Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja pääosa kisoistakin on käyty. Tätä kirjoittaessa on käynnissä varustevoimanoston MM-kisat Istanbulissa Turkissa. Kisassa on mukana harvinaisen pieni joukkue, johon kuuluu vain kolme kilpailijaa. Vuonna 2029 on jälleen lajimme ”tärkeä” vuosi, kun silloin on luvassa World Games -kisat. Karsintakisa tähän supertapahtumaan on näillä näkymin Intiassa ja siihen kisaan on odotettavissa suuri osanotto eri maista. Edellisissä World Games -kilpailuissa oli mukana klassinen sekä varustekisa, mutta vuonna 2029 mukana on vain varustekisa. Tähän on monta syytä ja ei niistä sen enempää tässä. Olemme saaneet likimain kaikkiin World Games -kilpailuihin nostajia mukaan ja tälläkin kertaa sinne olisi hyvä saada edustusta. Edellisissä kisoissa Suomea edusti Olivia Kyösti, ehkä näemme hänet seuraavissakin kisoissa.
Suomen Valmentajien kuukausi julkaisussa Valmentaja-lehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli: kun data valmentaa – kuka lopulta päättää? Älykellot ja älysormukset ovat lisääntyneet urheilijoiden keskuudessa, kuten muidenkin käyttäjien. Tämä osaltaan on jopa huolestuttavaa, kun ”tekoäly” saa päättää mitä teemme. Se kertoo milloin on nälkä ja milloin olemme levänneet kylliksi. Tämä teknologia on hyvä renki, mutta isännän paikalle ei sitä ole syytä päästää. Heikon itsetunnon omaava ihminen ja miksei vahvempikin saattaa helposti antautua elämään kellon ohjeiden mukaan. Laitteet antavat hyvää tietoa ihmisen eri osa-alueista. Kuitenkin voimme todeta, että nälän ja väsymyksen tunteen ihminen kyllä kykenee tunnistamaan ilman näitä apuvälineitäkin. Varmasti näitä laitteita voimme käyttää osaltaan arvioimaan asioita, mutta liikaa valtaa niille ei ole syytä antaa.
Loppuvuodesta suurta keskustelua on aiheuttanut IPF:n hyväksyttyjen varusteiden linjaukset, jo lokakuun lopulla tullut info ”jäykkien” polvilämmittimien kieltämisestä vuoden 2027 alusta on aiheuttanut melkoista keskustelua voimanostoväen keskuudessa. Tällä päätöksellä klassinen voimanosto palaa lähemmäs sitä tasoa mitä se alun perinkin on ollut lajin tultua mukaan IPF:n toimintaan. Varsinaista hyväksyttyjen varusteiden listaa ei ole vielä julkaistu seuraavalle olympiadille. Kansainvälisellä tasolla ennätykset lienee tehty likimain 100 % SBD:n tuotteilla, kun vastaavasti ainakin Suomessa pääosa ennätyksistä on tehty ns. jäykillä polvilämmittimillä. SE-taso on toki melko paljon kv-tasoa alempana vielä tänä päivänä. Tuleva vuosi näyttää mihin taso tasoittuu Suomessa, kansainvälisellä tasolla taso pysynee ennallaan. Ehkä tässä vaiheessa voisi joku jopa siirtyä varustepuolelle kokeilemaan tukevia varusteita ja sen mukana suurempia kuormia nostoissa. Tässä voisikin heittää haasteen, kuka on ensimmäinen 500 kg kyykännyt suomalainen mies ja kuka vastaavasti 300 kg kyykännyt nainen.
