Tämä artikkeli on julkaistu Voimanostaja-lehdessä 2/2021
Teksti: Jaarli Pirkkiö, kuvat: Jaarli Pirkkiön arkisto
Lappi ehti voimanoston ensimmäiseen aaltoon
Pohjoisin maakunta Lappi ehti suomalaisen voimanoston ensimmäiseen aaltoon 1970-luvun alussa. Suomen Kehonrakennus- ja Voimanostoliiton perustavassa kokouksessa Helsingissä 31.1.1971 ja ensimmäisissä voimanoston SM-kilpailuissa Tampereella 18.4.1971 ei lappilaisia rautakouria vielä ollut mukana, mutta paikallistoimintaa viriteltiin jo täyttä päätä.
Ensimmäisenä perustettiin Rovaniemelle voimanoston erikoisseura Ounaksen Kajo. Voimanostolla ja painonnostolla oli siihen aikaan vahva symbioosi, ja ensimmäiset Kajon urheilijat olivat kaikki samalla Rovaniemen Reippaan painonnostajia.
Vuonna 1971 ilmestyneestä Painonnoston käsikirjasta luettiin erittäin tarkasti sivut 34-36. Artikkelin otsikossa seisoi: ”Näin sujuvat voimanostot”, ja treenejä terävöitettiin kolmella voimanoston osalajilla. Toki ne olivat jossain määriin kuuluneet muutenkin ohjelmaan.
Viljo Issakainen, Matti Viik ja Ounaksen Kajon perustanut Martti Pirkkiö päättivät, että lähdetäänpä mittaamaan kansallinen huipputaso Keravan SM-kisoihin 22.-23.4.1972. Issakaisella ja Viikilla arveltiin etukäteen olevan hyvät menestymismahdollisuudet, ja Pirkkiö matkasi porukan johtajaksi ja huoltajaksi nostaen siinä sivussa itsekin.
Ja tulihan sitä kiiltävää pohjoiseen vietäväksi. Issakaisen mestaruus sarjassa 52 kg lohkesi yhteistuloksella 347,5 kg, joka koostui 72,5 kg penkkipunnerruksesta, 120 kg jalkakyykystä ja 155 kg maastanostosta. Penkki oli siihen aikaan avauslajina. Viik jatkoi kullanhuuhdontaa sarjassa 56 kg läjätessään 377,5 kg (75+137,5+165). Latu oli avattu.
Ranuasta tuli heti voimanostopitäjä
Tiedot uudesta voimailulajista kiirivät samoihin aikoihin myös Ranualle. Voimanosto sai paikkakunnalla valtavan innostuksen. Toisin kuin Rovaniemellä, tanko ei noussut enää suorille käsille, vaan toiminta keskittyi heti yksinomaan voimanostoon. Vuonna 1973 paikkakunnalle perustettiin erikoisseura Ranuan Veto, jonka kirkkaimmaksi tähdeksi nousi Simojokivarren Näverryksestä kirkonkylälle muuttanut Veli Kumpuniemi.
Tauno Hiltulan kannustamana Kumpuniemi aloitti voimanostoharjoittelun työpaikallaan yläasteen pajassa, jonne muutkin kylän miehet suuntasivat. Kumpuniemestä tuli lyhytikäiseksi jääneen erikoisseuran ensimmäinen ja viimeinen suomenennätysmies, kun hän kiskoi 13.1.1974 Rovaniemellä 90 kg -sarjan maastanostoennätyksen 271 kg. Pari kuukautta tuosta ennätyksestä Ranuan Veto siirrettiin lopullisesti pöytälaatikkoon, ja voimanostajat alkoivat tehdä tuloksia Ranuan Peuran tunnuksen alla. Samalla parantuivat harjoitusolosuhteet, kun yleisseuran 1974 rakennuttamaan Peuransarveen tehtiin myös punttisali.
Vuoden 1973 SM-kisoissa lappilaismenestyksestä vastasivat jälleen kevyet miehet. Nyt iski puun takaa Viljo Issakaisen seurakaveri Eeli Juotasniemi, jonka juuret ovat Ranualla, mutta seurana oli Ounaksen Kajo. Issakainen veti maasta sarjan 56 kg suomenennätyksen 200,5 kg ja arveli, että eiköhän tämä riitä. Yhteistulokseksi muodostui 430 kg. Juotasniemi pyysi kuitenkin tankoon 205 kg ja kiskoi raudat loppuasentoon kaikkien hämmästykseksi. Kultaa tuli 432,5 kg yhteistuloksella. Matti Viik nappasi sarjan 60 kg hopeaa.
Seuraavana vuonna 1974 Viljo Issakainen palasi tutulle ykköskorokkeelle sarjassa 56 kg. Eeli Juotasniemi sai hopeaa sarjassa 60 kg ja Veli Kumpuniemi sarjassa 82,5 kg. Vuodelta 1974 jäi historian lehdille eräs suomalaisen voimailuhistorian erikoisuus. Painonnoston maailmanennätysmies Juhani Avellan siirtyi leipälajissaan edustamaan Rovaniemen Reipasta ja houkuteltiin siinä samassa kokeilemaan voimanostoa Ounaksen Kajon edustusasussa. Avellan osallistui Helsingissä voimanostokilpailuihin – ensimmäisen ja viimeisen kerran – ja kyykkäsi sarjan 82,5 kg suomenennätyksen 272,5 kg. Se kesti yllättävän pitkään lyömättömänä ennätyksenä. Silloin ei tiedetty kyykkytrikoista eikä tukea antavista polvisiteistä mitään, poikkeuksellisen vahvoista jaloistaan tunnetun Avellanin ennätys syntyi klassiseen tyyliin.
Toisen kerran Avellan pääsi voimanostohistoriaan, kun kaikkien aikojen ensimmäiset Suomessa käydyt naisten voimanostokilpailut järjestettiin hänen omistamallaan kuntosalilla Liikuntapisteessä, Helsingissä joulukuussa 1981.
Issakaisesta Vuoden voimanostaja
Kahden lajin palvelijana Viljo Issakaisella alkoi olla kilpailuja – jos ei ihan joka viikonloppu, niin melkein joka toinen. Issakainen kuului Suomen kaikkien aikojen ensimmäiseen voimanoston MM-joukkueeseen Birminghamissa, Britanniassa 22.-23.11.1975. Hän saavutti sarjan 56 kg hopeaa 475 kg yhteistuloksella (162,5+95+217,5) ja sai siitä Vuoden voimanostaja -tunnustuksen. Issakainen voitti samana vuonna muun muassa voimanoston Pohjoismaiden ja suomenmestaruuden sekä painonnoston suomenmestaruuden.
