Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Nimeni on Johanna Kankus-Mikkola ja olen 39-vuotias.
Edustan tällä hetkellä Ranuan Peuraa. On ollut kunnia päästä puhaltamaan pitkäaikaiseen voimanostoseuraan uusia tuulia ja elinvoimaa, kun seuran alkuperäiset ”moottorit” Veli Kumpuniemi ja Eila Kumpuniemi ovat siirtyneet taka-alalle. Pidimme viime vuonna yli kahteenkymmeneen vuoteen voimanostokilpailut Ranualla ja paikalliset asukkaat löysivätkin sankoin joukoin paikalle perinteiseen tapaan kannustamaan nostajia omissa suorituksissaan. Myös Veli ja Eila istuivat eturivissä seuraamassa, kuinka se rauta oikein taipui.
Työskentelen vankilassa rikosseuraamusesimiehenä ja opiskelen rikosseuraamusalan kehittämistä ja johtamista (YAMK) Laurean ammattikorkeakoulussa. Asun Ranualla, jonne nämä tuuliset vuodet ovat minut lopulta vieneet. Olen kotoisin Vantaalta.
Olen pitänyt pari vuotta sapattia voimanostosta ja viime vuonna palasin hiljalleen takaisin voimanoston pariin. Tänä vuonna tulee 16 vuotta täyteen voimanostoa, joista 14 vuotta olen kilpaillut tosissaan ja ollut noina vuosina aina osana Suomen Voimanostoliiton avointa maajoukkuetta. Tämä vuosi on ensimmäinen vuosi, kun olen osa Suomen Voimanostoliiton masters-maajoukkuetta ja avoin maajoukkue jää historiaan.
Voimanoston parhaita kilpailutuloksiani ovat klassisella puolella: sarjassa 63 kg: SQ 180,5 kg, BP 100 kg, DL 170 kg ja TOT 445,5 kg. Ja varustepuolella: sarjassa 72 kg: SQ 225 kg, BP 145 kg, DL 197,5 kg ja TOT 557,5 kg.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Aloitin nostamisen vuonna 2009. Pelasin naisten SM-sarjassa koripalloa ja kävin tekemässä oheisharjoitteita Kontulan Kuntokellarissa. Sieltä alkoi minun voimanostourani, kun Raimo Avila Itä-Helsingin Vedon puheenjohtaja huomasi mahdollisen potentiaalini voimanoston saralla ja puoliväkisin pakotti minut ensimmäisiin voimanostokilpailuihini. Ensimmäisen kerran jälkeen ei tarvinnut enää houkutella, vaan voimanosto vei mukanaan. Ennen Raimon tapaamista en ollut koskaan tehnyt yhtäkään oikeata vapaan tangon voimanostokyykkyä, joten aloitin kyykkäämisen suhteellisen vanhana, vasta 25-vuotiaana.
Olen edustanut urallani Itä-Helsingin Vetoa, Tapanilan Erää, Kuopion Painonnostajia sekä nykyistä seuraa Ranuan Peuraa. Jokaisella seuranvaihdolla on ollut merkitys ja ne ovat yleensä osuneet uran nivelvaiheisiin ja ovat siinä vaiheessa olleet tärkeitä askelmia ja vieneet uraani eteenpäin. Ja siksi tässä kohdassa haluan mainita nimiä, joiden läsnäolo on edistänyt omaa uraani sen 16 vuoden taipaleella ja ilman heitä en olisi välttämättä tässä pisteessä: Raimo Avila (I-HV), Mervi Rantamäki, Veijo Räisänen (I-HV), Jari Tähtinen (Tap.Erä), Petri Kokkonen (KP), Tommi Paavilainen, Kari Kurko, Santeri Ahola (RaPe) ja Jorma Kuukasjärvi. (Aikajanan mukainen järjestys.)
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Voimanostossa kiehtoo se, että siinä voi kehittyä vielä vanhemmallakin iällä ja pärjätä maailmalla. Lisäksi voimanostossa voi mitata harjoittelun tuottamaa tulosta ja kehityksen ilmaantuessa prosessi imaisee uudelleen sisäänsä ja olet pian jahtaamassa seuraavia ”lukemia”. Kilpailupäivien tunnelmaa ei voita mikään. Kun takana on pitkä tavoitteellinen harjoituskausi, jonka ”hedelmistä” nautitaan kilpailupäivänä. On myös uskomatonta, kuinka kilpailuiden jälkeisen tyhjyyden jälkeen nousee aivan järkyttävä motivaatio, joka kantaa aina seuraaviin kilpailuihin saakka. Sama koskee loukkaantumisia urallani. Loukkaantumisien jälkeen iskee surullisuus ja epätoivo, mutta hetken päästä motivaatio saa loukkaantumisetkin kääntymään haasteiksi, jotka tullaan selvittämään samalla motivaatiolla kuin kilpailuihin tähtäävä harjoitteleminenkin suoritetaan. Nautin myös voimanoston tuomasta yhteisöllisyydestä. Yksi minun tämän hetken pitkäaikaisemmista ystävyyssuhteista alkoi minun voimanostourani alussa ja kantaa edelleenkin ystävyyden hedelmää. Lisäksi siirtyessäni masterseihin nostamaan, näen niitä henkilöitä, joiden kanssa vuonna 2010 matkustin ensimmäisiin arvokilpailuihini Etelä-Afrikkaan voimanoston MM-kilpailuihin. Erityisesti Etelä-Afrikan (2010) voimanostohenki elää edelleen minussa vahvana muistona ja kaikkia tähän liittyviä henkilöitä on ikävä.