Kuva: Pixabay
-Klassinen voimanosto on ainutta oikeaa voimanostoa!
-Varustenostaminen on aivan pelleilyä!
-Helppohan se nyt varusteilla on nostaa!
Ja niin edelleen.
Kuulostaako tutulta?
-Kyllä, jos minulta kysytään. Ja kyllä, itsekin olen tuohon syyllistynyt, kun en ole kyseisestä tyylisuunnasta mitään tietänyt. Vedin näppärän johtopäätöksen, kun kuuntelin millaista se paidan pukeminen on jne.
Klassinen voimanosto tuli 2010-luvulla ryminällä kentälle, ja toi mukanaan paljon hyvää. Harrastuksen aloittaminen muuttui edullisemmaksi, kynnys aleni mennä kilpailuihin, harjoittelua pystyi tekemään myös kaupallisilla saleilla, missä “makkarankuoria päälleen kiskovia” treenaajia ei suvaittu. Kaiken kaikkiaan tuli siis todella paljon hyviä puolia voimanostoon.
Mutta, kuten edellisessäkin kirjoituksessa, tässäkin on se ainainen mutta.
Tapahtui muutakin.
Varustenostaminen väheni, ja siitä alkoi tulla, ainakin täällä “Umpi-perällä”*, todella parjattu laji. Oli vain yksi ja ainut, oikea tapa nostaa. Klassinen voimanosto ja penkkipunnerrus! Täysin asiasta, tai koko lajista tietämättömät kuntosalikävijätkin parjasivat lajia “rättitouhuksi”.
Nostajat väheni, osaajat väheni. Jos joku asiasta innostuikin, ja osti vaikka penkkipaidan, ei ollut kukaan neuvomassa. Testattiin paitaa omin päin ja naureskeltiin lajille, kun ei saa kahtasataa kiloa rintaan. -Naurettava laji kerta kaikkiaan! Tai kyykkypuvulla ei osattu mennä omin päin edes alas kun “ei pääse”. -Pukuhan nostaa itsestään, ei siihen voimaa tarvi!
Ja tähän jos lisätään vielä varustepuolelta tulleita puolustus/parjaus kommentteja:
-Klassinen on niin helppo laji, senku vaa nostaa!
-Klassisessa ei ole mitään haastetta!
-Siinä nostellaan vain pikkupainoja!
Ja tätä rataa. Eli ollaan saavutettu oikein näppärä vastakkainasettelu oman lajin sisällä.
Tähän sopisi hyvin edesmenneen, kaljupäisen presidenttimme eräs kommentti, mutta jääköön sanomatta. Tällä oman lajin “dissaamisella”, varsinkin lajista tietämättömille, asetetaan mahdollisille uusille harrastajille jo valmiiksi ennakkoasenteita, saati että lajin parissa olevilla on niitä itselläänkin.
Tietenkään kaikesta ei tarvi pitää, mutta tässäkin olisi hyvä muistaa se Urheilullinen henki. Klassinen tai varuste, molemmat kuuluu voimanostoon. Kuulin sanonnan, että juoksijan tyhmin temppu on ampua itseään polveen. Jätetään se siis tekemättä. Nyt jos koskaan olisi tuhannen taalan paikka jakaa tietoa lajista, kellä siitä tietotaitoa löytyy.
Toivottavasti varustenosto saadaan uuteen nousuun. Toki meillä on onneksi huippunostajiakin varustepuolella, mutta harrastajatasolla rämmitään, ainakin täällä “Umpi-perällä”*. Tässäkin voimme jo pelkällä omalla käytöksellä vaikuttaa lajimme moninaisuuteen. Jätetään turha vastakkain asettelu tästedes Pikku Kakkosen vertailuruutuun, ja keskitytään olennaiseen.
-Muuten, kumpi on ainut oikea tapa vetää maasta, sumo vai kapea?
-Rivimies.
*Paikan nimi lainattu Onni Riemusen kirjasta, kirjailijan suostumuksella.