Kotkan SM-kisoissa toinen lappilaismitalisti oli Ounaksen Kajossa voimanostouransa aloittanut Reijo Kiviranta, joka nousi pronssipallille sarjassa 90 kg. Muutaman vuoden Rovaniemellä vaikuttanut Kiviranta teki myöhemmin loistokkaan uran metropolialueen eri voimanostoseuroissa, kruununa oli sarjan 110 kg Maailmanmestaruus Kalkutassa 1981.
Issakainen saavutti toisen MM-mitalinsa, pronssisen Yorkissa, Yhdysvalloissa 1976. Yorkissa tehtiin sarjassa 56 kg suomalaista voimanostohistoriaa, kun ensimmäisen kerran palkintojenjaossa nähtiin kaksi suomalaista. Helsingin Jyryn Yrjö Haatanen tiputtautui Issakaisen kaveriksi sarjaan 56 kg ja sai hopeaa.
Issakainen voimaili viidennen suomenmestaruutensa Keravalla vuonna 1977. Samana vuonna jäi aikakirjoihin Issakaisen uran kenties kovin yksittäinen suoritus. Hän voitti Tukholman kupeessa Sundbybergissä sarjan 56 kg Pohjoismaiden mestaruuden, joka sinetöityi maastanoston Pohjoismaiden ja suomenennätyksellä 230 kg. Keravan SM-kisoissa ensimmäisen avoimen luokan kultamitalinsa puolestaan saalisti Ranuan Peuran 16-vuotias Kai Vähäkuopus, joka kasasi sarjassa 52 kg yhteistuloksen 367,5 kg (122,5+87,5+157,5).
Mielenkiintoinen oli painonnoston seurajoukkueiden SM-loppuottelussa 1977 pronssia saavuttaneen Rovaniemen Reippaan 10-miehisen joukkueen nimilista – siihen kuuluivat muun muassa Viljo Issakainen (56 kg), Tapio Salmela (67,5 kg), Sulo Kierivaara (90 kg) ja Reijo Kiviranta (110 kg). Kahden lajin taitajille oli kysyntää, kun piti saada kasaan joukkue, jossa jokaisessa painoluokassa oli edustaja. Edellä mainitut herrat osasivat tempaista ja työntää, mutta vuonna 1976 valmistuneen Lapin urheiluopiston punttinurkkaukseen alkoi tasaista tahtia tulla nostajia, jotka keskittyivät pelkästään jalkakyykkyyn, penkkipunnerrukseen ja maastanostoon.
Lisää arvokisamenestystä ja ensimmäinen ME
Voimanostoinnostus kasvoi napapiirillä koko ajan, ja Lapin urheiluopiston valmistuttua alettiin haaveilla jo MM-kilpailujen järjestämisestä. Kuinka vakavasti sitten Rovaniemellä MM-isännäksi pyrittiinkään, niin kisat järjestettiin joka tapauksessa ensimmäistä kertaa Suomessa 2.-5.11.1978 Turussa.
Vaikka kestomestari Viljo Issakaisen ura oli saavuttanut jo keskipäivän eikä mies lähtenyt enää Porvoon vuoden 1978 SM-kisoihin, koettiin lappilaisittain ennennäkemätön mitalitulitus: kultaa Ranuan Peuran Kai Vähäkuopukselle (52 kg), Ounaksen Kajon Tapio Salmelalle (67,5 kg) ja saman seuran Sulo Kierivaaralle (82,5 kg).
Salmela järjesti kisojen suurimman jytkyn – hän jätti hopealle maastanoston maailmanennätysmiehen IF Länkenin Raimo Välinevan. Kultamitali sinetöityi nimenomaan Välinevan leipälajissa, jossa Salmela oli 12,5 kg vahvempi (270-257,5). Mitalikantaan kiilasivat myös Ounaksen Kajon Kalevi Hedemäki (pronssia 75 kg -sarjassa) ja kittiläläistä Palotievan Poikia edustava Reijo Ojanperä.
Kai Vähäkuopus valittiin Birminghamin EM-kisoihin, joista ei tarvinnut tulla kotiin ilman tuliaisia. Sarjassa 52 kg irtosi hopeaa yhteistuloksella 417,5 kg (147,5+95+175). Turun MM-kisoissa lappilaisvärejä edusti Sulo Kierivaara, joka sijoittui neljänneksi 732,5 kg.
Kajon voimanostotoiminta oli laajentunut vuosikymmenen loppuun mennessä jo siinä määrin, että rovaniemeläisseura rohkeni lähteä mittaamaan valtakunnallisen tason SM-joukkuekilpailussa. Nastolasta lohkesikin pronssia, ja mitalijoukkueeseen kuuluivat Veikko Hallikainen, Viljo Issakainen, Timo Tukiainen, Reijo Tapio, Tapio Salmela, Kalevi Hedemäki, Sulo Kierivaara, Reijo Ojanperä, Ari Moilanen ja Esa Alatörmänen.
Lapin miehet huomattiin myös Helsingin SM-lavalla – Ranuan Peuran ja Ounaksen Kajon nostajien yhteissaalis oli kaksi kultaa, kaksi hopeaa ja yksi pronssi sekä yksi maailmanennätys. Kultamitaleihin vaadittiin ennakkosuosikin kukistaminen pienimmällä mahdollisella erolla. Kai Vähäkuopus voitti sarjassa 52 kg Merikarvian Innon Aimo Tuomiston 2,5 kg sekä Tapio Salmela sarjassa 75 kg Bodybuilding Clubin Jouko Nyyssösen niin ikään 2,5 kg.
Veli Kumpuniemi joutui taipumaan sarjassa 82,5 kg Sibbo Vargarnan Jari Tähtiselle 12,5 kg, mutta ylimääräisellä neljännellä maastanostoyrityksellä koettiin lappilaisittain jotain uutta ja erikoista. Kumpuniemi kiskoi maasta 340,5 kg ja sai ensimmäistä kertaa nimensä maailmanennätystilastoon. – Se olikin ainoa kerta, kun nostamani ennätys näytettiin televisiossa. Pysähdyimme kotimatkalla sitä varten yhdelle huoltoasemalle katsomaan Urheiluruutua. Se oli myös ainoa kerta, jolloin tarvitsin maailmanennätykseen ennätyshilkkuja (0,25 kg levyjä), Kumpuniemi muisteli.
