpailujuryn törmäily Antero Köykän tapauksessa. Kyllä kansainväliseltä juryltä olisi odottanut parempaa tehtäviensä tasolla olemista kuin mitä nyt tapahtui. Oli täysin luonnollista, että Suomi jätti protestinsa välittömästi.
Entä ne kritiikkiin kuuluvat kiitokset. Aloittaisin A) nostajista: Yrjö Haatanen, Antero Köykkä, Kullervo Lampela, Jouko Nyyssönen, Sulo Kierivaara, Unto Honkonen, Reijo Kiviranta, Hannu Saarelainen, Taito Haara ja Antti Närvänen. 10 nostajaa ja 7 mitalia, joista 4 hopeista. Voiko enää parempaa toivoa. Loistosuoritus kisojen pienen isäntämaan voimanostajilta. B) Turun poppoosta: Jaakko Parviainen, Bror Holm, Jarmo Paunu ja Harri Syväsalmi tekivät kaikki todella miehen työn. Kyllä näille herroille kuuluu kiitoskakusta suurimmat palat. C) Helsingin kaverit Kaj Stenius ja Veli Miettinen hoitivat myös oman osavastuunsa hyvin samoin kuin kisojen lääkäri Heikki Meurala ja kun muistamme vielä D) tuomari- ja huoltoportaan nimet Bror Holm, Raimo Halvorsén, Eric Ulfstedtin, Väinö Korsun, Pauli Parvikosken ja Keijo Hollströmin sekä E) kuulutuksen mainiosti hoitaneet Jaakko Parviaisen ja Kaj Swahnin, on käsittääkseni järjestelykoneiston silmäntekevät merkitty aikakirjoihin yksien voimanoston parhaiden järjestettyjen MM-kisojen tiimoilta.
Lopuksi en malta liiton puheenjohtajana olla kiittämättä sitä suurenmoista ja asiantuntevaa yleisöä, joka mahtavilla kannustuksillaan oli edes auttamassa sen välittömän ja riemastuttavan tunnelman syntymistä, mikä teki näistä neljänsistä voimanoston MM-kisoista mukana olleille niin mieliinpainuvan ja ikimuistettavan elämyksen.
Aiheetta enempään tällä kertaa.
MM-KILPAILUT SYSÄYS LIITON LOGON VALMISTAMISELLE
Teksti on julkaistu Voimanostajassa 1/2011, kirjoittajat Jari Rantapelkonen ja Kalevi Sorsa. Rintamerkkikuva Heikki Orasmaan arkistosta.
Liiton hallitus kokoontui 12. helmikuuta 1977. Se päätti antaa Pertti Salosen tehtäväksi selvittää liiton rintamerkin valmistamista. Ajatusta rintamerkistä kypsyteltiin muutamassa muussakin hallituksen kokouksessa. Tammikuussa seuraavana vuonna 1978 hallitus päätti, että Ville Aroniemi, Pertti Salonen ja Veli Miettinen hoitavat liiton merkin lopulliseen kuntoon. Jo helmikuussa merkkiehdotus liitolle hyväksyttiin. Samalla Pertti Salonen ja Kaj Stenius saivat tehtäväkseen hoitaa merkin kuntoon.
Hallitus sai nähtäväkseen 7. toukokuuta 1978 pidetyssä kokouksessa liiton merkin prototyypin. Kokous päätti, että Ville Aroniemi ja Veli Miettinen saivat tehtäväkseen hoitaa asian. Vihdoin 6. elokuuta 1978 hallituksen kokouksessa todettiin, että merkkitouhu vihdoinkin on saatu päätökseen, kiitos Pertti Salosen ja erityisesti Veli Miettisen.
Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että rintamerkistä tuli lopulta liiton logo.
- Siitä tosiaan tuli se liiton tunnus. Se oli saatava aikaan, koska myös Turun MM-kisat lähestyivät. Miettisen Velillä oli joku tuttu, joka pystyi auttamaan. No ei siitä kukaan muistaakseni riemusta kattoon hyppinyt, mutta kun parempaankaan ei siihen hätään ollut, niin se hyväksyttiin. Ehkä ajattelimme, että tällä mennään jonkun aikaa, kunnes saadaan laadukkaampi logo. Hyvin näyttää kestäneen vuodet liiton tunnus, muistaa liiton hallituksen jäsen 1970-luvulta Raimo Halvorsén.
Vasemmalla vuonna 1978 valmistettu rintamerkki ja oikealla nykyinen logo.