Kuvat: EPF, Jani Setälä, Maria Tiensuu ja Sannan arkisto
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Sanna Joutsela, Tampereella syntynyt vuonna -73, mutta nykyään jo parikymmentä vuotta asustanut maaseudulla Urjalan Nuutajärvellä. Edustan Tampereen Voimanostajia, joskin kannatusjäsenyys löytyy pariin muuhunkin voimanostoseuraan.
Ennätykset klassisessa voimanostossa ovat jalkakyykky 140 kg, penkkipunnerrus 90 kg, maastanosto 167,5 kg, Varusteilla vastaavat 160 kg, 110,5 kg ja 179 kg.
Voimanostoa aloitellessa en moisiin lukemiin olisi uskonut, tai kisoihin mihin tulen päätymään. Mutta onneksi kehittyä voi vaikka ikää tuleekin lisää. Viime aikoja on tosin varjostellut parit loukkaantumiset, mutta niistä kuntoutellessa, toivoen kohti vielä parempia lukemia.
Parhaat kisahetket ovat olleet klassisessa voimanostossa ensimmäinen voimanoston kv-mitali vuonna 2023 Budapestin EM-kisoissa, jossa maven tultua päätökseen, jouduin ihan pariin kertaan kysymään huoltajilta, että olinko muka tosiaan kakkonen? Sekä vuoden 2023 klassisen voimanoston SM-kisa, missä sain kunnian vastaanottaa Orasmaan Hessulta kuuluttajan palkinnon. Varustepuolella paras hetki on ollut voimanoston EM-kisa vuonna 2024, jossa viimeinen mave ratkaisi ikäluokan kolmossijan. Nämä ovat asioita, mitä en olisi koskaan uskonut saavuttavani, kun voimanostoa aloitin.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Olin käynyt kuntosalilla jonkun aikaa muuten vaan nostelemassa, kun vuonna 2015 lähdin katsomaan Saloon klassisen voimanoston MM-kisoja. Tuo oli ensimmäinen kokemus voimanostosta livenä, ja mitä se oikein on.
Laji vaikutti mielenkiintoiselta, ja kisan ohessa järjestetty ”pidä tunkkis” kisa yleisölle laittoi miettimään, voisiko itse oppia ihan voimanostoa siinä määrin, että pystyisi itsekin kilpailla lajissa. Vaikka ”pidä tunkkis” kisa ei ollut voimanostoa, se jostain syystä antoi sysäyksen ajatukselle. Siitä marssittiin Sportheavyn osastolle, ja ostettiin ekat nostotrikoot, vaikka asiasta ei suurempaa tietämystä ollutkaan. Samalla mietin miten ihmeessä itse voisi sellaisessa asussa julkisesti esiintyä. Melko vähän osasin silloin arvailla, mitä tuleman pitää…
Kotiseudulla ei ollut (eikä ole vieläkään) voimanostoseuraa tai juurikaan voimanostajia, joten kantapään kautta lähinnä tuli opiskeltua tekniikoita. Netistä etsiskelin tietoa seuroista ja lajista, ja vuonna 2016 päädyin Huittisten voimailijoiden jäseneksi, ja ekoihin SVNL alaisiin kisoihin. Turhia ajattelematta halusin heti SM-kisoihin, ja sinne pääsy vaati tietenkin tuloksen kansallisista kisoista. Tilanne oli sikäli hankala, että toivuin polvileikkauksesta ja aikaikkunassa ainoa sopiva tuloskisa penkkipunnerrus SM-kisaa varten, oli voimanostokisa. Sain väkisin väännettyä kyykyn vaadittuun syvyyteen, tuloksen, ja ekoihin SM-kisoihin Pietarsaaren penkki SM-kisoihin.
Ehdin siinä jalkatoipilaana tutustua kisaamiseen myös SVRY:n kisoissa, missä ei jalkoja tarvittu. Toki voimanostossa kannustaa myös osaltaan terveyden ylläpito, jotta vanhanakin olisi toimintakykyä lihaskunnon pysyessä hyvänä. Varustenostamisen pariin päädyin vuonna 2021, ensin testasin paitaa, ja hissukseen tuli hommattua muitakin varusteita.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Lajien haastavuus kiehtoo, mikä toki myös välillä turhauttaa. Onnistumiset ja omat ennätykset kuittaavat ajanjaksoja, jolloin miettii, onko tässä nyt oikeasti järkeä. Ystävät lajin parissa ovat ehdottoman hieno asia. Kuin myös se, kun välillä pääsee kotoa muualle treenaamaan ja juttelemaan muiden asiaan hurahtaneiden kanssa. Varusteiden kanssa treenaamiseen onneksi löytyy aika hyvin apuja, se kun ei yksin oikein onnistu.