Huskvarnan EM-joukkueeseen valittiin Kai Vähäkuopus ja Sulo Kierivaara. Vähäkuopus kiilasi jälleen mitalikantaan – hopeaa tutussa 52 kg sarjassa yhteistuloksella 442,5 kg (152,5+102,5+187,5). Kierivaara sijoittui sarjassa 82,5 kg neljänneksi. Veli Kumpuniemelle ensimmäinen kansainvälinen edustustehtävä lankesi samana vuonna. Hän matkusti rapakon taakse Yhdysvaltain Daytonaan ja rutisti nelossijan sarjassa 82,5 kg.
Ylitornio ryminällä mukaan
Ylitornio tuli sananmukaisesti ryminällä mukaan uudelle vuosikymmenelle käännyttäessä. Aavasaksan Kisassa voimailutoimintaa oli viritelty jo pitkään, mutta viimeistään Arto Heikan innostava esimerkki sai aikaan voimanostobuumin paikkakunnalla. Voimanostotreenit aloitettiin Aavasaksan Kansantalolla vuonna 1978, ja Kisaan perustettiin voimailujaoston Heikan johdolla pari vuotta myöhemmin.
Kansantalolta kasvoi karaistuneita rautakouria, sillä arktinen kylmyys tuntui myös sisätiloissa. Bingopöydistä ja tanssisalin tuoleista kasatut nostovälineet aiheuttivat tämän tästä läheltä piti -tilanteita. Martti Keksin kolmituntisiksikin venyneet maastavetosessiot eivät aina miellyttäneet Kansantalolle kokoontunutta bingokansaa. Edellä mainitut pikku pulmat vauhdittavat oman erillisen harjoitustilan rakentamista Kansantalon vintille.
Kilpailutoiminta pistettiin myös viivytyksettä käyntiin. Kisa järjesti keväällä 1980 ensimmäiset kilpailut, joihin vieraileviksi tähdiksi saatiin Rovaniemeltä Sulo Kierivaara ja Kalevi Hedemäki. Kisan nimekkäin nostaja siihen aikaan oli Markku Hasa, joka Arto Heikan ohella veti valmennuspuolta. Nostajia tuli niin paljon, että kisoihin piti lähteä seuran bussilla. Isolta yleisseuralta sellainen onneksi löytyi.
Lyömätön ennätys syntyi Sveitsissä
Samaan aikaan Ranualla nuoriso ja vähän vanhempikin väki oli löytänyt uusia harrastusmahdollisuuksia eikä treenisalilla ollut enää samanlaista tungosta kuin muutama vuosi aiemmin, mutta Kai Vähäkuopus ja Veli Kumpuniemi pitivät Peuran värejä uljaasti yllä.
Kumpuniemi voitti Hyvinkäällä Suomen mestaruuden tavalla, joka hakee vertaistaan. Tuttu kilpakumppani Sibbo Vargarnan Jari Tähtinen johti kahden lajin jälkeen kisaa 62,5 kg, mutta se ei riittänyt sarjan 82,5 kg kultamitaliin. Kumpuniemen piti vetää ensimmäiseen avoimen luokan SM-kultaansa maailmanennätys, joka kirjattiin lukemin 352,5 kg.
Samana vuonna Kumpuniemi veti maasta lyömättömän ja voimanoston sarjauudistuksen myötä ikuiseksi jääneen maailmanennätyksen 357,5 kg. Tämä tapahtui Zürichin EM-kisoissa 17.5.1980. Legendaariseksi ennätyksen tekee se, että 1970-luvun voimanoston suuriin nimiin lukeutunut Britannian Ron Collins riisti hetkeksi ME:n pois Ranuan nostokurjelta 355 kg mahtivedollaan. Siinä jos missä oli riittävästi syttöjä, että Kumpuniemi määräsi tankoon 2,5 kg lisää ja näytti kaapin paikan.
Collins toki voitti odotetusti ja ylivoimaisesti Euroopan mestaruuden 855 kg yhteistuloksella. Tällä kertaa Kumpuniemi ei pystynyt kääntämään mitalitaistelua edukseen, sillä Collinsin maanmies Bill West ja Jari Tähtinen nostivat 7,5 kg enemmän kuin ranualainen. Kumpuniemi sijoittui neljänneksi yhteistuloksella 762,5 kg.
Kumpuniemi sai vuodelta 1980 palkintokaappiinsa yhden kiiltävän muiston. Arlingtonin MM-kisoissa hän oli koko joukon paras maastanostaja, ja 330 kg suorituksesta pujotettiin kaulaan kultainen mitali. Yhteistuloksessa sijoitus oli kuudes. Turun SM-kisoissa vuonna 1981 sarjan 82,5 kg kulta- ja hopeamitalit lähtivät Lappiin Veli Kumpuniemen ja Kalevi Hedemäen mukana.
Kalkutan MM-kisoissa Kumpuniemi nousi lopulta kansainvälisten arvokilpailujen palkintopallille yhteistuloksessa. Uran paras voimanostosaavutus, sarjan 82,5 kg MM-pronssi irtosi yhteistuloksella 750 kg (265+155+330). Ja kuinkas muuten, pahin vastustajakin löytyi samasta maajoukkueesta. BBC:n Jouko Nyyssönen nosti täsmälleen saman verran kuin Kumpuniemi, mutta painoi 100 grammaa enemmän.
Pölli ei paljon painanut
Syksy 1982 muistetaan Lapissa metsää nurin kaataneesta Mauri-myrskystä ja huimista voimanostosuorituksista. Myrskyn tuhoja korjaamassa ollut Veli Kumpuniemi antoi kyytiä niin pölleille kuin rautatangolle, jotka eivät miehen väkevissä näpeissä paljon painaneet.
Syyskuussa Espoon PM-kisoissa Sulo Kierivaara sivalsi sarjassa 90 kg yhteistuloksen, joka jäi ikuiseksi Lapin ennätykseksi ja oli sillä hetkellä myös suomenennätys. Tasavahva voimainponnistus tuotti kiloja muhkeat 830 kg (317,5+205+307,5), jonka kunniaksi soitettiin Maamme-laulu.
