Kuvat: EPF ja Markuksen arkisto
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Markus Ahonen 35v., syntynyt ja kasvanut Varpaisjärvellä Pohjois-Savossa. Lapinlahdella olen asunut nyt 17 vuotta. Edustan Varpaisjärven Virettä ja kilpailen miesten 120 kg sarjassa. Perhettä on kertynyt niin, että on vaimo, kolme tytärtä sekä musta labradorinnoutaja Koda. Sairaanhoitajana olen työskennellyt mielenterveystyössä 11 vuotta ja noista yrittäjänä kokeilin toimia kuusi vuotta. Nykyinen työpaikka on psykiatrian poliklinikka Iisalmessa, ja tuo on mahdollistanut huomattavasti paremmin harrastamisen kuin yrittäjänä ollessa.
Varustepenkkipunnerrus on tällä hetkellä oma päälaji ja tuossa ennätystulos on 323 kg. Varustevoimanoston pariin olen tekemässä pikkuhiljaa siirtymää. Yhteistulos varustevoimanostossa on 852,5 kg. Tuo koostuu 285 kg kyykystä, 317,5 kg penkistä ja 250 kg maastavedosta. Voimanostoa olen muutaman vuoden treenannut tavoitteellisesti. Aiemmin kyykyt ja vedot ovat kuuluneet vaihtelevasti ohjelmaan, joten tulokset ovat seilanneet rajusti edestakaisin. Välillä on ollut pitkiäkin kausia ilman kyykkyä ja vetoa. Klassinen voimanosto ei minua kiinnosta tai motivoi ja tavoitteet ovat varustenostamisessa.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
14-vuotiaana erehdyin lukemaan Arnoldin kirjaa ja serkulla oli tuolloin punttivehkeet. Siinäpä aloiteltiin bodailemaan. Sitä tehden rupesin käymään salilla Varpaisjärvellä kavereiden kanssa. Penkkihän se alusta asti kiinnosti. Ensimmäisellä kerralla kun tuota kokeilin niin nostin 60 kg ja itse painoin saman verran. Tuohon aikaan harrastin yleisurheilua sekä judoa. Molemmissa kävin kilpailuissa ja pärjäsin kohtalaisesti. Saliharjoittelu kulki koko ajan noiden rinnalla.
Kilpailuvietti oli ja on kyllä edelleenkin kova. Janosin kovasti menestymistä. Yleisurheilussa juoksin päälajina 800 metriä. Yhden kerran kisojen jälkeen kaveri tuumasi, että pitäisikö sinun vaihtaa lajia, kun tuntuu puntti kulkevan paremmin kuin juoksu. Tuohon aikaan itsellä ei ollut oikein edes tietoa, että miten voimailussa voisi kilpailla. Ainut mitä tiesin, oli kehonrakennus ja treenit olivatkin hyvin bodaustyylisiä.
Ylä-asteen ajan harjoittelin Varpaisjärven kuntosalilla ja tuolla ihailin kovasti paikallisia saliharrastajia. Yksi heistä oli Vireen voimailujaoston perustaja ja nykyinen puheenjohtaja Jarmo ”Pappa” Väisänen. Lisäksi oli entinen vahvamies ja MM-tason kädenvääntäjä Jarmo ”Vesseli” Ruotsalainen. Vesseliltä on jäänyt elämään mainio lausahdus treeniohjeeksi: ”isolla painolla pitkee sarjoo”. Etenkin penkkipunnerrukseen sain motivaatiota Jukka Huttuselta, joka oli kiertänyt poliisien penkkipunnerruskilpailuja. Jukalta sai etenkin penkkiin hyviä neuvoja.
Lukioon mennessä muutin Lapinlahdelle ja saliharjoittelujen tekeminen siirtyi alkuun Lapinlahden kuntosaleille. Kilpailemiseen tarve kuitenkin kasvoi koko ajan. Joku kerta Varpaisjärvellä harjoitellessa Jarmo innostui ajatuksesta perustaa voimailujaosto Vireen alle. Tuohon sitten etsittiin riittävä määrä halukkaita jäseniä, että homma saatiin alkuun. Meitä kilpanostamisesta kiinnostuneita oli kourallinen. Suhteellisen saman ikäisiä nuoria miehiä tuossa vaiheessa. Itse muistaakseni olin 18 ehtinyt täyttää. Muita olivat Antti Ahonen, nykyisin Rautalammin urheilijoissa vaikuttava Jani Tuovinen, kehonrakennukseen siirtynyt Sami Tuovinen, Toni Väisänen sekä Ville Pitkänen. Antti Ahonen menestyi penkkipunnerruksen parissa erinomaisesti niin Suomessa kuin maailmalla. Toni Väisänen harjoitteli määrätietoisesti isänsä Jarmon valmennuksessa voimanostoa ja menestyi siinä erinomaisesti niin ikään Suomessa sekä maailmalla.
