Teksti: Päivi Ristolainen Voitto Virtasen haastattelun pohjalta, kuva: Voitto Virtanen.
Voitto Virtanen oli vuoden 2024 University Cupin ainoa suomalaisedustaja. Kisa järjestettiin 29.2.-3.3.2024 Ranskassa. Voitto opiskelee liikunnanohjaajaksi (AMK) Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK) ja kilpailee klassisessa voimanostossa painoluokassa 120 kiloa. Koska Suomen Voimanostoliitto ei lähettänyt University Cupiin huoltajaa, Voitto sai huoltoapua paikallisen seuran edustajalta. Huoltajan heikohko englannin kielen taito vaikutti hiukan kisan kulkuun, mutta ei ollut läheskään suurin haaste kisassa.
Vuonna 2023 Slovenian University Cupissa vihoittelemaan alkanut selkä haittasi vuoden aikana ajoittain treenaamista erityisesti maastanostossa. Ranskan kisaan valmistautumisen viimeisillä viikoilla haasteet selän kanssa estivät normaalin kisaan valmistautumisen. Voitto kertoi valmistautumisesta seuraavasti: ”12. helmikuuta 290 kilon kyykyssä selkään sattui, mutta seuraavan viikon pystyin vielä kyykkäämään. Vedossa kuitenkin oli jo ongelmaa, ja kipu rajoitti voimantuottoa. Kipu tuli aina lähtöasennossa, ennen kuin rauta lähti lattiasta irti. Valmentajan kanssa vaihdettiin kyykyn ja maastanoston treenijärjestystä, että treenit saataisiin tehtyä. 20. helmikuuta eli 1,5 viikkoa ennen kisaa ei enää ilman vyötä onnistunut 170 kilon nosto. Vyöllä pääsin treenissä 220 kiloon asti, mutta 250 kiloa ei noussut lattiasta. Yritin uudelleen sisuuntuneena ja paremmalla fokuksella 250 kiloa, jolloin oikealle puolelle kroppaa tuli kova iskiaskipu, ja treeni jäi siihen. Seuraavana aamuna jouduin lähtemään päivystykseen, koska en saanut edes sukkia jalkaan. Relaksantit ja tulehduskipulääke auttoivat vaivaan, mutta 27. helmikuuta, kun seuraavan kerran kokeilin kyykkyä, kipu tuntui heti lämmittelystä saakka. 120 kilossa kipu oli kyykyssä niin kova, että en uskaltanut mennä kyykkyyn. Maastanostoon en koskenut ennen kisaa yli puoleentoista viikkoon.”
Päivää ennen Ranskaan lähtöä tehdyssä magneettikuvauksessa selässä näkyi jonkin asteista välilevyn rappeumaa, ja keskustelut selän tilanteesta ja kuntoutuksesta jatkuvat kisan jälkeen. Vaikka selän kuntoutus vie aikansa, Voitto totesi, että nostoura ei tähän lopu, mutta hetkeksi pitää voimanostoa jarrutella. Kuntoutuksen aikana Voitto aikoo keskittyä penkkipunnerrukseen, joka on kehittynyt heikommin kuin kyykky ja maastanosto. Joskus harmillisilla asioilla on hopeareunus, ja tällä kertaa se saattaa olla mahdollisuus keskittyä kehittämään penkkiä.
Vaikka lähtökohta kisalle ei ollut lähelläkään optimaalista, Voitto halusi osallistua kisaan tavoitteenaan penkin lajimitali. Toisena tavoitteena oli saada yhteistulos tehtyä, mikä ei ennen kisaa ollut lainkaan varma asia. Siksi kyykyssä ja maastanostossa aloituspainoiksi merkittiin punnituksessa 75 kiloa. Voitto kertoi, että lämmittelyissä oli pieni tuntemus selässä, mutta se ei onneksi rajoittanut tekemistä. Lämmittelynostoissa Voitto pääsi 225 kiloon saakka, ja silloin selässä pienen tekniikkavirheen vuoksi tuntui vihlaisu. Kyykyn aloitusraudaksi vaihdettiin lämmittelyn tuntemusten pohjalta 205 kiloa. Sekä aloituspaino että toisen noston 235 kiloa tulivat hyväksytysti ylös. Myös kolmannen noston 265 kiloa tuli ylös ja meni läpi tuomariäänin 3-0, mutta nosto teki selässä niin kipeää, että nostaja putosi polvilleen vetämään happea kivun vuoksi. Kyykyn lajipronssin Voitto hävisi tasatuloksella eli puntarilla, mutta onnistuneet nostot antoivat vihjeen siitä, että kokonaiskisan mitali voisi kuitenkin olla mahdollinen.
Penkkipunnerruksen treenaamiseen selän tilanne ei ole vaikuttanut. Penkissä Voitto tekikin oman ennätyksensä 175 kiloa, ja myös penkissä sijoitus oli neljäs. Voiton oli tarkoitus pyytää viimeisessä nostossa tankoon 177,5 kiloa, mutta huoltajan vajavainen englannin kielen taito johti siihen, että kolmannessa nostossa rautaa oli tangossa automaattisen korotuksen pohjalta 175 kiloa. Voitto teki ensimmäistä kertaa kisassa tuttavuutta Hansupowerin penkin kanssa, ja totesi, että pitkälle nostajalle penkki ei ollut ihan optimaalinen.