Kuukautta myöhemmin, 16. lokakuuta järjestettiin Lapin urheiluopistolla, Rovaniemellä ennätyskokeet, josta historian kirjoihin jäi vielä toinen Veli Kumpuniemen ikimuistoinen maastaveto. Sarjan 90 kg rajapyykki siirtyi 373 kg. Kilpailujen luonteen vuoksi maailmanennätys jäi epäviralliseksi, mutta Euroopan ennätykseksi se kuitenkin kelpuutettiin.
Tuosta tapahtumasta muistetaan myös Kumpuniemen ”railakas” tuuletus. Molemmat kädet eivät sentään nousseet ylös, mutta erittäin hillittyä yhden käden heilautustakin mies harmitteli myöhemmin, että ”tekemättä olisi saanut jäädä”.
Naisetkin mukaan ensimmäisten joukossa
Jos Lappi oli miesten voimanostossa mukana ensimmäisessä aallossa, niin samaa voi sanoa myös naisten voimanostosta. Ranuan Peuran riveissä uransa aloittanut Eila Kumpuniemi kiinnostui voimanostosta, kun aviomies Veli kiersi kotimaisia nostolavoja.
– Olisin kilpaillut voimanostossa jo 1970-luvulla, mutta laji oli vielä silloin naisilta kielletty. Salillakin piti käydä puolittain salaa, edelleen kilpaileva Eila Kumpuniemi muistelee.
Kumpuniemi ei osallistunut vielä ensimmäisiin naisten SM-kilpailuihin vuonna 1981, mutta seuraaviin kylläkin joulukuun viimeisenä päivänä vuonna 1982 Helsingissä. Saaliina oli pronssia sarjassa 56 kg yhteistuloksella 285 kg (100+57,5+127,5).
Ounaksen Kajon Kati Granroth oli ehtinyt kilpailla jo aiemmin samana vuonna Rovaniemellä. Hän kasasi sarjassa 56 kg 272,5 kg eli sillä olisi voinut lähteä mittelemään SM-kisoihinkin. Eila Kumpuniemi voitti ensimmäisenä lappilaisena naisten Suomen mestaruuden Vaasassa 9.10.1983. Sarjan 52 kg kultamitali lähti Ranualle yhteistuloksella 307,5 kg (117,5+60+130). Samana vuonna Kumpuniemi edusti Suomea EM-kisoissa sijoittuen sarjassaan kahdeksanneksi.
Ounaksen Kajon riveissä kisalavalla piipahti vuonna 1983 myös Suomessa asunut Jacqueline Pepper, joka kasasi sarjaan 90 kg tilastotuloksen 370 kg. Neljä vuotta myöhemmin britannialainen Pepper voitti Maailmanmestaruuden.
Miesten puolella vuoden 1983 lappilaisittain kovin suoritus nähtiin Pohjois-Suomen mestaruuskilpailuissa Iissä. Ounaksen Kajon Kalevi Hedemäki veti sarjassa 82,5 kg maasta 345 kg, joka takasi rovaniemeläiselle Pohjoismaiden ennätyksen 787,5 kg. Aiempi oli ollut Veli Kumpuniemen nimissä 785 kg. Hedemäen kansainväliset mitat täyttävä veto ei riittänyt Lapin lääninennätykseksi, kun Kumpuniemi oli kolme vuotta aiemmin kiskonut ME:n 357,5 kg. Hedemäki voitti samana vuonna uransa ainoan Suomen mestaruuden Lahdessa tuloksella 765 kg.
Suomalaisen voimanostohistorian erikoisuuksiin kuuluivat vuonna 1984 käydyt lajikohtaiset SM-kilpailut eri paikkakunnilla. Lappilaisiakin oli mukana niin jalkakyykyn, penkkipunnerruksen kuin maastanostonkin SM-mittelöissä. Kirkkaimpaan mitaliin ylsi Ounaksen Kajon Risto Turpeenniemi, joka voitti penkkipunnerruksen mestaruuden Hyvinkäällä sarjassa 75 kg tuloksella 160 kg. Veli Kumpuniemi pudottautui peräti sarjaan 75 kg, mutta maastanoston SM-lavalla Tampereella löytyi kovempi nostaja. Hänkin oli tosin maailmanennätysmies eli IF Länkenin Raimo Välineva, joka korjasi potin 295 kg nostolla. Kumpuniemelle jäi hopea 272,5 kg maastanostolla.
Kierivaaralle pronssia EM-lavalta
Maajoukkueen vakiokalustoon 1980-luvulla kuulunut Ounaksen Kajon Sulo Kierivaara matkusti televisiosta tutun J.R. Ewingin ja kumppaneiden valtakuntaan, öljykaupunki Dallasiin marraskuussa 1984. Siellä vahva raudankesyttäjä nosti mitalin tuntumaan neljänneksi sarjassa 90 kg 765 kg yhteistuloksella, kuten seuraavana vuonnakin MM-kotikisoissa Espoossa tuloksella 755 kg.
Kierivaaran paras kansainvälinen saavutus irtosi kuitenkin Haagin EM-kisoissa toukokuussa 1985. Vain kaksi maanosan nostajaa läjäsi enemmän kuin rovaniemeläinen, joka pomppasi kolmospallille 792,5 kg (300+192,5+300) tuloksellaan. Kierivaara voitti vielä Suomen mestaruudet vuosina 1985, 1986 ja 1988 sekä Pohjoismaiden mestaruuden vuonna 1985.
Ounaksen Kajossa uransa aloittanut Heimo Hopeavuori ei saanut rovaniemeläisseurassa henkilökohtaista SM-mitalia, mutta PM-kisoissa mitalijahti onnistui. Hopeavuori voimaili sarjassa 75 kg hopeaa 657,5 kg samoissa kekkereissä, joissa Kierivaara oli sarjansa väkevin. Hän siirtyi myöhemmin Riihimäen Kiskoon, jonka riveissä palkintokaappiin tuli myös SM-mitaleita.
Hokkanen teki juniorihistoriaa
Ensimmäinen lappilainen nuorten arvokisojen mitalisti oli Aavasaksan Kisan Ari Hokkanen, joka juniorisarjoissa oli monesti vahvoilla, kun tanko pistettiin lavalle. Historiallinen nuorten Euroopan mestaruus 60 kg -sarjassa oli tuliaisina Manchesterista 18.7.1986 yhteistuloksella 535 kg (190+115+230). Vuoden kuluttua tuosta lohkesi samanvärinen lätkä täsmälleen samalla tuloksella.