Ilman varusteita treenaan paljon yksin, ja onnekkaasti kotoa löytyy perusasiat treenaamiseen. Käyn myös läheisen lasikylän vanhalla tehtaan kuntosalilla, mutta sielläkin nostajatoverin kohtaaminen on harvinaista. Tehty treeni kuitenkin yleensä saa aina hyvälle mielelle, teki sen yksin tai muiden seurassa, ja tämä on toki mukava asia.
Voimanoston myötä on myös tullut käytyä monissa paikoissa, minne ei varmasti olisi päätynyt ilman tätä harrastusta. Minulla on kansallinen I-luokan tuomarikortti, ja tuomarointi on sekin mukavaa, mutta myös haastavaa. Jokainen kisa opettaa siitäkin jotain.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Kotona asustaa neljä koiraa, joista pari seniori-ikäistä, mutta myös kaksi nuorta terrieriä, joiden kanssa tulee touhuiltua kaikenlaista. Ne myös hieman välillä rajoittavat esim. kisaamista, koska niitä ei tietenkään voi pitkäksi aikaa jättää yksin kotiin. Tosin tätä varten on hommattu asuntoauto, ja toisinaan kisapaikan tai salin pihamaalla onkin ulvova nelipyöräinen koirankoppimme, jossa nelijalkaiset odottelevat palvelusväkeä kisoista tai tapahtumista. Asuntoautolla pyritään myös ainakin kesällä tekemään joku reissu. Tietysti reitti pitää suunnitella niin, että matkalle osuu sopivasti myös saleja.
Ennen voimanostoa harrastin myös eri kamppailulajeja, ja niiden parissa kuluu joskus aikaa vieläkin. Samoin SRA ammunta on laji, jota harrastan, mutta sen harjoittelulle pitäisi löytää reilusti enempi aikaa. Kesällä pihassa nököttää myös moottoripyörä, mutta mistä sillekin löytyisi aikaa. Eli ei sitä vapaa-aikaa oikeistaan taida juuri olla…
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Koska treenailen paljon yksin, niin oikeastaan kaikki saliseura on mukavaa vaihtelua. Kun sopivaa aikaa löytyy, käyn esim. Tammelan Ryskeen herrojen, Kuusen ja Tiensuun kanssa treenailemassa, eikä ole kyllä tylsää se touhu. Iso kiitos heille! Muutoin kotimaisista nostajista sellainen kenet olen nähnyt vain kisoissa, niin Savolaisen Antin tekeminen on niin kaunista katsottavaa, että nimetään tähän vaikka Antti.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Välillä tuntuu, ettei osaa mitään. Eli hyvin paljon on opittavaa. Mutta haastavinta on ehdottomasti varustetekniikat, sekä tasapainottelu oikeanlaisen, riittävän treenin, ja levon suhteen.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Tulisitko vetämään meille voimanostokurssin aloittelijoille ja/tai nuorille? Ja vastaus olisi ehdottomasti kyllä. Neuvon mielelläni lajien pariin sen mitä osaan, mutta omilla nurkilla tähän ei juurikaan ole kysyntää. Pari salistarttikurssia on tullut vedettyä, sekä workshop säännöistä ja kisaamisesta. Näitä tekisi mielellään useamminkin.
Samoin ylipäänsä vähän liikkuvien rohkaisu aloittamaan joku liikunnallinen harrastus, on lähellä sydäntä. Ennen aktiivisempaa voimanostoa vedimme aviomieheni kanssa aikidoseuraa, jossa oli myös mahdollista treenata toiminnallista treeniä ja potkunyrkkeilyä. Nuo treenit aikuisten ja junnujen kanssa olivat todella antoisaa aikaa, ja mielellään jatkaisi hommaa voimanostonkin puolella.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Vasta alkutaipaleella olevia kehottaisin rohkeasti kyselemään neuvoja kokeneemmilta. Oikeat tekniikat kun oppii alkuun, on jatko helpompaa ja turvallisempaa, kuin väärin opitun korjaaminen.
Mukavaa kesän odottelua kaikille!