Tuolloin ainoa mahdollisuus oli varusteilla nostaminen. Muistan kun hankimme ensimmäiset penkkipaidat. Kovasti odotettiin lisää kiloja tankoon vaan kyyti oli kylmää heti kun paitoja alettiin pukemaan. Meillä ei ollut minkäänlaista tietoa, että miten tuo paita kuuluisi edes pukea. Nostamaan kun päästiin niin eihän niillä saanut mitään alas tai ylös. Vain valtava paine ja murskaantuminen paidan puristaessa kehoa kasaan. Hirveät mustelmat ja verinaarmut käsissä ja rinnalla. Siitäpä sitä sitten lähdettiin testailemaan ja pikkuhiljaa opittiin ja saatiin tietoa. Tuossa alkuvaiheessa meni varmaan kaksi vuotta ennen kuin jollakin tasolla sai jopa hyötyä paidasta.
Tulokset alkoivat petraantua pikkuhiljaa. Itsellä kovana motivaattorina ovat aina olleet kilpailu sekä esimerkiksi Suomen ennätysten tekeminen. Ehdin saada nimeni jäädytettyihin Suomen ennätyksiin alle 20-vuotiaisiin penkkipunnerruksessa. Kilpailin aktiivisesti vuosina 2008-2014 ja parhaina tuloksina noista ajoista jäi mieleen alle 23-vuotiaiden MM-hopea sarjassa 105 kg ja EM-5 miesten 105 kg sarjassa. Lisäksi voimassa on edelleen alle 23-vuotiaiden varustepenkin Suomen ennätykset sarjoihin 105 kg ja 120 kg.
Kilpailemisesta pidin taukoa vuosina 2014-2020. Tuona aikana perhe kasvoi kahdella lapsella ja talo tuli ostettua. Tuossa remonttia tietysti oli ja se oman aikansa vei. Motivaatiota tai aikaa ei ollut määrätietoiseen harjoitteluun. Tuohon jaksoon sisältyi lähes vuoden mittainen periodi, jolloin en treenannut ollenkaan. Muuten harjoittelu oli aika epäsäännöllistä ja tavoitteita kun ei ollut niin eipä sitä kehittynytkään. Varusteetkin jäivät, kun eipä niillä ollut järkeä harjoitella tuolla välillä. Tilanteen tasaannuttua aloin tekemään pikkuhiljaa paluuta tuolloin vuodesta 2020 lähtien.
Kun palasin niin huomasin, että klassinen nostaminen oli ottanut suosiosta valtaosan. Pari vuotta tein kipuilua itseni kanssa, että kummallako tyylillä nostaisin. Klassinen houkutti, kun siellä on mukavasti kilpailua. Toisaalta varusteet kiinnostivat, kun niillä saa semmoiset euforian, mitä ei ilman saa. Penkkiä yritin alkuun kummallakin tyylillä. Vuoden 2023 klassisen penkin SM-kisojen jälkeen tein valinnan ja valinta kohdistui varustenostamiseen. Tuolloin huomasin, että kummankin treenaaminen tavoitteellisesti johti kompromissiin kehittymisen suhteen. Pari kuukautta, kun treenasin vain tuota klassisen penkin SM-kilpailua varten niin klassinen kehittyi 5 kg. Tosin tuona aikana sitten paitapenkki laski sen 20-30 kg ja tuo oli hetki jolloin havahduin. Hyväksyin sen itseni kanssa, että varustenostaminen on intohimoni ja siinä haluan ensisijaisesti kehittyä. Siitä sitten on suunnitelmallisesti edetty tähän hetkeen ja tuloksena Suomen ennätys 323 kg sekä vuoden 2024 EM-hopeaa. Tavoitteena nykyään on maltillisesti ME ja maailmanmestaruus. Yksinkertaisesti olla paras maailmassa.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Tykkään treenata kovasti, mutta tuo ei onnistu ilman tavoitteita. Kun treenaa kisoihin niin tekemisessä pysyy joku fokus. Tykkään kilpailla ja menestyä. Lisää vielä tulee, kun saa treenata yhdessä vaimon ja treenikavereiden kanssa.
