In Memoriam Sulo Kierivaara

Teksti: Jaarli Pirkkiö

Sulo Kierivaara on poissa. Hän oli syntynyt 5. joulukuuta 1943 ja kuoli 24. kesäkuuta Rovaniemellä. Ammatiltaan hän oli vahtimestari.

Ounaksen Kajoa edustanut Kierivaara kuului voimanoston kärkinimiin 1970- ja 1980-luvuilla. Uran huippujakso osui vuosille 1978-1988, joiden kirkkaimpana kansainvälisenä kruununa oli EM-pronssimitali 1985.

Voimailupiireissä armottoman kovana harjoittelijana tunnettu lihaksikas raudankesyttäjä vietti usein tuntikausia raskaiden painojen parissa Lapin urheiluopiston punttinurkkauksessa.

Kierivaara osallistui ensimmäisen kerran voimanoston SM-kilpailuihin Lahdessa 1976, jolloin hän sijoittui viidenneksi sarjassa 82,5 kiloa. Ura jatkui nousujohteisesti, sillä seuraavana vuonna Keravalla hän nousi mitalipallille nimimiesten Unto Honkosen ja Veli Miettisen jälkeen, ja 1978 Porvoossa oli jo valmis valloittamaan 82,5-kiloisten Suomen mestaruuden yhteistuloksella 687,5 kiloa (247,5+162,5+277,5).

Ensimmäisen SM-kullan ja saman vuoden muiden vakuuttavien näyttöjen myötä Kierivaara lunasti paikan joukkueeseen kaikkien aikojen ensimmäisiin Suomessa järjestettyihin miesten MM-kilpailuihin Turkuun, jotka käytiin marraskuussa 1978. Kovimmat vastustajat tulivat naapurimaasta Ruotsista. Kierivaara sijoittui lopulta neljänneksi yhteistuloksella 732,5 kiloa (270+170+292,5). Kenneth Mattsson nousi palkintokorokkeelle, ja Lars Backlundin ohi Kierivaara pyyhkäsi maastanostossa.

Kierivaara vaihtoi Turun MM-kisojen jälkeen sarjaa pykälää ylemmäs 90-kiloisiin, jossa hän urakoikin uransa komeimmat saavutukset. Kotimaisen ykköspaikan lunastamiseen meni kolme vuotta, sillä sarjaa hallitsi Unto Honkonen. Tämän painoluokan ensimmäinen Suomen mestaruus lohkesi Varkaudessa 1982, kun kultapunteiksi kirjattiin 815 kiloa (312,5+202,5+300). Kierivaara voitti tuolloin ensimmäisen kerran Honkosen, joka oli SM-kisassa kolmas. Väliin kiilasi Pietarsaaren Voimailijoiden Leo Palmroos.

Kierivaaran ura oli keskipäivässä juuri vuonna 1982. Hän voitti Pohjoismaiden mestaruuden Espoossa 830 kilolla (317,5+205+307,5), joka oli sillä hetkellä uusi Suomen ennätys. Tasavahvan voimainponnistuksen kunniaksi kajahti komeasti Maamme-laulu.

Kierivaara sijoittui MM-kisoissa kolme kertaa mitalin tuntumaan. 90-kiloisissa viides sija lohkesi Dallasissa 1984 tuloksella 765 kiloa (270+192,5+302,5) ja Espoon kotikisoissa 1985 neljäs sija 755 kilolla (280+180+295).

Uran paras kansainvälinen saavutus oli Haagin EM-kisojen pronssimitali toukokuussa 1985. Rovaniemeläinen pomppasi kolmospallille läjätessään 792,5 kiloa (300+192,5+300). Enemmän nostivat ainoastaan Britannian Dave Caldwell (837,5 kg) ja Italian Floreano Domenici (805 kg).

Kierivaara voitti avoimessa luokassa kaikkiaan neljä Suomen mestaruutta ja kaksi Pohjoismaiden mestaruutta. Ounaksen Kajon vahvoina vuosina hän oli kantavia voimia joukkuekilpailussa, josta hän sai SM-pronssia 1979.

Varsinaisen aktiiviuransa jälkeen Kierivaara teki vielä comebackin kisalavoille 1990-luvun puolivälissä kilpaillen penkkipunnerruksessa M50-ikäluokassa. Niissä kisoissa hän edusti Rovaniemen Bodybuilding Clubia ja punnersi muun muassa SM-hopeaa 1994.

Kierivaara kilpaili myös painonnostossa ja saavutti Rovaniemen Reippaassa kolme SM-mitalia seurajoukkuekilpailussa.