Teksti: Heikki Virtanen, kuvat: Voimanostajan arkisto
Mats Finne on monelle tuttu mies kisapaikoilta tai Voimanostajan/eVoimanostajan sivuilta. Hän on häärinyt pitkään taustalla valmentaen lukuisia nostajia Suomessa aina suomenmestaruuksiin ja kansainvälisille kisalavoille. Mutta kuka on tämä mies, joka on tullut tutuksi varsinkin kansainvälisten kisaraporttien kuvista. Halusin ottaa tästä selvää, kun tilaisuus istua alas hänen kanssaan tuli eteeni.
Mats Finne on 62-vuotias kokkolalainen, ja hän kertookin asuneensa Kokkolassa koko ikänsä. Ensimmäinen kosketus voimaharjoitteluun otettiin 1970-luvulla, kun hän teini-ikäisenä tilasi itselleen Weiderin vinyylisarjan, kun rahat ei riittäneet rautaiseen. Kesti kuitenkin vielä hyvän tovin ennen kuin Mats nähtiin kisalavoilla.
Mats on osallistunut kaksi kertaa mastersien (silloin veteraanien) SM-kilpailuihin. Ensimmäisen kerran vuonna 2005 Porissa järjestettyihin voimanoston SM-kisoihin. Tuolloin tuloksena oli sarjassa M40/90 kg neljäs sija tuloksella 637,5 kg (230-160-247,5). Toiset SM-kisat olivat vuorossa vuonna 2007, kun Tampereella järjestettiin penkkikisat. Tuolloin sarjassa M40/100 kg nostanut Mats oli 175 kg tuloksella yhdeksäs. Mats edusti kilpaillessaan Kokkolan Jymyä (KoJy), jota hän edustaa yhä edelleen.
Nämä vuoden 2007 kisat jäivätkin sitten nostouran viimeisiksi. Pitkään vaivannut niskakipu pakotti luopumaan nostoharrastuksesta ja lisäksi Mats joutui vuonna 2007 jäämään pois töistä. Hän oli työskennellyt pitkään Kemiralla prosessin hoitajana. Synnynnäinen vika niskassa ja vuosikausien suojakypärän käyttö oli vahingoittanut niskan siihen kuntoon, että välillä jopa käveleminen oli tuskaista. Asiaa tutkittiin pitkään lääkärien toimesta ja niskasta todettiin yhden välilevyn puuttuvan. Mats on ollut vuodesta 2018 lähtien työkyvyttömyyseläkkeellä. Nykyisin vaivaa pystytään onneksi helpottamaan hoidoilla, ja tämän avulla kohtuu normaali eläminen on mahdollista.
Keskustelun kääntyessä valmentamiseen, Mats muistelee sen olleen noin vuonna 2010, kun hän meni Kokkolan Jymyn salille ja alkoi pienimuotoisesti valmennella seuran omia nostajia. Vuosien mittaan valmentaminen laajeni myös oman seuran nostajien ulkopuolelle. Mats valmensi lähinnä junioreita ja muisteleekin, että olisiko ollut vuonna 2014, kun Satu Sakko (nyk. Pylväs) ja Heli Jokela tulivat hänen valmennukseensa. Nykyisinkin aktiivisesti nostava Tomi Määttä on yksi Matsin ensimmäisiä valmennettavia, jonka kanssa valmennussuhde on edelleen voimassa. Ensimmäiset kansainväliset menestyksetkin tulivat melko pian. Vuonna 2015 Satu Pylväs voitti klassisen voimanoston juniorien MM-kultaa ja Heli Jokela oli vuonna 2017 juniorien voimanoston EM-kilpailuissa pronssilla.
Nykyisin Mats sanoo, että valmennettavia on noin 20 henkilöä. Parhaimmillaan valmennettavia on ollut kolmisen kymmentä. Pääosin voimanostajia ja penkkipunnertajia, mutta joukkoon on mahtunut myös mm. voimapunnertajia ja aivan leuanvedon maailmanhuipulle asti päässyt Anne Kinnunen.
Vaikkakin valmennettavista iso osa on ajan saatossa ollut juniori-ikäisiä, niin menestystä on tullut myös avoimesta ikäluokasta. Muun muassa Olivia Kyösti, Tomi Määttä ja Anette Tunkkari ovat yltäneet arvokisoissa mitaleille. Valmennettaviin kuuluu myös mastersikäisiä, Mats toteaakin pilke silmäkulmassa, että valmennettavia on vauvasta vaariin. Myös masterspuolella on tullut menestystä hienosti. Esimerkiksi mastersien tämän vuoden klassisen penkkipunnerruksen EM-kilpailuista tuli kaksi EM-kultaa ja yksi EM-hopea. Mats toteaakin parasta valmentamisessa olevan nostajien kehitys, menestys ja onnistuminen, ”se on ikään kuin valmentajan palkkapäivä, kun valmennettava onnistuu”.