Tosin Ranuan Peuran väreissä Kai Vähäkuopus oli saavuttanut 1970-luvun lopussa kaksi avoimen luokan EM-hopeaa alle kaksikymppisenä, mutta silloin ei vielä kilpailtu MM- ja EM-tasolla nuorissa.
Hokkasta ja Ranuan-vuosien jälkeen rovaniemeläisseuroja Ounaksen Kajoa sekä Rovaniemen Sarastusta/Napapiirin Voimailijoita edustanutta Vähäkuopusta yhdisti myös taito pudottaa painoa kilpailuihin. Hokkasen ura kesti vain seitsemän vuotta, mutta siinä ajassa hän ehdi laihduttaa 35 kertaa eli kiloissa kolminumeroisen lukeman. Vähintään yhtä monta kertaa kiloja kehostaan tiristi myös Vähäkuopus.
Hokkanen ja Vähäkuopus (siinä kisassa Kajon edustajana) ottivat kerran tiukasti yhteen SM-lavalla. Tämä tapahtui Ylöjärvellä vuonna 1986 sarjassa 60 kg – molemmat olivat tietysti saunoneet punnitustilaisuutta varten. Hokkanen sai hopeaa 525 kg ja Vähäkuopus pronssia 515 kg. Tuon jälkeen Vähäkuopus vaihtoi painoluokkaa pykälän alaspäin. Vuonna 1989 hän saavutti uransa kolmannen avoimen luokan EM-mitalin, pronssisen Lahdessa sarjassa 56 kg yhteistuloksella 507,5 kg. Samana vuonna palkintokokoelmat karttuivat myös SM-kullalla ja edellisvuonna PM-kullalla.
Aavasaksan Kisassa voimanostotoiminta puolestaan koki notkahduksen, kun Ari Hokkanen lopetti uransa vuoden 1988 nuorten MM-kilpailujen jälkeen. Ylitorniolle 1987 valmistunut Kuntotalo takasi kuitenkin nykyaikaiset harjoitusolosuhteet, ja uusia menestyjiä saatiin muutaman vuoden tauon jälkeen. Harva taisi siinä vaiheessa uskoa, että Kuntotalo toimisi joskus MM- ja EM-kisa-areenana.
Sodankylästä uusi voimailukeskus
1980- ja 1990-lukujen taitteessa voimanostoinnostus iski Sodankylään, jonne perustettiin erikoisseura Riskimmys. Seuran alkutaival oli lappilaisittain hämmästyttävän menestyksekäs, sillä Riskimmys sai jo ensimmäisenä toimintavuonnaan vuonna 1989 miesten MM-hopeaa, EM-pronssia ja PM-kultaa!
Selityksenä tuhkimotarinalle on toki se, että Riskimmys sai riveihinsä kotimaakuntaan Lappiin palanneen tekijämiehen, Savukoskelta kotoisin olevan Tuomo Kesälahden. Sidneyssa, Kanadassa marraskuussa käydyissä MM-kisoissa Kesälahti jysäytti 642,5 kg (230+152,5+260), jolla kaulaan pujotettiin sarjan 67,5 kg hopeamitali. Saman vuoden EM-kisoissa Lahdessa tuli pronssia.
Kesälahti ei ollut ainoa Riskimmyksen menestyjä, sillä Sonja Stenberg voimaili naisten SM-hopeaa vuonna 1990.
Sodankylässä järjestettiin 1990-luvun alussa pari kertaa jopa MM-katsastukset, joissa nähtiin huippunostajia Maailmanmestareista Jarmo Virtanen, Aarre Käpylä ja Kyösti Vilmi lähtien. Tuomo Kesälahti toimi luonnollisesti paikan päällä voimailevana isäntänä. Kesälahden lopetettua loukkaantumisensa jälkeen seuratoimintakin hiipui hiljalleen, mutta Sodankylästä on näihin päiviin asti tullut silloin tällöin kansallisen tason nostajia muiden seurojen – lähinnä Napapiirin Voimailijoiden edustajina.
Nuorten uusi esiinmarssi
Sodankylän Riskimmys oli 1990-luvun alun virein lappilainen voimanostoseura. Meri-Lapin voimanostokin alkoi järjestäytyä, ja uusia nostajia kilpailutoimintaan saatiin Tornion Muscle Teamista, Tornion Voimanosto Team -94:stä sekä kemiläisestä yleisseurasta Karihaaran Karusta.
Kemiläiset olivat aiemmin kilpailleet Ounaksen Kajon väreissä. Tornion Voimanosto Teamin riveissä piipahti hetken aikaa myös maajoukkuenostaja Arto Rajala.
Nuoret lappilaisnostajat tekivät vahvan esiinmarssin 1990-luvun alussa. Nuorten MM-kisoihin Hamiltoniin vuonna 1993 valittiin peräti kolme urheilijaa, Aavasaksan Kisan Minna Tolppi sekä Ounaksen Kajon Jukka Kenttälä ja Pasi Alajoki. Jokainen heistä saalisti mitalin. Tolppi rutisti sarjassa 56 kg hopeaa 390 kg yhteistuloksella (150+90+150). Kenttälä otti sarjassa 90 kg pronssia 780 kg (287,5+177,5+315) ja Alajoki 100 kg -sarjassa hopeaa 827,5 kg (320+212,5+295).
Kolmikko ilahdutti maakuntaa moneen otteeseen ennen vuosituhannen vaihdetta. Minna Tolppi urakoi useita nuorten maailmanennätyksiä penkkipunnerruksessa (muun muassa naisten SM-kisoissa Vaasassa vuonna 1993 nousi 77,5 kg sarjaan 56 kg), Jukka Kenttälän paras saavutus oli nuorten Maailmanmestaruus Balilla vuonna 1994 sarjassa 90 kg yhteistuloksella 777,5 kg (275+187,5+315). Pasi Alajoki voitti muun muassa nuorten Euroopan mestaruuden Wezembeck Oppemissa vuonna 1993 sarjassa 100 kg yhteistuloksella 807,5 kg (295+210+302,5).
