Kuvat: EPF ja Johannan arkisto
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Moro! Olen Johanna Kuronen (os. Forsström) ja alun perin kotoisin pienestä (hyvänä vuonna mitattuna) kahden tuhannen asukkaan kunnasta Myrskylästä. Lahdessa olen toki asunut jo viimeiset 17 vuotta. Lahteen tuli alun perin muutettua opiskelujen perässä, kun pääsin Vierumäelle opiskelemaan Liikunnan ohjaajan AMK tutkintoa. Liikunnan parissa onkin tullut tehtyä töitä jo vuodesta 2008. Valtaosa tuosta ajasta voimavalmentajana/Personal trainer yrittäjänä.
Edustan Lopen Voima ja Kunto teamia, sillä kymmenen vuotta sitten kun olen aloitellut uraani ei Lahdesta löytynyt Suomen Voimanostoliiton alaista seuraa. Ensimmäisen kisavuoteni edustin itse asiassa Orimattilan Voimailijoita. Taisin kuitenkin olla seuran ainut aktiivinen kisaaja, joten seuratoiminta loppui ja hain seurapaikkaa Lopelta. Nyt en vaihtaisi seuraa mistään hinnasta.
Tuloksia olen tässä urani aikana noteerannut voimanoston tai penkkipunnerruksen osalta neljään eri sarjaan -47,-52,-57 ja -63 kg. Kovimmat tulokset on tehty -57 kg sarjaan:
Kyykky 132,5 kg, penkki 100 kg ja maastanosto 160 kg, yt 385 kg. Viime vuodet on selkävaivojen ja pienten loukkaantumisten vuoksi ollut aika penkkivoittoisia ja voimanoston SM-kisat on jäänyt väliin jo parina vuonna – ja jää tänäkin vuonna. Kenties kuitenkin vielä palaan myös voimanostossa kisalavoille.
Klassisessa penkkipunnerruksessa on tullut kuitenkin menestystä viime vuosina. EM-kulta tältä vuodelta -52 kg sarjasta sekä viime vuodelta -57 kg sarjasta.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Olen käynyt säännöllisesti salilla 19-vuotiaasta asti eli 17 vuotta ja voimaa on kehittynyt kivasti siinä sivutuotteena. Aloitin kilpailemisen toisto- ja lisäpainoleuanvedosta vuonna 2013. Kun se alkoi tympiä, vaihdoin maksimi- ja toistovoimapunnerrukseen ja sieltä sitten penkkipunnerruksen kautta voimanostoon silloisen työkaverini houkuttelemana. Hän teki minulle ensimmäisen voimaohjelmani penkkipunnerrukseen ja sillä tiellä ollaan edelleen, vaikkakin nykyään teen itse omat ohjelmani.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Minua kiehtoo voiman kehittäminen ja omien rajojen mittaaminen. Olen aina ollut pieni ja olen kai halunnut kompensoida pientä kokoani olemalla vahva. Voimanosto on siitä hieno laji, ettei ikä muodostu kovinkaan suureksi rasitteeksi hyvään toviin. Uskoisin, etten ole saavuttanut omaa huippuani ja voin kehittyä vielä pitkään, kunhan paikat pysyy ehjänä. Haluaisin vielä masters ikäisenäkin kilpailla edelleen avoimessa nuorempien kiusana.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Sisustelen kotia, kyttään Torista edullisia design huonekaluja/valaisimia ja maalaan akryyliväreillä. Urheilu taisi ainakin pelastaa minut luovalta alalta. Ihailen upeasti sisustettuja tiloja ja koteja sekä arvostan kaunista muotoilua kalusteissa. Rakastan käpertyä sohvan nurkkaan ja lukea sisustuskirjallisuutta, …mutta en yleensä kuitenkaan jaksa olla kovin kauaa paikallaan. Siksi tulee myös paljon touhuttua kaikenlaista puolison kanssa. Sekä lenkkeiltyä ja hiihdettyä talvella. Tykkään myös tehdä fyysistä hyötyliikuntaa, kuten raivaushommia tai halonhakkuuta. Mikäli pienyrittäjällä olisi rajattomasti rahaa, tulisi varmasti myös matkusteltua enemmän.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Tämä on vaikea. Olen koko kilpailu-urani ollut yksin puurtaja. Minulla ei ole seurakavereita Lahdessa, joiden kanssa treenata ja puolisokin treenaa eri kellon aikaan arkisin. Luotan turvarautoihin ja psyykkaan yksin itseäni koviin sarjoihin ja ennätysnostoihin. Vain silloin kun vuorossa on niin kova kyykky- tai penkkitreeni, että kaipaan oikeasti varmistajaa, yritän ajoittaa treenini sellaiseen kellonaikaan, että mieheni pääsee varmistamaan.
Haluaisin ehkä joskus kokea sen yhteisöllisen treenifiiliksen, mistä niin monet paljon puhuu. Käytännössä siis kuka tahansa samanmielinen voimailija, jonka treenifiiliksestä voisi tarttua jotain minuunkin. Mutta jos on pakko valita joku, sanoisin Jennifer Thompson. Siinä on penkkipunnertaja, jonka treenejä olisi ollut kiva päästä ”vaklaamaan”.
Viimeisen vuoden aikana on tullut myös pohdittua pitäisikö itse hakeutua valmennukseen tai edes alkaa pallotella ohjelmointiin liittyviä asioita jonkun kanssa. Toisinaan sitä sokeutuu omille asioilleen ja objektiivisuus kärsii. Valmentaja voisi siis olla tässä tapauksessa myös yksi vaihtoehtovastaus.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Haluaisin oppia kyykkäämään yhtä isoja romuja kuin naiset tuolla kv-tasolla. Olen kohtalaisen hyvä maastavetäjä pitkillä käsilläni, ja niistä huolimatta penkkikin on aina kulkenut, mutta kyykky on minulle ”hankala”.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Mikä sinua edelleen motivoi kilpailemisessa ja voimailussa?
Se mitalien kiilto silmissä varmaankin. Tykkään ”keräillä” SM-mitaleja ja onhan se upeaa, että välillä mukaan tarttuu jotain isommistakin kisoista. Olisi kiva saada vielä myös joku avoimen suomenennätys omiin nimiin. Joskus urani alkuaikoina minulla oli hetken -52 kg sarjan SE maastavedossa.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Ihanaa syksyä kaikille ja vahvoja treenejä!