Maastanoston lämmittelyssä oli tarkoitus katsoa, miltä selkä tuntuu. Viimeinen lämmittelyrauta 220 kiloa tuntui Voitosta hyvältä selän osaltakin. Maastanoston avausnosto oli 240 kiloa, koska Voitto oli laskenut, että sillä hän menee viidellä kilolla yli pronssille pyrkivistä virolaisista. Seuraavaan nostoon lastautettiin Voitolle 265 kiloa. Kolmannessa nostossa sitten jo taktikoitiin, ja korotuslappuun merkattiin 290 kiloa, ja katsottiin, mitä muut tekevät. Nostokierroksen edetessä vaihdettiin kolmanteen nostoon 270 kiloa, koska Voitto tiesi, että virolaisen vastustajan pitäisi vetää viimeisellä nostolla 300 kiloa mennäkseen hänen ohitseen. Jos salilla ei ole nostanut 300 kiloa, on se kisassa psykologisesti haastava nosto. Psykologinen peli onnistui, ja virolaisen epäonnistuttua 300 kilon nostossa Voitolle riitti yhteistuloksen pronssimitaliin 270 kilon nosto.
Kisa oli erikoinen siinä mielessä, että yhteistulosmitalin lisäksi Voitto ei saanut yhtään lajimitalia. Kokonaiskisan yhteistulos oli 710 kiloa. Yhteistulosmitalin ratkeamisesta Voitto totesi, että ”se oli tunteikas hetki, koska on ollut todella vaikeat kaksi viikkoa. Mikään kisapreppi ei ole ollut näin vaikea. Yhtään ei ollut varmaa, että saanko kisassa kyykystä ja maastanostosta tulosta selkäongelmien vuoksi”.
Voitto kertoi ennen kisaa kisanjärjestäjälle, että on loukkaantunut ja ettei selän ongelmien vuoksi ehkä saa kaikista lajeista tulosta. Koko kisan ajan ensiavusta oli henkilö lähellä seuraamassa tilannetta ja antamassa kylmäpusseja. Kisan jälkeen Voitto pyydettiin ensiapuun tarkastettavaksi, laitettiin kylmägeeliä ja annettiin kipulääkettä. Hienoa palvelua kisajärjestäjiltä ja osoitus myös siitä, että kilpailijoiden voinnista välitetään aidosti.
Mikä mahdollisti sen, että pronssimitali irtosi kipuilevalla selällä? Voiton oma resepti menestymiseen kisassa oli suomalainen sisu ja periksiantamattomuus. Voitto myös luotti aikaisemman kokemuksensa pohjalta selän kestämiseen, ja säästi selkäänsä lämmittelyssä tekemällä isoja korotuksia seuraaviin nostoihin. Hän oli kuitenkin tehnyt mielessään jo etukäteen työtä sen suhteen, että ei ehkä saa kaikista lajeista tulosta. Kisassa Voitto eteni laji kerrallaan keskittyen hetkeen ja lajiin. Voitto totesi, että joihinkin asioihin ei pysty vaikuttamaan, vaan ne pitää hyväksyä. Se kertoo psykologisesta joustavuudesta, joka tukee urheilijaa sekä menestyksen että vastoinkäymisen hetkissä.
Voitto kertoo, että vaikeaan kisaan valmisti myös se, että hän keskittyy treeneissä laatuun. Treenit tehdään ikään kuin oltaisiin kisassa. Kun kisassa on näin isoja haasteita, pystyy kisanomaisen treenaamiseen avulla tekemään rutiinisuorituksia, eikä tekniikan kanssa tule ongelmia. Kaikki yhdeksän nostoa hyväksyttiin 3-0, mikä kertoo siitä, että kivun kaltaisen mörkön kanssa voi pärjätä, kun treenit on tehty laadulla. Myös valmentaja Juha Olli on ollut ennen kisaa tärkeä tuki.
Voiton terveiset eVoimanostajan lukijoille: ”Haluan sanoa sen, että hetken voi masentaa, että ei voi tehdä lajisuoritusta. Mutta pitkässä juoksussa voi käydä niin, että kun treenaat vamman kanssa, sinusta tulee kokonaisvaltaisesti parempi nostaja, koska kiinnität enemmän huomiota tukilihasten treenaamiseen, mikä on lajin kannalta hyvä asia.”
Nuorille lajin harrastajille Voitto haluaa painottaa sitä, että ”ei pidä kiirehtiä. Voimanosto on laji, jossa voi pärjätä vanhempanakin korkealla tasolla. Jokaisella on omat haasteet kropassa eivätkä kaikki kehity yhtä nopeasti. Pitää kuitenkin luottaa prosessiin: kun on oikeanlainen treeniympäristö ja hyvä valmentaja, joka välittää nostajasta sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla, niin suomalaisella sisulla ja kovalla työmotivaatiolla voidaan päästä tosi pitkälle. Urheilu on kasvamista, ja se käsittää fyysisen puolen lisäksi psyykkiset asiat. Voimanosto on henkisesti haastava laji, koska henkinen kuorma kasvaa kilojen kasvaessa. Myös väsyneenä pitäisi jaksaa treenata, ja se vaatii kovaa henkistä kapasiteettia. Kaikki epäonnistuvat joskus kisoissa. Siinä testataan se, panikoitko vai pystytkö pitämään ajatukset kasassa. Kaikki mitä teet kisassa, perustuu siihen rutiiniin, mitä on tehty salilla.”
