Teksti: Sinikka Takalo, kuvat: Sinikka Takalo ja MVP Media oy
Nuorten Pohjoismaiden mestaruuskilpailut järjestettiin Kankaanpäässä 10.–13. syyskuuta. Suomen joukkue oli kotikisoissa suuri, yhteensä 44 suomalaisnostajan voimin. Minulle kilpailut olivat myös henkilökohtaisesti uudenlainen kokemus, sillä pääsin ensimmäistä kertaa mukaan maajoukkuehuoltajan tehtäviin. Kisahuoltaminen itsessään ei ollut minulle uutta. Kokemusta on kertynyt pienemmistä kansallisista kilpailuista ja SM-kisoista, mutta maajoukkuetehtävä laajuudellaan vei huoltotehtävän uudelle tasolle.
Moni asia on tietysti kilpailutasosta riippumatta samanlaista: nostajan valmistautumisen tukeminen, lämmittelyn rytmittäminen, yritysten seuraaminen, varusteiden kanssa auttaminen ja ennen kaikkea se, että nostaja saa keskittyä mahdollisimman hyvin omaan suoritukseensa. Kansainvälisessä kilpailussa kokonaisuus on kuitenkin suurempi, ja kilpailun tason kasvaessa myös taktisen ajattelun merkitys korostuu.
Useammalla joukkueen nostajalla oli paikalla oma henkilökohtainen huoltaja, mikä helpotti maajoukkuehuollon kokonaisuutta merkittävästi. Maajoukkuehuollossa olimme silti kaikkien käytettävissä ja autoimme tarpeen mukaan, vaikka eniten aikaa ja huomiota annettiin luonnollisesti niille nostajille, joilla ei ollut omaa huoltajaa paikalla.
Yhteistyö muun maajoukkuehuollon kanssa sujui hyvin ja työnjako oli selkeä. Isossa kilpailussa juuri sillä on paljon merkitystä. Kaikkea ei voi eikä tarvitse yhden ihmisen tehdä, vaan toimiva kokonaisuus syntyy siitä, että jokainen tietää tehtävänsä ja tieto kulkee huoltajien välillä. Itselleni oli erityisen arvokasta päästä seuraamaan läheltä kokeneempien maajoukkuehuoltajien ja joukkueenjohtajan toimintaa. Kilpailupäivän aikana tulee väistämättä tilanteita, joissa suunnitelma muuttuu, aikataulu elää tai päätöksiä pitää tehdä nopeasti.
Yksi selkeä ero kansallisiin kilpailuihin verrattuna on se, että mitä kovemmalle tasolle mennään, sitä enemmän kilpailutaktikointi korostuu. Yritysvalintoja ei aina voida tehdä vain nostajan alkuperäisen suunnitelman perusteella, vaan huoltajan pitää seurata myös muiden nostajien suorituksia, sijoituksia ja koko kilpailun etenemistä. Välillä alkuperäistä suunnitelmaa voidaan toteuttaa sellaisenaan, mutta toisinaan yrityksiä täytyy muuttaa sen perusteella, mitä ympärillä tapahtuu.
Nuorelle nostajalle henkilökohtaisen tai Suomen ennätyksen tavoitteleminen voikin olla iso ja merkityksellinen asia, mutta samalla täytyy huomioida kilpailutilanne ja päivän kokonaisuus. Ennätysyritykset tuovat yritysvalintoihin oman lisänsä: joskus ennätystavoite ja kilpailullinen tavoite kulkevat samaan suuntaan, joskus niiden välillä joudutaan tekemään valintoja.
Juniorien ja sub-juniorien huoltamisessa taktikointiakin tärkeämmäksi nousee mielestäni nuorten kohtaaminen. Se, että nuori kokee olonsa turvalliseksi, ymmärtää mitä tapahtuu ja saa tilanteessa itselleen sopivaa tukea. Nuorten PM-kisat ovat monelle nostajalle ensimmäinen kansainvälinen kilpailu. Vaikka itse nostaminen tapahtuu samalla tavalla kuin kansallisissa kilpailuissa, ympärillä on paljon uutta ja joskus myös isoja odotuksia. Maajoukkueen edustaminen, kansainvälinen kilpailuympäristö ja koko päivän merkitys voivat tuoda tilanteeseen aivan uudenlaista jännitystä ja painetta.
Huoltajan pitääkin osata arvioida, millaista tukea kukin nostaja tarvitsee. Yksi voi kaivata enemmän keskustelua ja kannustusta, toinen muutaman selkeän ohjeen ja sen jälkeen omaa rauhaa. Tarkoituksena ei ole saada kaikkia toimimaan samalla tavalla, vaan löytää yksilölle sopiva tapa olla tukena. Kilpailun lisäksi on osattava lukea nostajaa.