Liittomme on mukana Olympiakomitean strategiatyössä aktiivisesti. Tämä strategia julkaistaan OK:n syyskokouksessa, strategian jalostaminen jatkuu, mutta suuret linjaukset hyväksytään syyskokouksessa. Yhtenä mielenkiintoisena asiana on mukana seuratyön arvostuksen nostaminen ja siinä mukana olemisen tärkeyden korostaminen. Nuorten saaminen mukaan seuratyöhön olisi äärettömän tärkeää ja nuorten pitäminen seuratyössä mukana vieläkin tärkeämpää. Meillä uusimmat seurat ovat osaltaan enemmän henkilöihin/yrityksiin henkilöityneet. Tämä osaltaan haastaa meidän liiton osalta seuratyön tukemista ja sen arvostuksen korostamista. Liiton toiminnassa seuroilla on erittäin suuri valta ja velvollisuus toimia liiton toimijoina. Kansallisten kisojen järjestäminen on helpompaa, kun on suurempi joukko henkilöitä organisoimassa asioita. Toki suurissakin seuroissa talkooporukka on usein pienehkö ja porukan kasaaminen välillä haastavaa. Seurat voivat osaltaan sitouttaa jäseniään erilaisilla malleilla ja näin saada jäsenet pysymään mukana toiminnassa. Varsinkin pääkaupunkiseudulla kansallisten kisojen vähyys on tullut esille usein. Seuratoiminnan tärkeys liittomme toiminnassa on äärettömän suuri. Jos jäsenseurat eivät järjestä esim. kansallisia kisoja, emme saa urheilijoita SM-kisoihin, ja emme saa SM-kisojen järjestäjiäkään. Lähivuosina SM-kisojen järjestäjiä on löytynyt hyvin, muistissa on sekin vuosi, kun eräs seura sai järjestääkseen neljät eri SM-kisat.
Valmennuskoulutukset jatkuvat vuonna 2027 ja niiden hakuajat julkaistaan alkuvuodesta. Olemme saaneet koulutettua melkoisen määrän valmentajia, ja pääosa koulutuksen käyneistä toimii aktiivisena valmentajana. Mahdollista kv-kisojen huoltajakoulutusta on suunniteltu ja koulutuksen rakennetta jo valmisteltu. Tästä liitto tekee kyselyn loppuvuoden aikana. IPF:n vaatimukset huoltajille tulevat osittain voimaan vuoden 2028 alusta ja suurempi vaade tulee vuoden 2030 alusta. Tässä vuoden 2030 alusta tulevassa vaatimuksessa pitää myös assistant coachit olla koulutuksen käyneitä. Nyt vaatimus koskeen vain joukkueenjohtajia. IPF osaltaan kouluttaa, mutta heillä on erittäin laaja kenttä johon koulutukset pitää saada. Euroopan osalta tilanne on melko hyvin hallinnassa, mutta Afrikan ja Aasian osalta tilanne on melkoisen haastava vielä.
Lisenssinostajien määrä on ollut ilahduttavan suuri jo useamman vuoden ajan. Tähän kokonaisuuteen kuitenkin antaa uhkaavan varjon juniorinostajien väheneminen. Vuonna 2024 juniorityöhön liitto sai tukirahaa ja silloin juniorinostajien intensiiviryhmän avulla yritimme nostaa maajoukkuetoimintaa korkeammalle. Tämä ei kuitenkaan erinäisten syiden johdosta lähtenyt toivottuun nousukiitoon. Tiedossa on useammallakin paikkakunnalla pirteää punttikoulu toimintaa, tästä olemme saaneet positiivista tietoa ja useammasta seurasta onkin tullut lisää junioreita kisaamaan. Tähänkin liitto pyrkii panostamaan mahdollisella punttikouluoppaalla, jonka avulla muutkin vielä asiaa pohtivat saadaan rohkaistua käynnistämään toiminta. Tämä osaltaan liittyy aiemmin kirjoituksessa olleeseen seuratoiminnan aktivoimiseen ja nuorten saamiseen mukaan seuratoimintaan. Mastersnostajien määrä kasvaa, joka osaltaan kyllä auttaa liittoa toiminnassaan. Haasteena on syyskokouksessakin esille tulleet haasteet tiettyjen SM-kisojen osallistujamäärien hallitsemattomaan kasvuun. Tässä on kuitenkin paljon positiivista. Nuorissa on toki tulevaisuus ja siksi nuorten mukaan saaminen ja toiminnassa mukana pitäminen olisikin erittäin tärkeää.