Rovaniemen Sarastuksen riveihin siirtynyt Kai Vähäkuopus nousi vielä kerran miesten maajoukkueeseen vuonna 1994. Hän voitti ensin sarjan 56 kg Suomen mestaruuden ja sijoittui sen jälkeen EM-lavalla neljänneksi – lappilaisesta näkövinkkelistä melkein naapurissa, sillä miesten EM-kisat käytiin Ruotsin Piitimessä, Norrbottenin läänissä.
Lappilaisen voimanoston alkuvuosien painoarvon huomioiden oli oikeastaan yllättävääkin, että maakunnan ensimmäiset SM-kilpailut järjestettiin vasta vuonna 1994. Jo 11 vuotta aiemmin perustettu Rovaniemen Sarastus isännöi joukkue SM-kilpailuja Lapin urheiluopistolla 26.11.1994. Harmillisesti itse SM-finaalissa ei ollut mukana lappilaisjoukkueita. Mestaruuden vei Keravan Bodonos, ja hopeaa saavuttaneessa Valkeakosken Koskenpojissa Anna-Liisa Prinkkala teki historiaa nostamalla ensimmäisenä naisena joukkuekilpailussa.
Lappiin ensimmäinen avoimen luokan Maailmanmestari
Kehonrakennuksen erikoisseura Rovaniemen Bodybuilding Club pestasi vuonna 1994 riveihinsä Maailman- ja Euroopan mestari Vuokko Viitasaaren. Posiolta lähtöisin oleva Viitasaari aloitti maineteot Laitilan Voimailijoissa, mutta palasi 1990-luvun puolivälissä pohjoisille perukoille muutamaksi vuodeksi.
Tarina alkoi samalla tavalla kuin puolenkymmentä vuotta aiemmin Sodankylässä eli Viitasaari hurjasteli heti MM-mitalin ja vieläpä sen kirkkaimman Uuden-Seelannin Rotoruassa 24.5.1994. Kaikkien aikojen ensimmäinen lappilainen voimanoston avoimen luokan yhteistuloksen Maailmanmestaruus lähti toiselta puolelta maapalloa mukaan 370 kg (140+72,5+157,5) läjäyksellä. Tiukassa taistossa taiwanilainen Chang Lai-Hsiu taipui pienimmällä mahdollisella marginaalilla eli 2,5 kg erolla. Ensimmäisenä ”ärbeeceeläisvuotena” palkintokaappi sai täytettä myös SM-kullasta, PM-kullasta sekä EM-hopeasta. Menestys lappilaisseuroissa jatkui neljän vuoden ajan. Aavasaksan Kisakin sai mainetta ja kunniaa, kun Viitasaari edusti ylitorniolaisseuraa vuonna 1998.
1990-luvulla alettiin toden teolla kilpailla penkkipunnerruksen titteleistä. Todellisena mitalirohmuna kunnostautui Ranuan Peuran Mauri Kortesalmi, joka voitti viisi peräkkäistä Suomen mestaruutta vuosina 1996-2000. Viimeisin niistä lohkesi superraskaassa sarjassa 252,5 kg punnerruksella.
Rovaniemen Sarastuksen 8.5.1999 Ounasvaaran koululla järjestämissä penkkipunnerruksen PM-kilpailuissa Maamme-laulu soitettiin Ounaksen Kajon Antero Korvan (67,5 kg) ja Mauri Kortesalmen (125 kg) rutistuksille. Aavasaksan Kisan Tomi Turpeinen ja Rovaniemellä voimailu-uransa aloittanut Tikkurilan Kajastuksen Kari Aho nappasivat sarjoissaan hopeaa. Korva saavutti samana vuonna vielä MM-pronssia Vaasassa.
Menestyneiden lappilaisnostajien ikähaarukka on varsin leveä. MM- ja EM-tasolla ”repullisen” mitaleita ovat vuosien varrella kahmineet Eila ja Veli Kumpuniemi. Etelä-Suomen Voimanostajia nykyisin edustavan Eila Kumpuniemen ura jatkuu edelleen, vaikka ranualainen täyttää syyskuussa 79 vuotta. Ikämiesten – tätä termiä käytettiin alkuaikoina – Maailmanmestareiksi lappilaisista on kruunattu Ranuan Peuran Sulo Luiro ja Rovaniemen Sarastuksen Arvo Tölli.
Penkkipunnerruksen puolella viimeisin kansainvälinen masters-mitalisuoritus on Aavasaksan Kisan Jari Kyntäjän käsialaa. Tampereelta vuonna 2019 lohkesi yllätyksellisesti EM-hopeaa.
Maailmanennätysten makuun ikäsarjoissa ovat päässeet molemmat Kumpuniemet sekä Tölli. Heidän nimiinsä jäi ikuisia ennätyksiä painoluokkien vaihtuessa vuoden 2011 alussa. Kuntosali Reippaan tiloissa, Rovaniemellä 4.-5.10.1997 käydyissä veteraanien PM-kilpailuissa kultaa huuhtoivat Vuokko Viitasaari ja Veli Kumpuniemi sekä järjestävän seuran Rovaniemen Sarastuksen Valo Lintula ja Arvo Tölli.
Naiset kilpailivat ainoastaan yhdessä ikäluokassa (N40) pisteillä. Vuokko Viitasaari painoi punnituksessa 47,85 kg eli hänen tuloksensa noteerattiin sarjaan 48 kg. Päätöslajissa, maastanostossa tahti oli jäätävä. Kolmannella yrityksellä nousi avoimen luokan Pohjoismaiden ennätys 168 kg. Neljänteen, ylimääräiseen ennätysyritykseen Viitasaari lastautti ennakkoluulottomasti 176 kg, joka oli sillä hetkellä puoli kiloa yli avoimen luokan maailmanennätyksen. Kaikkien äimistykseksi rauta nousi hyväksyttävästi loppuasentoon.
Viitasaaren harmiksi paikalla oli ainoastaan kaksi kansainvälistä tuomaria, joten ME jäi epäviralliseksi.
– MM-kisojen jälkeen olen opetellut 1,5 kuukauden ajan uutta vetotekniikkaa, joka sujuu jo melko hyvin, vaikka vielä on vähän oppimista, aiempaa leveämmällä jalka-asennolla tankoa kiskonut Viitasaari paljasti loistokkaan kisan jälkeen joukkotiedotusvälineille.
