Teksti: Kaj Mattila, kuvat: Teemu Ahtiainen
Tänä vuonna mastersien MM-kisat järjestettiin USAssa, Nevadassa ja vielä tarkemmin Renossa, joka Las Vegasin pikkuveljenäkin tunnetaan. Suomesta kisaan lähti kohtuukokoinen ja iskukykyinen joukkue hakemaan menestystä. Molempiin klassisen sekä varustepuolen joukkueeseen saatiin mukaan naisia että miehiä mukaan.
Kilpailut aloitettiin klassisella nostomuodolla. Ensimmäisenä lavalle M3-ikäluokan miehet ja tässä olivat mukana kokenut kehäkettu Harri Hagfors ja Jukka Kallionkieli. Kisat menivätkin herroilta vallan mainiosti, molemmille pronssiset mitalit kaulaan kisan päätteeksi. Pienenä lisäinfona se, että Harrin sarjan voittaja oli Uuden-Seelannin Derek Pomana, joka teki paluun voimanostolavoille 18 vuoden tauon jälkeen. Mies takoi kyykyn ja maastanoston ME-tulokset taululle. Olkapäävaivat ovat pitäneet miehen poissa lavoilta ja nytkin penkki oli muita lajeja heikompi.
M2-ikäluokan miehissä oli vain yksi nostaja joukkueessamme, Marko Forsell sarjassa 74 kg. Marko sijoittui tiukan kisan jälkeen 5. sijalle. Kyykyn ja penkin lajimitalit hänelle kuitenkin kisasta.
M1-ikäluokassa sitten kolme miestä, joista ensimmäisenä lavalle Jussi Harmaala. Ennakkotulokset ennustivat jopa mitalia Jussille. Kyykyssä pientä ongelmaa ja kisa jatkuikin haasteellisena siitä eteenpäin. Jussille myös 5. sija tiukassa taistelussa. Miesten osalta klassisen kisan päättivät Kimmo Matilainen ja Jari Saario 120+ kg sarjassa. Tässä olikin luvassa tiukka kisa. Kisassa sattui ja tapahtui. Ennakkoon kovimpiin kuuluva saksalainen Taras Tarasenko loukkasi itsensä kyykyssä ja hänen kisansa päättyi heti alkuun. Mitaleiden kannalta tilanne näytti jo siltä, että voimme saada jopa kaksi mitalia tästä sarjasta. Kisa eteni ja tilanteet kehittyivät. Viimeisellä maastanostokierroksella mitalit kuitenkin ratkaistaan. Saariolla viimeisessä nostossa 302,5 kg tangossa, jolla mestaruuskin olisi mahdollinen. Harmittavasti tanko liikkui noston aikana alaspäin ja siten hylättiin. Sitten jännitettiin miten muut nostavat. Jarille tällä kertaa pronssia ja Kimmolle 5.sija. Kimmolle komeasti penkin lajikulta yhtenä meriittinä mukaan Renosta kuitenkin.
Naisten osalta, kuten miehissäkin joukkueessa ei ollut yhtään M4-ikäluokan nostajaa. M3-ikäluokassa Silja Mansikka-Aho saavutti 6. sijan painoluokassaan. M2-ikäluokassa olikin jo kaksi nostajaa. Anne Turunen ja Maare Kauppinen, molemmille 5. sija tässä taistelussa. Jäljellä enää nuorimmaiset.
M1-ikäluokassa olikin taas kaksi nostajaa, Jonna Alanko ja Johanna Kankus. Molemmille ennakko lupasi mitalia. Johannalla kyykyssä huikeat aloitusraudat, ensimmäinen nosto hyväksyttiin 2-1, jonka Jury kuitenkin käänsi hylätyksi. Toiseen ME-raudat ja sisuuntuneena niitä taltuttamaan. Tämän noston tuomarit vastaavasti hylkäsivät. Huolto kuitenkin meni jurya puhuttamaan ja nosto käännettiin hyväksytyksi. Näin Johannalle ME kyykyssä. Tällä hetkellä hänellä on ME 69 kg ja 76 kg sarjoissa. Loppukisakin meni mukavissa merkeissä ja Johannalle hopeinen mitali kaulaan kisan päätteeksi.
