Kuvat: EPF ja Johannan arkisto
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Johanna Laitinen, 38-vuotias helsinkiläistynyt eteläsavolainen. Minut tunnetaan myös nimellä Johnny. Edustan kotimaassa Team Nordic Thunderia, ja minulla on ollut kunnia kiertää myös arvokisoja maajoukkueessa.
Kilpailen klassisessa penkkipunnerruksessa avoimen luokan superraskaassa sarjassa. Ennätykseni on 152,5 kiloa ja arvokisoissa paras sijoitukseni on MM-hopea. Pidän suurimpana saavutuksenani 150 kilon ylitystä.
Päivätyökseni olen digitaalisen oppimisen suunnittelija, mutta jutellaan mieluummin voimanostosta.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Kaverini tunsi pyöräilypiireistä hepun nimeltä Rolle (Rolf Södergård), joka oli voimanosto- ja painonnostovalmentaja. Keväällä 2012 pyysin Rollea opettamaan minulle vapaapainoharjoittelua. Rolle ehdotti, että kokeilisin myös painonnostoa. Ensireaktioni on ollut luokkaa ”en halua mitään kolistelua, kiitos, haluan vain kiinteytyä”. Rolle ehdotti pari kertaa ja kolmannella suostuin. Ihastuin voimailuun heti.
Olkapääni eivät kestäneet painonnostoa, joten vaihdoin pian voimanostoon. Penkkipunnerrusta olkapääni ovat todistetusti kestäneet. Myös Rolle on edelleen mukana kuviossa – hän on nykyään paitsi valmentajani myös puolisoni.
Aloitin voimanoston 26-vuotiaana ilman minkäänlaista urheilu- tai liikuntataustaa. Liikunta oli lähinnä satunnaisia ankeita kalori- ja ulkonäkövetoisia puuskia. Lapsena liikkumisen ilo oli itsestäänselvyys, kun piti päästä puuhun tai saada joku hippasilla kiinni. Voimailuvuosien myötä olen löytänyt jotain sellaista uudestaan.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Menestyminen on tietysti mukavaa. Olen päässyt voimanostossa paljon pidemmälle kuin olisin ikinä uskonut. Pidän siitä kausittaisuudesta, että suurimman osan vuodesta puurran perusvoimaa, syön ja lepään, ja sitten kisassa otan itsestäni irti sen, mitä lähtee. Vaikka kilpaileminen on iso juttu, olen kokenut monia huippuhetkiäni myös salilla. Parhaina päivinä tuntuu, että aina olisi 2,5 kiloa lisää varaa.
Isojen painojen liikuttaminen tuntuu myös fyysisesti hyvältä. Kolmosten tekeminen on kivempaa kuin viitosten, ja ykkösten tekeminen on kivempaa kuin kolmosten. Taidan olla sellainen ”hetki lujaa ja kunnon lepo” -tyyppi muutenkin.
Lisäisin näihin kyllä myös sen, että minusta on vain yleisesti ihanaa olla voimailija, saada omistaa aikaa omalle mielenkiinnon kohteelle ja kuulua saliporukkaan, maajoukkueeseen ja lajiväkeen. Me olemme onnekkaita.
Voimalla kehuskelu on lisäksi hauskaa.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Katson YouTubesta hassuja videoita ja otan rauhallisesti. Vaikka yritän tehdä mahdollisimman vähän mitään, olen kuitenkin tänä vuonna ollut esimerkiksi luontopoluilla, kaupunkiseikkailuilla, teatterissa ja kolmella stadionkeikalla. Pidän uimisesta – järvissä, merissä, uimahalleissa, kylpylöissä, ihan missä vaan missä voi polskutella – mutta uimisella tarkoitan omalla kohdallani sitä, että lillun kaulaa myöten matalassa vedessä. Pidän myös pullasta.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Olen aina mielelläni salilla kenen tahansa ykköstreeneissä. Kun itselläkin on kovia treenejä jonkin verran, on välillä hauskaa seurata muita ahkeroimassa.
En varsinaisesti pistäisi pahakseni, jos saisin seurata painonnostolegenda Lasha Talakhadzen kovimpia treenejä.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Haluaisin oppia nauttimaan kisavalmistautumisesta. Olen jo lähes varma, että voima tarttuu, vaikkei kisa pelottaisi viikkokausia etukäteen.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Aiotko jatkaa voimanostoa koko elämäsi?
Aion. Haluan olla vahva vanha mummo.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Valkoisia valoja!