Puheenjohtajan palsta 3/2026 – Varustevoimanoston painajaispäivä: perjantai 13.

Varustevoimanostolle perjantai 13.11.2026 osoittautui painajaismaiseksi epäonnenpäiväksi, kun voimanostoväen saavutti uutinen Alanizin perheyrityksen Titan Support Systems Inc. konkurssista. Titan itse omistajansa Pete Alanizin suulla purki tuntojaan siitä, mitkä syyt johtivat yrityksen konkurssiin.

Merkittävimmiksi syiksi hän nosti muutaman vuoden takaisen koronapandemian, joka aiheutti noin puolentoista vuoden mittaisen jakson, jolloin kilpailutoimintaa oli hyvin vähän. Erityisesti hän toi esiin lisäksi IPF:n välinevalmistajien lisenssimaksut, joista huolimatta he yrityksenä kokivat, että eivät saaneet täyttä vastinetta toimilleen markkinoinnille sekä yrityksen tuotteiden promotoinnille. Ja viimeisin vastoinkäyminen oli varmasti Trumpin tullisota, joka haastoi erityisesti Alanizien Amerikassa toimivaa perheyritystä, joka oli hyvin riippuvainen tuotteidensa viennistä.

Korona ja tullisota ovat selkeitä ulkoisia tekijöitä, joille voimanostomaailmakaan ei voi mitään. Sen sijaan tuo kokemus IPF:n lisenssimaksupolitiikasta sekä IPF:n ja sen maanosaliittojen toimintapolitiikasta kilpailutoiminnan sponsoreiden osalta ei välttämättä ole ihan niin mustavalkoinen kuin tässä tilanteessa Alaniz haluaa tuoda esiin. Eri urheilulajit voimanosto mukaan luettuna luovat kaupallisille toimijoille markkinoita valmistaa ja myydä tuotteitaan. On vähintäänkin eriskummallinen ajatus, että tämän pitäisi sitten toimia ainoastaan kaupallisen voittoon tähtäävän yrityksen ehdoilla. Vähintäänkin reilua on myös se, että liitot kilpailutoiminnan ja siihen liittyvän harrastustoiminnan edellytysten luojina voivat myös saada oman osansa yhteistyökumppanituloina ja sitä kautta pystyvät kehittämään toimintaansa laadullisesti koko yhteisöä palvelevaan suuntaan.

Eivät toiminnan järjestäjät toisin sanoen liitot, elä ja toimi pelkästään pyhällä hengellä. Viime kädessä kysymys tässäkin asiassa ovat vielä lajia harrastavat urheilijat, joille tätä kokonaisuutta tehdään. Kaikki nämä muodostavat voimanoston ekosysteemin, missä kaikkien osapuolten pitäisi olla balanssissa. Sinänsä hyvä ja oman arviointinsa paikka varmastikin olisi myös se onko IPF:n rooli lisenssi- ja mainostulojen osalta sellainen kuin sen pitäisi olla. Sen ainakin tiedän, että IPF:n talousarvio on pahasti alijäämäinen, mikä jatkossa aiheuttaa omat ongelmansa. EPF:n talous on vielä tasapainossa, mutta sielläkin tehtiin valintoja, jotka voivat näkyä negatiivisesti taloudessa.

Kiistattomin fakta varmastikin on se, että varustevoimanoston välinevalmistajilta ovat markkinat kadonneet alta reilun 15 vuoden aikana klassisen nostamisen vallattua alaa lajiharrastajien sydämissä. Meillä Suomessa vuonna 2009 oli 698 lisenssinostajaa, jotka kaikki käytännössä olivat varustenostajia. Kun klassinen voimanosto heti tuon jälkeen tuli mukaan kuvioihin alkoi meilläkin voimakas kehitys lisenssinostajien määrässä ja viime vuonna lajissamme Suomessa oli 1 311 lisenssinostajaa Suomen Voimanostoliitossa. Tänä vuonna juuri tällä hetkellä (14.11.2026) meillä on 1 306 lisenssiurheilijaa. Samanaikaisesti tänä vuonna varustenoston SM-kilpailuihin osallistui 172 nostajaa, joista 72 varustevoimanostoon. Huomionarvoista on myös se, että kaikki varustenoston SM-kilpailuihin osallistuneet eivät edes käyttäneet sääntöjen sallimia tukevia nostovarusteita.

Ja kun tuo kehityskulku ei meillä Suomessa edes ole mitenkään poikkeava vaan kysymys on globaalista nostajien tekemästä valinnasta, niin ihmekös tuo, että markkinat vain ovat varustenostoon erikoistuneelta valmistajalta kadonneet alta. Oma kysymyksensä on sitten se kohteliko IPF jotenkin ”väärin” Titania varustevalmistajana vai ovatko syyt yrityksen virheellisissä strategiavalinnoissa. Yritystoimintaan vain liittyy markkinataloudessa myös markkinointi, joka pitää myös osata kohdistaa oikein. Ja ennen kaikkea ymmärtää ekosysteemiä, missä toimintaa harjoitetaan. Senkin osalta pitäisi aina syntyä win-win-win tilanne.

Suomessa olemme liittona pitäneet huolta siitä, että voimanoston kahta nostomuotoa klassista sekä varustenostamista kohdellaan yhdenvertaisesti. Tämä näkyy mm. siinä, että meillä kansalliset kisat ovat aina joko voimanostokisoja tai penkkipunnerruskisoja, joissa voidaan nostaa joko klassisena tai varusteilla. Liitto on panostanut varustenostamisen koulutukseen sekä leiritykseen ja lisääkin on luvassa. Ensi vuoden osalta IPF teki jo pikaisesti päätöksen siitä, että Titanin varusteilla saa nostaa ainakin koko ensi vuoden pl. tietysti aiemmin klassisella puolella ensisijaisesti käytetyistä ylijäykistä polvenlämmittimistä, jotka eivät täyttäneet voimanoston teknisten sääntöjen määräystä, että ne olisi valmistettu neopreenista.

Viime kesänä oli keskustelua jopa siitä, että varustenoston SM-kilpailut lakkautettaisiin. Tähän ei kuitenkaan ollut perusteita nostajien yhdenvertaisen kohtelun osalta, eikä myöskään liiton talouden osalta. Varuste SM-kisoihin ilmoittautui kuitenkin 172 nostajaa tänä vuonna ja vastaavasti esim. klassisen voimanoston avoimen SM-kisoihin 136 nostajaa sekä klassisen voimanoston juniorien SM-kisoihin 145 nostajaa. Varustenoston kilpailut tuottavat siis reilusti oman osansa liiton sekä myös ennen kaikkea järjestävien seurojen yhteiseen SM-kisapottiin.

Uskon, että varustetilanne selkiytyy ensi vuoden aikana. Ainahan on mahdollista, että joku toinen varustevalmistaja ostaa konkurssipesältä Titan Support Systems tuotemerkin sekä mahdollisen varaston ja siten varusteiden saatavuus turvataan. Kun yksi ovi sulkeutuu, niin uusi avautuu. Näin yleensä tapaa käydä.

Tero Hyttinen
puheenjohtaja