eVoimanostajan Sunnuntaivieras – Mira Lahtinen

Kuvat: SBD

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?

Olen Mira Lahtinen, 36-vuotias klassinen voimanostaja ja penkkipunnertaja Espoosta. Kilpailen sarjassa 76 kg, naisten avoimessa ikäluokassa. Edustan Savonlinnan Jyryä, koska olen syntyisin Savonlinnasta ja edustan sympaattista, kotikaupunkini seuraa ylpeydellä.

Voimassa olevat ennätykseni: jalkakyykky 180 kg, penkkipunnerrus 125,5 kg (SE) ja maastanosto 210 kg.

Olen ammatiltani erityisopettaja. Opiskelen tällä hetkellä myös ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi työn kautta.

Kotoa löytyy ihana perhe.

 

 

Miten olet päätynyt voimanoston pariin?

Muistan lapsuudessa, että Mummo kehui riskiksi, josta toki silloin suutuin. Siihen aikaan naisihanne oli size 0. Leveät hartiat eivät siis olleet pop vaan tyttöjen piti olla hoikkia ja käyttää lannefarkkuja. Voima ja tytöt ei oikein kuuluneet yhteen!

Lapsuudessa ja nuoruudessa ratsastin ja touhusin hevosten kanssa. Myöhemmin huomasin, että body pump -tunnilla tangosta alkoi loppua tila. Voima on aina tuntunut kohtuullisesti tarttuvan.

Menin vuonna 2018 salille vanhan lapsuudenaikaisen kaverini Honkasen Juhon kanssa. Olin etukäteen jo kertonut, että penkkaan 70 kiloa, jota Juho ei tietenkään uskonut ja varmisti etten ole viime näkemästä lihonut. Salille mentiin ja siitä hetkestä, vuoden 2023 alkuun asti Juho valmensi minua. Ollaan valmennussuhteen lisäksi oltu hyviä ystäviä aina ja edelleen.

Vuoden 2023 keväästä Mats Finne on toiminut valmentajanani ja huoltanut kaikissa kisoissa. Tämä on ollut merkittävä ja lopulta tosi iso muutos, erityisesti kansainvälisissä kisoissa. Mulle on sattunut kyllä valmentajien lisäksi myös tosi hyviä tyyppejä muutenkin ympärille. Tietoa, tukea ja ajatustenvaihtoa on useampien voimailijoiden ja lajin kanssa työskentelevien kanssa.

 

 

Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?

Voimanostossa parasta ja pahinta on omien rajojen puskeminen, niiden venyttäminen ja toisaalta niiden todella rehellisesti näkyminen. Naturaalina urheilijana kehittyminen vaatii aikaa ja oman työn merkitys on isossa roolissa. Genetiikka määrittelee mahdollisuuksia pitkälle, mutta kukaan ei saa ilman kovaa työtä mitään aikaiseksi. Koen siis, että laji on todella konkreettisesti palkitseva.

Kilpailemisessa kiinnostavinta on se, että koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Yhtäkään mitalia ei ole jaettu ennen kuin raudat on nostettu. Psyykkisen valmennuksen puoli ja sen mahdollisuudet myös kiinnostavat paljon.

Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?

Vietän tavallista arkea ja aikaa perheeni kanssa, johon kuuluu maailman kiltein mies Samppa, joka kannustaa ja tukee, sekä mahdollistaa osaltaan tämän voimahulluuden. Kotona on myös paljon harrastavat lapset; 11-vuotias Amanda, joka ratsastaa ja tanssii sekä pian 10-vuotias jalkapalloa pelaava Aatos. Viikkotasolla treenejä on perheessä yhteensä n. 15, kun mieskin yrittää pitää huolta omista harrastuksistaan. Aikataulujen hallinta on melkoista Tetristä, mutta elossa ollaan! Lapset katsovat mun kisoja ja antavat onnenpotkut, kun lähden kisareissuille, Samppa on melkein aina matkassa mukana.

Aatoksesta saan toivottavasti itselleni penkkipunnerruskaverin tulevaisuudessa.

Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?

Haluaisin salille Adelen kanssa, joka on kunnon boss lady. Hän voisi laulaa luikauttaa jonkun kivan balladin ja katsottaisiin yhteistuumin penkkitekniikka kuntoon.

Voimanostajista olisi siistiä päästä treenille belgialaisen Sonita Muluhin kanssa. En tiedä miksi, mutta 300 kiloa kyykkäävä nainen on vaan jotain todella siistiä! Hän vaikuttaa myös mukavalta persoonalta.

 

 

Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?

Haluaisin löytää itselleni sopivat rutiinit ja menetelmät kisapäivälle. Tämä matka on jatkuvaa oppimista ja siksi niin siistiä!

Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?

Multa usein kysytään vähän rivien välistä, että mitä ajattelen kilpailullisesti tilanteesta naisten voimanostossa. Siksi haluan vastata siihen.

Taso on nykyään aivan käsittämätön ja vuosi vuodelta vaan nousee. Koen, että naisten voimanoston tason nousu on lajin kannalta hienoin yksittäinen asia mitä on koskaan tapahtunut. Se on varmasti omalta osaltaan myös vaikuttanut siihen millaisia tytöt ja naiset haluavat olla ja millaisiksi haluavat kehittyä.

Kuka olisi uskonut, että naiset tekevät tällaisia tuloksia 10 vuotta sitten? Mielenkiintoista mihin ihmiskeho parhaimmillaan pystyy. Samaan aikaan kun taso nousee, realiteetit omasta potentiaalista piirtyy yhä selkeämmin. Masters-iän lähestyessä uskon, että lähivuodet on oman nostourani kannalta tosi merkittävät.

Lisäksi haluaisin kysyä, että: Mitä sanoisit uraansa aloitteleville nostajille, erityisesti tytöille ja nuorille naisille?

Kolme asiaa:

  • Mielipiteitä on yhtä paljon kuin korvapareja. Harkitse tarkkaan ketä kuuntelet, sinun ei tarvitse miellyttää kaikkia. Kiitä aina niitä, jotka rehellisesti tukevat sinua onnistumisten ja epäonnistumisten keskellä.
  • Ihminen on itsekäs olento. Kukaan, ei siis kukaan muista muita kuin omat mokat eli uskalla yrittää ja laita itsesi likoon. Aina ei onnistu, mutta joskus yllättäen onnistuukin!
  • Nauti matkasta, tämä on sun matka eikä kenenkään muun!

Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?

Keveitä rautoja ja hyviä treenejä! Nähdään tapahtumissa.