Aavasaksan Kisa rutinoitui kisajärjestäjänä
Aavasaksan Kisa järjesti Ylitornion Kuntotalolla ensimmäiset SM-kilpailut 2.-3.3.1996. Kyseessä olivat voimanoston miesten SM-kilpailut, kun naiset kilpailivat siihen aikaan vielä omissa mestaruusmittelöissään. Kuin kruununa pitkäaikaiselle seuratyölle Arto Heikka voimaili Kisan edustusasussa ainoan avoimen luokan SM-mitalin, pronssisen sarjassa 125 kg.
Ensimmäiset kansalliset arvokilpailut saivat suitsutusta, joten arvata saattoi, etteivät ne varmaan jää viimeisiksi Ylitorniolla. Kenties siinä vaiheessa villeimmät haaveilijat uskoivat, että joskus täällä vielä EM- tai MM-kisat pidetään.
Kisa sai järjestettäväksi avoimen luokan PM-kilpailut vuonna 1998, joilla areenan toimivuus kansainvälisten arvokilpailujen pitopaikkana testattiin ja laadukkaaksi todettiin. Karungista lähtöisin oleva Jani Palokangas oli tullut pari vuotta aiemmin tosissaan mukaan voimanoston kilpailutoimintaan ja oli aiemmin voittamansa Suomen mestaruuden myötä valmis edustamaan maataan PM-kotilavalla. Hienosti se onnistuikin, sillä Palokangas nappasi hopeaa.
Samaan kevään naisten ja miesten yhteisissä SM-kilpailuissa Jyväskylässä palkintoluettelo näytti, että lappilaisittain vanhat, hyvät ajat olivat palanneet – maakuntaan huuhdottiin peräti neljä kultaista metallia Vuokko Viitasaaren (48 kg), Janne Ollilan (67,5 kg), edellisvuoden SM-kullan uusineen Jukka Kenttälän (90 kg) sekä Jani Palokankaan (100 kg) tuomina.
Ounaksen Kajo oli saanut riveihinsä torniolaisen Janne Ollilan, joka rikkoi SM-kisoissa ensimmäisenä suomalaisena 700 kg rajapyykin 67,5 kg -sarjassa. Sotkamon EM-lavalla nousi täsmälleen saman verran, ja se oikeutti neljänteen sijaan pronssimitalin jäädessä viiden kilon päähän. Jukka Kenttälä oli samoissa kisoissa seitsemäs.
Palokankaan ohella Karungista saapui Kisaa vahvistamaan toinenkin rautakoura, Toni Haapala, joka lyhyeksi jääneellä urallaan saavutti komeasti nuorten MM-pronssia vuonna 1998. Palokangas urakoi seuraavana vuonna nuorten sarjassa sekä EM- että MM-hopeaa. Myöhemmin Kisan riveissä nuorten MM- tai EM-mitaleita saivat vielä Sami Brunfeldt, Heikki Hannukainen ja Tiia Rahtu.
Kisa iski mitalikantaan joukkuekisassa
Kisan historian kolmas SM-tason koitos oli joukkuefinaali 25.11.2000, luonnollisesti Ylitornion Kuntotalolla. Aiemmin lappilaiset joukkuemitalit olivat olleet Ounaksen Kajon heiniä, mutta kotilavalla hurmoksen päälle saivat Sami Brunfeldt, Jari Kyntäjä, Jari Hookana ja Tero Hyttinen. Nelikon kaulaan pujotettiin taiston tauottua pronssiset mitalit.
2000-luvulla voimanoston avoimen luokan SM-mitalit alkoivat olla lappilaisnostajille yhä harvinaisempaa herkkua. Jari Kyntäjä rutisti pronssia kotilavalla vuonna 2002 ja kemiläistä Saukki-Gymia edustanut Virve Mäkikangas niin ikään pronssia vuonna 2004.
Penkkipunnerruksen EM-kilpailuissa elokuussa 2002 Tshekin Nymburkissa nähtiin lappilaisen voimanostohistorian ehdottomasti yllättävin arvokisasuoritus. Vastoin kaikkia ennakko-odotuksia Aavasaksan Kisan Tomi Turpeinen iski sananmukaisesti puun takaa ja nousi sarjan 100 kg viimeiseltä sijalta palkintopallille ja pronssimitalille 240 kg suomenennätyksellä. Epäonnistuminen olisi tiennyt putoamista sijalle 11. EM-pronssi ei jäänyt Turpeisen ainoaksi onnistumiseksi, sillä hän voitti samana vuonna SM-kultaa ja paransi seuraavana vuonna kotilavalla penkkipunnerruksen SM-joukkuekisassa omissa nimissään olleen suomenennätyksen 242,5 kg lukemiin.
MM-unelma toteutui toukokuussa 2005
2000-luvun alussa villit unelmat alkoivat toteutua, kun Suomen Voimanostoliitto lähti vuonna 2002 ajamaan naisten MM-kisahanketta. Aktiiviuran päätyttyä seuran vetohenkilöksi valittu Tero Hyttinen pääsi kansainvälisiin lajipiireihin, mikä on edesauttanut kisojen saamista Ylitorniolle. Sittemmin Hyttinen valittiin ensin Suomen Voimanostoliiton hallitukseen ja sen jälkeen liiton puheenjohtajaksi, jota tehtävää hän on hoitanut koko ajan vuodesta 2014 lähtien. Hyttinen on kuulunut vuodesta 2019 lähtien Euroopan Voimanostoliiton (EPF:n) hallitukseen.
Naisten MM-kilpailut lopulta myönnettiin Ylitorniolle 27.-29.5.2005. Kisojen johtopuolen voimatrion muodostivat kilpailunjohtaja Hyttisen ohella kuljetuspäällikkö Arto Heikka ja majoituspäällikkö Eugen Parviainen. Talkoohenki ei ollut kadonnut, ja järjestelypuolelle saatiin leveyttä vanhanajan yleisseuran muista jaostoista 130 talkoolaisen voimin. Ponnistus oli komea silloin vain 5 000 asukkaan kunnalle.
Lappilaisen voimanostoväen pieneksi harmiksi Suomen kisajoukkueeseen ei mahtunut yhtään maakunnan urheilijaa. Heti MM-kisojen alku oli kuitenkin komea, kun Raija Koskinen voitti keveimmän painoluokan (44 kg) Maailmanmestaruuden.
