Kuvat: Pekka Aho, Pekka Pajala, Jari Rantapelkonen ja Jaarli Pirkkiö
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen 51-vuotias jäähdyttelevä voimailija Kajaanista, joka roikkuu edelleen sitkeästi Sotkamon Visan jäsenenä. Leipätyöni teen Puolustusvoimien palveluksessa. Voimanostossa kilpailin vuosina 1992-2010. Parhaat kisatulokseni nousivat sarjassa 82,5 kg (huom. vanha painoluokkajako): jalkakyykky 320 kg, penkkipunnerrus 200 kg ja maastanosto 315 kg. Maastanoston tulosta 300 kg sarjaan 75 kg pidän kuitenkin henkilökohtaisesti kovempana noteerauksena. Parhaan yhteistulokseni (825 kg) saavutin KV-urani päättäneessä EM-kisassa vuonna 2010 Ruotsin Köpingissä. Katsoin tuolloin, että 10xOP (oma paino) on minulle riittävä, koska hyvällä alulla ollut vammakierre ei olisi enää mahdollistanut maailman huippujen vauhdissa pysymistä. Kilpailusta kansallisella tasolla en kokenut saavani enää riittävää motivaatiota, joten päätin naulata kyykkykenkäni salin seinään. Vastapainoksi syntyneeseen tyhjiöön löysin pian huoltaja- ja jojo-hommia maajoukkueesta ja seuratasolta. Meriitit niissä jäivät niissä ilmeisen laihoiksi, koska palveluksia ei ole enää tarvittu… heh heh. Nykyään valmennan ja huollan nostajia lähinnä kansallisella tasolla sekä toimin tuomarina (Int Cat II) – kaikkia edellä mainittuja koko ajan vähenevässä määrin. Jotakin pitäisi kai tehdä, ettei ulkoista itseään kokonaan lajin parista?!
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Harrastin nuorena urheilua aika monipuolisesti. Lentopallo oli silloisessa kotikunnassani yksi suosituimpia lajeja. Reilu 160 cm:n ruotoni (sulka päässä) vaati kohtuullista ponnistusvoimaa, jotta ylsin tekemään ”puhelinkoppitorjuntoja” miesten verkolla. Punteilla tehdystä oheisharjoittelusta voimailukipinä varmaankin sitten lähti, kun huomattiin, että voima tarttuu ja mittasuhteet olivat aika passelit tähän lajiin. Paikallinen voimailija Esa Haapalainen sai minut innostumaan ensin penkkipunnerruksesta ja sitten voimanostosta. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta päädyin Ouluun ja pääsin ensimmäiseen seuraani Oulun Voimanostajat 88:iin. Tuosta etsikkoajasta on jälkikäteen saatu monet hyvät naurut. Ekat kisani olivat toukokuussa 1992 Oulaisissa. Tein tuloksen 505 kg (190+115+200) sarjaan 67,5 kg. Samana vuonna voitin ensimmäisen suomenmestaruuden penkkipunnerruksessa tuloksella 125 kg. Varusmiespalvelukseni aikana (POHPR 1/93) hurahdin yhä syvemmälle voimanoston maailmaan. Oululainen arvokisamitalisti Markku Pesonen otti minut valmennukseensa. Treeniporukoihin seuraavien vuosien aikana kuuluivat muun muassa Markku, Kyösti Vilmi, Olavi Kiljo, Jukka Kenttälä, Janne Ollilla, Pasi Alajoki ja monia muita sen ajan aktiiveja. Tuon porukan jäätävän kova asenne treenaamiseen ja kisamenestys olivat tarttuvaa sorttia. Totaalinen hurahtaminen lajin pariin ilmeni innokkaana touhuamisena lähes kaikessa voimanostoon liittyvässä asiassa. Haapalaisen veljesten kanssa perustettiin oma seura Vaalaan (Power Club Vaala -94) ja aloitettiin Rantapenkkariperinne Vaalan Sahanrannassa. Josko tässä olisi jo tarpeeksi ensivuosista…
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Minulle voimanostossa kiehtovinta oli itsensä jatkuva kehittäminen. Tulosta syntyy sinnikkäällä ja pitkäjänteisellä työllä, mutta aina löytyy kuitenkin sellainen rauta, jota et jaksa nostaa. Joku voisi ajatella, että mitalit ja menestys ovat parasta, mitä olen lajilta saanut. Näin hieman etäämmältä tarkasteltuna uskallan kuitenkin todeta, että erilaiset kokemukset ja erityisesti hyvät ystävät ovat parasta, mitä olen lajilta saanut. Toivoisinkin hartaasti, että viime vuosina päätään nostanut eripuraisuus voimanostopiireissä loppuisi. Pitää muistaa, että meitä on kuitenkin aika vähän ja pienen yhteisön kannattaa puhaltaa yhteen hiileen!
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Nykyään ajattelen voimanostoa aika vähän. Täytän vapaa-aikaani urheilulla ja luonnossa liikkumisella yhdessä rakkaan vaimoni kanssa. Käyn edelleen kuntosalilla, pelaan satunnaisesti lätkää harrasteporukassa, hiihdän talvisin ja pyöräilen kesäisin. Avantouinti palasi myös harrastusvalikoimaani yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta siihen ei voi sanoa kuluvan niin paljon aikaa, että se täyttäisi merkittävästi vapaa-aikaani. Luulen, että jatkossa vietän enemmän aikaa ensimmäisen lapsenlapseni kanssa, joka syntyi tammikuussa.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
En pysty nimeämään yhtä tiettyä henkilöä. Eniten kaipaan vanhoja treeniporukoita, sitä huumoria ja niitä ”jokamiesluokan” kisoja, mitä otettiin ex tempore pienen vedonlyönnin siivittämänä. Kahvilla ja sössömunkilla sai siihen aikaan naiset ja miehet venymään yltiöpäisiin suorituksiin. Muutaman isännän ja emännän noista hurjista nimetäkseni… Hintelä-Hiltunen, Raaka-Arska, Spiderman-Smura, Sitko-Väänänen, Hightower, Bertta ja Helga.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Mitään varsinaista uuden oppimisen kiimaa ei tällä hetkellä ole. Sen sijaan en tahtoisi unohtaa. Haluaisin ylläpitää jo osin unohtuneita huoltajan oppeja ja taitoja. Erityisesti varustenostamisen hienoudet, erikoisuudet ja haasteet tuppaavat unohtumaan, kun sitä ei pääse säännöllisesti tekemään. Tämä osaaminen meillä on nykypäivänä liian harvojen käsissä.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Multa voi kysyä mitä vaan. Vastaan ihan mitä haluan.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Sinussa on enemmän voimaa kuin aavistatkaan. Ainoat rajat ovat ne, jotka itsellesi asetat.