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Olen aina ollut hyvin urheilullinen, joten olen aina tekemässä jotain urheiluun liittyvää. Olen kilpaillut nuoruudessani sekä hiihdossa että pikajuoksussa, joten juoksu ja hiihtoharrastukset ovat jääneet vapaa-aikaani värittämään. Jos en urheile, niin lepään ja katson hyviä elokuvia ja sarjoja suoratoistopalveluista. Elän hyvin yksinkertaista elämää, jonka ympärillä käyn töissä, harrastan, syön ja lepään. Välillä olen miettinyt, että pystynkö koskaan lopettamaan urheilemista ja olenkin päätynyt siihen, että en todennäköisesti. En tiedä, mikä sen tyhjiön täyttäisi, kun urheileminen on lapsuudesta asti ollut osa elämääni ja olenkin päättänyt jo, että eläkkeellä viimeistään alan ottamaan osaa Saariselän hiihtotapahtumiin, joiden keski-ikä on varmastikin yli 70 vuotta. Kuulemma Saariselän monotanssit on kerran elämässä koettava tapahtuma.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Tykkään harjoitella itsekseni. Tällöin saan olla vain omissa ajatuksissani välittämättä muista ihmisistä ja sosiaalisten tilanteiden etiketeistä. Kuitenkin kovina harjoituspäivinä kaipaan ympärilleni sellaisia henkilöitä, joiden kanssa minulla on luontaista olla. Nämä henkilöt osaavat sanoa sellaisia asioita, jotka saavat minut rauhoittumaan ja onnistumaan harjoituksissani. Tämän ydinporukan energiat sopivat omiini ja koen tilanteet luonnollisiksi heidän kanssaan, joten vastaus on: ”Jos olen pyytänyt sinua mukaan salille kovina treenipäivinä, olet henkilö, jonka kanssa haluaisin mennä salille nyt ja tulevaisuudessa.” Yritin miettiä tähän jotain suurta lajin parissa toimivaa nimeä, mutta kyllä valintani menee tähän pieneen ydinporukkaan kaikesta huolimatta. Tämä oli kyllä niin introverttien vastaus, että huhhuh.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Haluaisin oppia itse tekemään voimanosto-ohjelmia, jollakin omalla ideologialla. Tämä vastaus on hieman absurdi, koska en aio kuitenkaan tehdä sitä työtä, jota tämä halu edellyttää. Tämä on vähän sama kuin, että haluaisin olla lottovoittaja, mutta en tee lottoa, koska en usko, että tulisin koskaan voittamaan. Ihailen niitä ihmisiä, jotka tähän tuottamiseen pystyvät. Ihailen sitä, että he pystyvät suunnittelemaan tietyllä ideologialla vuoden kiertoisen harjoittelun jollekin urheilijalle, kantamaan vastuun urheilija menestymisestä sekä kehittämään jatkuvasti tätä prosessia.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Haluaisin, että minulta kysyttäisiin, kuka on minun idolini voimanostossa. Haluaisin, että tätä kysytään, koska olen sen viime vuosina vasta tajunnut. Aikaisemmin olen sanonut, että minulla ei ole idolia, joka on sillä hetkellä pitänyt paikkaansa paremman tiedon puuttuessa. Aloitin urani suoraan Suomen Voimanostoliiton huippunostajien seurassa; Mervi Rantamäen ja Maria Lindbergin. En tiennyt huonommasta. Vasta, kun Mervi ja Maria lopettivat uransa, aloin ymmärtämään, että olin harjoitellut alkuvuoteni oman idolini kanssa. Kun mietin sitä kaikkea, mitä pääsin seuraamaan Rantamäen Mervin ystävänä ja harjoittelukaverina, herkistyn. Minulta löytyy DVD-tallenne Salossa vuonna 2011 pidetyistä varustevoimanoston SM-kilpailuista. Tämä on sinänsä historiallinen muisto, koska nämä SM-kilpailut tulivat urheilukavana MTV 3 MAX:ilta ulos selostuksen kera tavan ihmisille. Kun katson tätä tallennetta ja Rantamäki tulee nostamaan, niin näen sen saman päättäväisen katseen hänen silmistään, jonka näin useasti kilpailuissa ja harjoituksissa. Tämä katse on päättäväinen ja hiukan (oikeasti aika paljonkin) ”hullu”, mutta se on myös menestyneen urheilijan katse. Katse, joka ei anna yhtään tilaa epäonnistumisille tai siihen liittyville ajatuksille. Tätä katsetta en ole enää Mervin lopettaessa nähnyt keneltäkään muulta nostajalta. Mervi myös aikoinaan sanoi minulle, että ”hullut ihmiset tekevät hulluja tuloksia” ja tätä mantraa olen vaalinut ja toistanut urheilu-urallani eri tilanteissa – varsinkin erittäin kovina kyykkypäivinä. Mervin voimanostossa kerääntyneet saavutukset ovat myös sitä luokkaa, että ”Hall of Famen” olisi pitänyt kutsua aikoja sitten: muun muassa 2x MM-hopea, 4x MM-pronssi, EM-kulta x2, SM-kulta x9 sekä kaksi edustusta/valintaa World Gamesiin.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Vaalikaa voimanoston kautta rakentuneita ystävyyksiä, koska ne ovat parhaimpia muistoja, joilla loppujen lopuksi on enää merkitystä myöhemmällä iällä.
Ihanaa kevään odotusta kaikille. Meillä suunnitellaan parhaillaan kesän kilpailuita Ranualle. Tervetuloa siis myös tänne hillapitäjään nostamaan ja nauttimaan etelälappilaisesta tunnelmasta, jos ja kun saamme kilpailut laitettua eetteriin.