Kisaorganisaatio ei hyytynyt jättiponnistukseen, vaan Ylitorniosta tuli kestoisäntä SM-kisoille ja miteltiinpä Kuntotalolla naisten ja miesten voimanoston EM-mitaleista vuonna 2007 sekä viimeisimpänä klassisen penkkipunnerruksen EM-mitaleista neljä vuotta sitten. Klassisen penkkipunnerruksen EM-kilpailuissa nostettiin kaikissa ikäluokissa, ja lappilaismainetta piti yllä – kuinkas muuten – Ranuan Peuran Eila Kumpuniemi, joka voitti jälleen kultamitalin.
Vuosituhannen ensimmäisenä vuosikymmenenä avoimen luokan SM-mitalit alkoivat olla entistä tiukemmassa. Karihaaran Karun Tiina Sarlin saavutti klassisessa penkkipunnerruksen SM-kultaa kahdesti (vuosina 2011 ja 2015). Karihaaran Karussa uransa aloittanut ja vuonna 2016 koko maakunnan uusimpaan voimanostoseuraan Keminmaan Kuohun liittynyt Tero Arponen nousi viisi kertaa SM-palkintopallille.
Klassisen voimanoston SM-kilpailuissa Ylitorniolla vuosina 2013 ja 2015 Eila Kumpuniemi voitti sarjansa. Vuonna 2015 Kumpuniemi oli 72-vuotias, jolla hän 47 kg -sarjan ykkösenä on varmasti ainakin vanhimmasta päästä – ellei vanhin – avoimen/yleisen sarjan Suomen mestari kaikki mahdolliset urheilulajit huomioiden. Samana vuonna 2015 enontekiöläinen Käsivarren Koukistajat sai ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan avoimen luokan SM-mitalinsa, kun Rosa Pietikäinen sijoittui sarjassa 57 kg hopealle.
Mikko Rautavirta palautti Rovaniemen kultakantaan
Lapin pääkaupungin Rovaniemen voimanostohistoriassa on tapahtunut vuosien varrella melkoista aaltoliikettä. Maakunnan ensimmäisessä voimanostokeskuksessa paloi pitkään säästöliekki, mutta 2010-luvulla päästiin jälleen menestyksen makuun avoimessa luokassa.
Penkkipunnerruksessa avoimen luokan Suomen mestaruuteen Ylitorniolla vuonna 2016 ylsi Napapiirin Voimailijoiden Tahvo Jauhojärvi, joka kunnostautui aiemmin myös paralympiaedustajana ja paraurheilijoiden Maailman vahvin mies -kilpailun voittajana.
Napapiirin Voimailijat tuli liiton jäseneksi vuoden 2001 alussa. Kyse ei kuitenkaan ollut uudesta seurasta, vaan Rovaniemen kaupunkiin rekisteröidyn Rovaniemen Sarastuksen nimi muutettiin Napapiirin Voimailijoiksi ja kotipaikaksi samalla Rovaniemen maalaiskunta. Maalaiskunnan seurana toimiminen jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi, sillä kaupunki ja maalaiskunta lakkasivat olemasta vuoden 2006 alusta, ja näistä alueista muodostettiin uusi Rovaniemen kaupunki. Itse asiassa nimenmuutos oli oivallinen, sillä vuosien varrella koko laajan maakunnan seuraksi mielletty Napapiirin Voimailijat sai riveihinsä jäseniä Kemijärveltä, Sodankylästä, Kittilästä, Inarista ja Enontekiöltä. Liittyipä seuraan myös Ruotsiin muuttaneita entisiä lappilaisia, Kittilässä syntynyt Tahvo Jauhojärvi ja Pelkosenniemeltä lähtenyt Matti Vuontisvaara.
Napapiirin Voimailijat järjesti Kemijärvi-penkkarit Kemijärven liikuntahallilla toukokuussa 2007. Voimailuperinteitä Taivaan tulien pitäjästäkin löytyy, sillä Kemijärvellä voimailu-uransa aikoinaan aloitti Kullervo Lampela. Vuonna 1982 Maailmanmestaruuden voittanut Lampela ei tosin koskaan edustanut lappilaista seuraa voimanostossa, koska hän muutti 1970-luvun alkupuolella Etelä-Suomeen.
Klassisen voimanoston SM-kilpailuissa Ylitorniolla vuonna 2019 Napapiirin Voimailijoiden Mikko Rautavirta palautti Rovaniemen pitkän kuivan kauden jälkeen kultakantaan voittamalla sarjan 120 kg. Samaisissa Ylitornion SM-kisoissa mestariksi voimaili Aavasaksan Kisan Henri Kyntäjä 59 kg -sarjassa. Kyntäjä voitti myös klassisen penkkipunnerruksen SM-kultaa Tammisaaressa vuonna 2017 ja penkkipunnerruksen SM-kultaa Siilinjärvellä vuonna 2018. Monipuolisen keminmaalaisen urheilijan meriittilistalta löytyy niin ikään vahvin mies -kisan sarjan 70 kg MM-kulta vuodelta 2018. Edellä mainituissa Ylitornion vuoden 2019 klassisen voimanoston avoimen luokan SM-kilpailuissa kultamitalin voitti myös kemiläinen Johanna Kankus, joka edustaa Kuopion Painonnostajia.
Meri-Lapin voimailumainetta viime vuodet on ylläpitänyt Keminmaan Kuohu. Naapurikunnan Kemin seura Karihaaran Karu toimi erittäin aktiivisesti 2010-luvun alussa järjestäen vuosittain penkkipunnerruskilpailuja, mutta nykyisin toiminta on keskittynyt Keminmaan Kuohuun.
Aivan viimeisimpinä vuosina Lapissa voimanosto- ja penkkipunnerruskilpailuja on järjestänyt ainoastaan Aavasaksan Kisa. Tänä vuonna Ylitornion Kuntotalolla käytävät klassisen voimanoston avoimen luokan kilpailut ovat laatuaan 13. SM-tason kisailut paikkakunnalla.
Kansainvälisen kortin omaavia lappilaistuomareita ovat tällä hetkellä ylitorniolainen Tero Hyttinen (seura Aavasaksan Kisa), enontekiöläinen Jari Rantapelkonen (Team Nordic Thunder) sekä kemiläinen Jari Laine (Iin Yritys).
Lähteet: Ranuan Peuran historiikki, Aavasaksan Kisan voimailuhistoria sekä Jaarli Pirkkiön arkistot.