Tukeminen alkaakin jo ennen varsinaista nostamista. Päivä käynnistyy monella varustetarkastuksesta, telinekorkeuksien ottamisesta ja punnituksesta. Huoltaja on mahdollisuuksien mukaan mukana alusta lähtien ja näin nostaja saa keskittyä omaan tekemiseensä ja kilpailupäivä etenee mahdollisimman rauhallisesti ja suunnitelmallisesti vaihe vaiheelta. Ensimmäisellä kansainvälisellä kisakokemuksella voi olla nuorelle iso merkitys, ja parhaimmillaan onnistunut kokemus lisää itseluottamusta ja motivaatiota jatkaa lajin parissa pitkäjänteisesti.
Kisapäivää voidaan rakentaa jo ennen kilpailua
Yksi toimintatapa, jota pidin hyvänä ja jota voisi mielestäni kehittää jatkossa vielä enemmän, oli mahdollisuus olla yhteydessä maajoukkuehuoltoon jo ennen kilpailua. Nostajat saivat halutessaan käydä kanssani etukäteen läpi kisapäivän suunnitelmaa, ja muutama tarttuikin tähän mahdollisuuteen.
Ennakkokeskustelussa voidaan käydä läpi esimerkiksi lämmittelyn toteutusta, aloituspainoja, nostajan omia rutiineja, mahdollisia ennätystavoitteita ja sitä, millaista apua nostaja kilpailupäivänä toivoo. Mitä paremmin huoltaja tuntee nostajan suunnitelman ja toimintatavat etukäteen, sitä paremmin häntä voidaan palvella itse kisapäivänä. Samalla huoltaja saa käsityksen nostajasta myös ihmisenä.
Ennakkosuunnittelun tarkoitus ei kuitenkaan ole tehdä kilpailupäivästä jäykkää käsikirjoitusta. Voimanostokilpailussa tilanteet muuttuvat. Hyvä suunnitelma antaa rungon, josta voidaan tarvittaessa poiketa hallitusti päivän vireen, kilpailutilanteen tai esimerkiksi ennätysmahdollisuuden perusteella.
Kotikisoista hieno suomalaismenestys
Kankaanpään kilpailut olivat suomalaisittain myös urheilullisesti erittäin onnistuneet. Avauspäivänä suomalaisnostajat saavuttivat klassisessa voimanostossa N18-, N23- ja M18-ikäluokissa yhteensä 18 PM-mitalia, joista 13 oli kultaisia. Jasperi Parkkinen kruunasi oman kilpailunsa M18/120 kg -sarjan kultamitaliin ja Suomen ennätyksiin jalkakyykyssä, maastanostossa ja yhteistuloksessa. Myös Aaron Nyström teki maastanostossa Suomen ennätyksen.
Toisena kilpailupäivänä Suomen joukkue nappasi 11 PM-kultaa ja yhden PM-hopean. Topi Toivola puolestaan teki M23/66 kg -sarjaan uuden yhteistuloksen Suomen ennätyksen 562,5 kilolla.
Viimeisenä kisapäivänä suomalaisille tuli vielä kuusi PM-kultaa. Jenna Tarvainen teki kaksi uutta PE-tulosta: voimanostokilpailun penkkipunnerruksessa 103 kg N18/57 kg -sarjaan ja myöhemmin penkkipunnerruskilpailussa 110,5 kg N18/63 kg -sarjaan. Saara Pösö puolestaan nosti uuden Suomen ennätyksen 115 kilon penkkituloksella 76 kg sarjassa. Menestystä tuli siis laajalla rintamalla koko kilpailun ajan.
Erityismaininnan ansaitsevat myös ne nuoret, jotka saapuivat edustamaan Suomea PM-kisoihin vain noin kaksi viikkoa Etelä-Afrikassa käytyjen MM-kisojen jälkeen. Lyhyt palautumisaika kahden kansainvälisen kilpailun välillä vaatii paljon niin fyysisesti kuin henkisesti, joten oli hienoa nähdä heidän olevan jälleen mukana maajoukkueen riveissä.
