Kuva: Pixabay
Satojen nostajien odotettu kilpailu. Tässä ei ole edes mukana vielä he, jotka loukkaantumisten, sairastumisen, tulosrajan tai yksinkertaisesti jännityksen ja pelon takia ei ole mukana. Monet olivat rutiinilla jo mukana, mutta moni myös ihan ensimmäistä kertaa.
Lämmittelytiloissa vallitsee jännittynyt, mutta hyväntuulinen tunnelma. On ahdasta lämmitellä, mutta monet ottivat ihan tuntemattomia lämmittelyrinkiin. Kenenkään ei tarvinnut mennä “kylmänä” lavalle. Mukavaa oli huomata, miten ihmiset ottivat toisensa huomioon, vaikka osalla oli tietenkin se kirkkain mitali mielessä.
Mutta, aina on jokin mutta. Ikäväkseni törmäsin johonkin, mihin kukaan ei halua törmätä näin hienoissa kilpailuissa. Pitäisi aina muistaa, että olemme kuitenkin marginaalilaji, valtavirtojen ulkopuolella. Tässä lajissa ei olisi ikinä, milloinkaan, eikä millään tasolla varaa minkäänlaiseen “perseilyyn”. Ikäväkseni näin juuri sitäkin käytöstä.
Itse olen paksunahkainen, ja tilanne enemmänkin huvitti kuin suututti. Elvis ei olekaan kuollut. Ensin ajattelin pyytää nimmarin, mutta päätin vaihtaa lämmittelypaikkaa.
Jäin kuitenkin kisan jälkeen pohtimaan tapausta. Entäpä jos kyseinen tölväisy ei olisikaan osunut näin kovapintaiseen ihmiseen? Entäpä jos samainen, ylimielinen ja tympeä käytös olisikin osunut esimerkiksi jonkin herkemmän ihmisen kohdalle? Jonkin, joka on ensimmäistä kertaa SM-kilpailussa mukana? Kun kaikki on uutta, jännittää, jopa pelottaa. Kun ei tiedä mihin ne omat kamat voi jättää, missä puntari, entä varustarkastus? Milloin pitää lämmitellä? Entäpä kun etsii lämmittelypaikkaa ja tuleekin jätetyksi ulkopuolelle?
Tällainen epäurheilijamainenkäytös pahimmillaan katkaisee joltain halut koko harrastukseen. 99.9% kaikista tapaamistani kilpailijoista, sukupuoleen katsomatta, oli todella kunnioittavia toisia kohtaan. Mikä tuntuikaan paremmalta, kun tehdä oma ennätys SM-kisassa, ja saada tuntemattomalta, oman sarjan kilpailijalta kehuja ja olkaa taputuksia! Se on aina vähintään yhtä upea tunne kuin itse ennätys. Itseasiassa, ne kilpakumppanin kehut muistaa paremmin kun omat ennätyskilot, kun vuosia kuluu.
Noilla pienillä eleillä voi myös sytyttää ensikertalaisen kilpatoverin kuin uudenvuoden raketin. Nostetaan yhdellä kehulla kilpailuhenkeä moninkertaiseksi! Ja pienet teot muistetaan jälkeenpäin. Ikävä kyllä, yksikin pieni ”perseilykin” muistetaan yhtä lailla.
Voimanosto on upea, äärimmäinen herrasmieslaji, josta löytyy aina uutta, kuin sipulin kuoresta kerroksia. Laji, jossa kehitytään läpi elämän. Pidetään se sellaisena. Seuraavan kerran kun kilpakumppani tekee onnistuneen noston, onnitellaan häntä, taputetaan olalle! Sillä samalla yhdellä eleellä on tehty hyvä työ koko voimanostoharrastukselle!
-Rivimies