Seuratoiminnan kehittämiseen ja ylläpitoon hyvänä alkuaskeleena voisikin olla aktiivinen yhteistyö. Seurojen yhteistreenit voisivat olla alkuaskel tähän, siitä voidaan helposti siirtyä, vaikka jäsentenvälisten kisojen järjestämiseen. Tästä askeleet ylemmäs jopa SM-kisojen järjestämiseen kannattaa ottaa harkiten eikä asioissa kannata kiirehtiä. Hyvinkin voi löytyä erilaisiin asioihin osaajia, kun seurat toimivat yhteistyössä. Kaikkien ei tarvitse osata kaikkea eikä kaikkia varusteita/tarvikkeita ole oltava jokaisella seuralla. Telineitä ja painoja voi hyvinkin siirtää, vaakakin voi olla jollekin seuralle haastava hankinta. Liiton kautta saa myös tarvikkeistoa vuokrattua, jos ei yhteistyö porukasta jotain löydy. Eli kannustan seuroja toimimaan yhdessä, saamme siten positiivisen vireen toimintaan. Yhteistyössä on suurta voimaa.
Tästä hyvänä siirtymänä voimmekin käydä nostajan urakehitystä läpi. Ensimmäinen taso on jäsentenvälisten kisojen kisaaminen jopa ilman lisenssiä. Tästä seuraava taso olisi sitten lisenssin hankkiminen ja kisaaminen samalla tasolla eli jäsentenvälisissä kisoissa. Tästä luonteva jatko on kansallinen kilpailu, siinä kaikilla pitää olla lisenssi ja hyvä olisi omata jo jonkinmoinen kisatausta. Seuraava taso onkin sitten mahdollinen aluemestaruustaso, jota liitto toivoo kehitettävän. Aluemestaruustaso on jo lähellä SM-tasoa, mutta olisi hyvä kisata tällä tasolla ennen SM-kisaa, jotta sääntötuntemus ja kisakokemus olisi jo vakiintunut. SM-tasolle siirtyminen tämän polun kautta olisi urheilijalle maltillinen ja tarjoaa oppia eri tasoilta ennen kansallista mestaruuskisaa. SM-kisan jälkeen junioreille on tarjolla PM-kisat, joissa olisi hyvä käydä tunnustelemassa kansainvälistä kisaamista. PM-kisojen jälkeen luonteva jatko on EM-taso, josta sitten siirrytään MM-tasolle ja jopa WG-kisaan. Näin edeten urheilija saa aikaa oppia ja kokea uudet haasteet eri tasoilla. Heittäytyminen suoraan kansainväliselle tasolle saattaa aiheuttaa paineita, joita voi olla haastavaa käsitellä. Maltillinen eteneminen eri tasoilla antaa urheilijalle aikaa oppia itsestään asioita ja estää liiallisten ulkoisten ja sisäisten paineiden kertymistä. Toki poikkeuksia löytyy kaikkeen ja joku kykenee etenemään nopeammin kuin toinen, antamalla aikaa itselleen eteneminen on varmempaa ja hallitumpaa.
Vuoteen on mahtunut hienoja menestyksen hetkiä. Nuutti Mansukoski rikkoi 400 kg maagisen rajan jalkakyykyssä. Penkkipunnerruksen MM-kisoissa pääsimme tekemään poikkeuksellisen menettelyn, kun pääsimme korottamaan nostajan toisen kierroksen kuormausta. Tähän johti erikoinen tapahtuma kisan edetessä. Anton Nykänen saavutti komeasti juniorien MM-kultaa ME-tuloksella. Suomessa järjestettiin poikkeuksellisesti kahdet kansainväliset arvokisat. Helmikuussa Oulussa mastersien klassisen voimanoston EM-kisat ja syksyllä Kankaanpäässä juniorien PM-kisat. Penkkipunnerruksen MM-kisoissa Mira Lahtiselle kultaa ja Johanna Laitiselle hopeaa omissa painoluokissaan. EM-kisoissa Johanna kirkasti hopean kullaksi komealla tuloksella. Kirjoitushetkellä kovimmat IPF GL -pisteet miehissä Tuomas Hautalalla ja naisissa Ellen Grönlundilla. Toki klassisen voimanoston SM-kisat on vielä käymättä ja juniorien EM-kisatkin, Juuli Kostian lähes samoissa pisteissä rankingissa. Molemmilla vielä siis mahdollisuus korottaa piste sijoitustaan.