Oli myös hienoa huomata, kuinka erilaisessa vaiheessa urheilijapolkua joukkueen nostajat olivat. Monelle PM-kisat olivat ensimmäinen kansainvälinen kilpailu, kun taas joillekin ne olivat viimeisiä kisoja nykyisessä ikäluokassa ennen siirtymistä seuraavaan ikäluokkaan tai avoimeen sarjaan. Toiselle viikonloppu oli siis uuden alun kokemus, toiselle yhden vaiheen päätös. Se toi omalta osaltaan esiin sen, kuinka erilaisia merkityksiä sama kilpailu voi nostajille pitää sisällään.
Kotikisoista näkyvyyttä ja inspiraatiota
Huoltajan näkökulmasta oli hienoa nähdä myös aivan nuorimpia nostajia, kuten vuonna 2012 syntyneitä, kansainvälisellä kisalavalla. Juuri tällaiset kisat voivat näyttää nuorille konkreettisesti, että maajoukkue-edustus ei ole jokin kaukainen ajatus, vaan mahdollinen osa omaa urheilijapolkua.
Kun nuorten lisenssinostajien määrä on viime aikoina ollut hieman laskusuunnassa, kotimaassa järjestettävillä kansainvälisillä kilpailuilla voi olla tärkeä rooli uusien nostajien innostamisessa lajin pariin. Samalla ne tarjoavat jo mukana oleville nuorille mahdollisuuden nähdä läheltä, mihin oma harrastus ja tavoitteellinen harjoittelu voivat johtaa.
Myös kisojen näkyvyydellä on tässä iso merkitys. Paikalla olleet mediatiimit toivat kilpailuille ja lajille hyvää näkyvyyttä, ja laadukas kuva- ja videosisältö vie kisat myös niiden ihmisten eteen, jotka eivät olleet paikalla. Parhaimmillaan onnistunut tapahtuma ja siitä syntyvä näkyvyys toimivat yhdessä hyvänä käyntikorttina koko lajille ja voivat madaltaa uusien nuorten kynnystä tulla mukaan voimanoston pariin.
Lopuksi
Oma ensimmäinen kokemukseni maajoukkuehuoltajana oli erittäin positiivinen. Kisapäivien aikana tuli vastaan paljon tuttua aiemmista huoltotehtävistä, mutta samalla myös paljon uutta oppia. Kaikki tilanteet eivät tietenkään menneet täydellisesti, ja myös omista virheistä sekä jälkikäteen paremmin tehtävissä olleista ratkaisuista oppii paljon. Juuri kilpailutilanteissa huomaa konkreettisesti, mitä asioita pitää vielä kehittää ja missä oma osaaminen on jo vahvalla pohjalla.
Yksi tärkeimmistä opeista oli oman intuition, kilpailusilmän ja paineensietokyvyn kehittäminen. Kokemuksen karttuessa oppii luottamaan paremmin siihen, mitä itse näkee nostajasta ja kilpailutilanteesta, ja samalla tekemään ratkaisuja rauhallisesti myös paineen alla. Voimanostossa vahvin ei välttämättä voita. Hyvä kilpailu rakentuu onnistuneista yritysvalinnoista, kilpailutilanteen lukemisesta ja siitä, että nostaja saa päivän kunnostaan mahdollisimman paljon irti. Siksi hyvä huoltaja ei ole se, joka noudattaa suunnitelmaa sataprosenttisesti, vaan se, joka osaa muuttaa sitä tarvittaessa.
Tässä oli erityisen arvokasta päästä seuraamaan kokeneempien maajoukkuehuoltajien ja joukkueenjohtajan toimintaa läheltä. Tällaisia asioita oppii lopulta parhaiten olemalla itse mukana, tekemällä päätöksiä, onnistumalla, tekemällä välillä virheitä ja arvioimalla omaa toimintaa myös jälkikäteen.
Kisoista jäi paljon oppia tulevia kilpailuja varten. Olen kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden olla mukana maajoukkuehuoltotiimissä ensimmäistä – toivottavasti en viimeistä – kertaa.
Isot kiitokset Kankaanpään Voimailijoille hienosti järjestetyistä kilpailuista. Kansainvälisen kilpailun järjestäminen vaatii valtavan määrän työtä, ja järjestelyt loivat hyvät puitteet niin nostajille, huoltajille kuin yleisöllekin. Kotona järjestetty kansainvälinen arvokisa oli hieno näyte suomalaisesta voimanostosta ja sen osaamisesta.
Kiitos myös kollegoille Matsille, Ristolle ja kaikille maajoukkueen nostajille, joihin sain viikonlopun aikana tutustua ja joiden kanssa pääsin työskentelemään.
Tulokset: Klassinen voimanosto, klassinen penkkipunnerrus, varustevoimanosto ja varustepenkkipunnerrus