Naisten osalta viimeisenä Jonna Alanko, jolle ennakko lupasi jopa mestaruutta. Jonna oli aiemmin tänä vuonna voittanut EM-kultaa. Kisa eteni tasaisissa merkeissä kärjen osalta ja kuten monesti aiemmin niin tälläkin kertaa veto ratkaisi mitalien värin. Jonnalla veto kulki todella komeasti ja 200 kg maastanostolla maailmanmestaruus hänelle.
Näin klassinen kisa oli saatu päätökseen, heti seuraavana päivänä alkoikin sitten varustekisat, joten huollolle ei jäänyt aikaa lomailuun.
Naisista ensimmäisenä lavalle Seija Skogman jolle maailmanmestaruus M3/76 kg sarjassa, naisissa vain kaksi kisaajaa ja toisena mukaan lähtenyt Nina Mäkinen nosti M1/84 kg sarjassa, Ninalle tällä kertaa 3. sija. Upeaa naiset, kaksi nostajaa ja kaksi mitalia.
Miesten puolella M3-ikäluokassa Rami Huovinen ja Harri Hagfors, Ramille tällä kertaa 4.sija, kyykyn ja maastanoston lajimitalit hänelle kotiin tuomisiksi tällä kertaa. Harri saavutti hopeaa 105 kg sarjassa. Vedon lajikultakin saatiin hänelle pienen taktikoinnin jälkeen. Vetomies on erimies. Harrin sarjassa Ruotsin Thomas Höglander yritti kyykätä ME-rautoja, tällä kertaa rauta vei miestä eikä mies rautaa. Veljellistä yhteistyötäkin kisoissa oli, kun Suomen huolto huolsi Viron Kalju Abneria, hänelle tässä varustekisassa maailmanmestaruus.
M2-ikäluokassa joukkueessa ilahduttavasti kolme nostajaa. Ensimmäisenä lavalle Timo Heiskanen. Timolle kisan jälkeen upeasti pronssimitali kaulaan. Sarjassa 105 kg Kaj Wasenius sijoitus 5. Sarjassa 120 kg Kaj Mattila saavutti pronssia ja penkissä lajikultaa.
Näin kisat oli saatu käytyä, menestystä kisoissa tuli melkoisen laajalla rintamalla. Joukkuemitaleita ei tällä kertaa tullut, mutta henkilökohtaisia mitaleja kyllä senkin edestä. Joukkueen huollossa toimivat joukkueenjohtaja Kaj Mattila, huoltaja Teemu Ahtiainen, huoltaja Seija Skogman. Koko kolmikko oli myös tuomaritehtävissä kisan aikana, joten aktiviteettia riitti koko ajaksi.
Reno oli eläväinen kaupunki, jossa amerikkalaisuus kaikkine puolineen tuli esille. Ystävällisyys toki yhtenä parhaana puolena. Moni jäi lomailemaan kisan jälkeen ja taisivat jotkut lähteä Havajille astikin. Suuria uhkapeli voittoja tai tappioita ei kirjoittajan tietoon tullut. Kisahotellit olivat kasinoita, joissa ei yötä tunnettu, nämä hotellit elivät täyttä häkää 24/7/365. Halloweenin aikana ehkä oli havaittavissa erikoisen eläväistä elämää alueella. Renossa oli yksi USAn arvostetummista automuseoista ja siihen moni kävikin tutustumassa. Aamupalalla monelle maistui New York steak, ei ehkä niin Suomalaiseen tyyliin aamupala, mutta maassa maan tavalla.
USA kohteli joukkuetta hyvin, joukkueenjohtaja kiittää joukkuetta ja palataan taas seuraavissa koitoksissa.
Treenatkaa ja pysykää terveinä!
Tulokset: klassinen miehet – naiset, varuste miehet – naiset