Valmentaminen on Matsille hänen omien sanojensa mukaan harrastus, josta hän sai varsinkin niskavaivojen ollessa pahimmillaan myös apua itselleen, kun ajatukset eivät olleet niskakivussa. Kysyessäni Matsilta miten hänen aikansa riittää kaikkien valmennettavien kanssa, hän toteaakin, että ”joutava mies joutaa”. Nykyään arvokisoja on vuosittain toista kymmentä ja Mats on mukana joukkueenjohtajana ja/tai huoltajana niistä useissa, hän myöntää, että välillä reissusta palatessa täytyy ottaa muutama päivä vapaata voimanostosta. Tosin seuraavassa lauseessa hän myöntää voimanoston olevan jollain tavalla hänen elämässään lähes päivittäin. Onhan hän valmentamisen lisäksi myös Suomen Voimanostoliiton hallituksen jäsen ja nuorten maajoukkuevalmentaja.
Miten tämä kaikki valmentaminen sitten on mahdollista, kun valmennettavia on noinkin paljon ja eri puolilta Suomea? ”Alkuun pyrin olemaan mahdollisuuksien mukaan mukana treeneissä, varsinkin nuorten aloittelevien nostajien kanssa. Treenaaminen aloitetaan tekniikasta ja tästä sitten edetään pikkuhiljaa. Myöhemmin valmennussuhteen edetessä mahdollisesti myös videoiden välityksellä. Lähivalmentaminen on kuitenkin paras tapa nähdä nostajan harjoittelua ja pyrinkin olemaan läsnä vähintään silloin tällöin, kun liikun valmennettavan kotipaikkakunnalla. Kokkolassa harjoittelevien kanssa toki pystymme toteuttamaan enemmän lähitreenejä. Nykyään valmentaminen tapahtuu kuitenkin suurimman osan kanssa pääsääntöisesti etänä. Teen heille ohjelmia ja ratkon ongelmia, jos sellaisia eteen tulee.”
Nykyisin Mats kertoo oppineensa myös sanomaan ei, koska on mahdotonta paneutua hänen intensiteetillänsä, jos valmennettavia on liikaa. Samaan hengen vetoon hän kuitenkin toteaa ottavansa oman tilanteensa mukaan uusia valmennettavia yhä edelleen. Valmennussuhteen alussa Mats olettaakin nostajien olevan myös valmiita tekemään töitä treeneissä. Haasteellisimpia valmennettavia ovat täysin uudet lajin pariin tulleet, joiden kanssa lähdetään aivan perusteista liikkeelle. Mats sanookin tärkeäksi pointiksi sen, että alkuun kehitystä tulee lähes tulkoon millaisella treenauksella tahansa, mutta lähestyttäessä ja pyrittäessä kohti Suomen ja maailman huippua on treenattava kovaa ja järkevästi. Arvokisanostajiin Matsilla on erityinen halu keskittyä enemmän, jotta jatkuva kehitys saadaan aikaan ja sitä kautta myös päästään huipulle.
Kysyessäni Matsilta onko naisten ja miesten valmentamisessa eroa, valtaosa Matsin valmennettavista on naisia ja juniori-ikäisiä nostajia. Hän tuumaakin siinä olevan huomattavan eron. Esimerkiksi penkkipunnerruksessa naiset tarvitsevat enemmän harjoitusta kuin miehet. Naisten yläkroppa vaatii normaalisti enemmän töitä kuin miesten. Rupattelu tuokiomme loppuhetkillä Mats toteaakin yhden eron olevan myös sen, että nuoret naiset ovat tunnollisempia harjoittelemaan ja noudattamaan ohjelmaa kuin miehet. Nuoret miehet usein haluavat poiketa ohjelmasta ja kokeilla maksimia, tämän voin kyllä entisenä nuorena miehenä itsekin allekirjoittaa täysin.
Jotain Matsin omistautumisesta voimanostolle ja valmennettavilleen kertoo myös se, että ennen kuin tiemme erkanevat parkkipaikalla niin Mats laittaa autonsa tavaratilaan takaisin aiemmin päivällä yhden valmennettavansa kokeileman penkkipaidan. Tavaratilasta paljastuu pieni varasto erilaisia varusteita, joita valmennettavat pystyvät testaamaan. Mats onkin ollut mukana myös edesauttamassa Suomen maajoukkueiden varustesponsorisopimuksissa ja sitä kautta maajoukkueillamme on hyvät varusteet nostettaessa maailmalla.
Kiitokset Matsille juttutuokiosta ja nähdään taas kisapaikoilla!