Olen suuri hc treenaamisen ystävä. En välitä laitteista. Paras sali on minusta sellainen, missä on tukevat telineet ja penkit. Hyvät tangot sekä paljon rautaa. Metallimusiikki soi kovalla ja toinen auttaa sekä kannustaa toistaan. Ei mitään hienouksia eikä selittelyjä. Pöly, ruoste ja askeettisuus ei haittaa vaan ennemminkin auttaa keskittymään itse asiaan.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Olen perheen kanssa, teen kotihommia ja juon kahvia. Talvella on mukava moottorikelkkailla. Aikaisemmin soitin aktiivisesti bändissä bassoa, mutta tuosta luovuin, kun meinasi olla taas liikaa kaikkea.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
En varsinaisesti haluamalla halua kenenkään tietyn ihmisen kanssa. Tykkään treenata vaimon sekä treenikavereiden kanssa. Kaikkien voimailusta kiinnostuneiden kanssa on mukava treenata ja silloin tietää, että saa apua ja tukea, kun sitä tarvitsee. Itselle innoittajina lajin parissa ovat toimineet Kenneth Sandvik, Ove Lehto, Freddi Smulter, Janne Heittokangas, Janne Pöykiö, Sami Pullinen sekä Petri Kuosma. IPF:n ulkopuolelta innoittajina ovat toimineet Scot Mendelson, Ryan Kennelly, Gene Rychlak, Sebastian Burns, Bill Crawford sekä Jimmy Kolb. Jostakin kumman syystä lista koostuu henkilöistä, jotka ovat olleet tai ovat edelleen kovia varustepenkkaajia.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Imuroin kaikkea tietoa harjoitteluun liittyen ja testailen uusia asioita. Harjoittelen itse konjugaatiometodilla. Tuosta pidän sen vuoksi, että saan treenata maksimikuormilla vuoden ympäri, eikä siinä tarvitse kausijakoja tai erillisiä blokkeja. Olen huomannut, että maksimi pysyy paljon tasaisempana pitkin vuotta, kun ei erikseen keskitytä aina yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Kaikkia maksimaalisen voimantuoton kannalta vaadittavia ominaisuuksia harjoitellaan viikoittain. Lisäksi tuossa suuri etu muihin metodeihin nähden on muokattavuus ja mahdollisuus reagoida muutoksiin nopealla tahdilla.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Ei ole varsinaisesti mitään mitä haluaisin. Laitan tähän kuitenkin kysymyksiä, joita minulta kysytään usein.
Paljonko nostat raakana? En tiedä eikä kiinnosta.
Miksi et ole somessa? Ei kiinnosta. Keskityn asioiden tekemiseen oikeasti enkä haaveiluun ja illuusioiden luomiseen.
Miten harjoittelet? Tilanteesta riippuen 4-7 kertaa viikossa. En suunnittele treenejä paperille ennalta. Minulla on karkea runko mielessä, että mitä milloinkin. Lopullisen yksittäisen treenin voi kertoa sitten kun se on tehty. Asiat muovautuvat hyvin pitkälti sen mukaan, että mitä koen tarvitsevani. Karkea runko menee seuraavasti: ma ME kyykky varusteilla ja DE veto trikoon alaosalla, ke DE/RE penkki hyvin usein tukevalla varusteella esim. Bench daddy. To yläselkää/hauista. Pe DE kyykky trikoon alaosalla ja ME veto varusteilla. Su ME/RE penkki paidalla. Varusteilla nostan vuoden ympäri. Aiemmin pidin varuilta väliviikon tukevista varusteista 3-4 viikon välein. Kokeilin mielenkiinnosta, että jätin väliviikon pois ja tuo toimii itsellä paremmin. Viimeisen vuoden aikana olen lisännyt tuohon toiseen penkkipäivään kanssa kevyemmän varusteen, kuten tuon Bench daddyn. Huomasin, että painot jäävät muuten liian pieniksi suhteessa maksimiin paidalla. Olen omalla kohdalla huomannut, että parempi ottaa muutama iso liike treeniä kohden. Harjoittelu pysyy huomattavasti laadukkaampana ja apuliikkeet voi tehdä vaikka seuraavana päivänä.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Kunnioittakaa kaikkia lajin parissa toimivia. Voimanostolla ei ole asiattomuuksiin varaa. Mielipiteitä saa kyllä olla ja niistä voi aina käydä asiallista keskustelua. Joskus asioita on vain kokeiltava, mutta jos jokin ei toimi niin aina voi palata entiseen. Sama pätee myös treenaamisessa.
Varpaisjärvellä järjestämme Vireen historian ensimmäiset voimanostokisat 3.5.2025. Samalla juhlistetaan seuran 80-vuotista taivalta. Tulukeehan tuonne nostamaan tai kahtomaan.
