eVoimanostajan Sunnuntaivieras – Roosa Valkola

Kuvat: EPF ja Roosan arkisto

Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?

Olen Roosa Valkola, 26-vuotias Oulun Power Teamin voimanostaja. Tai penkkipunnertajana minut taidetaan kyllä ensisijaisesti tuntea. Ammatiltani olen valmentaja, eli niin työ kuin vapaa-aika pyörii voimanoston parissa, mutta mikäs siinä, kun laji on niin kiva! Paras yhteistulokseni voimanostossa on 397,5 kg (145-97,5-155) ja penkkipunnerruksessa 102,5 kg sarjassa N69. Pari suomenmestaruutta löytyy myös penkistä.

Miten olet päätynyt voimanoston pariin?

Se oli itseasiassa vahinko. Vuonna 2019 lähdin opiskelemaan personal traineriksi, kun halusin oppia treenaamaan järkevästi. Siinä kun sitten oppi kehittävän voimaharjoittelun saloja, tajusin miten hurjiin suorituksiin ihmiskeho pystyy, kun suorituskyky on viritetty huippuunsa. Sitten ajattelin, että olisipa kiva kokeilla, miten hyvin se voima omalla kohdalla kehittyisi. Sitten se olikin menoa ja takaisin ei ole ollut paluuta. Alkuun en edes tiennyt, että voimanosto on mikään laji, aloin vaan tekemään kyykkyä, penkkiä ja maastavetoa, kun olin nähnyt muiden tekevän niitä salilla ja somessa. Ensimmäisiä kertoja kun tein penkkipunnerrusta, laitoin itsevarmasti kympit tangon päihin ja jäin sinne 40 kilon alle. Siitä oli suunta vain ylös päin.

Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?

Parasta on ehdottomasti se, että oma kehitys on niin konkreettista ja helposti mitattavaa. Joko se tanko nousee tai ei nouse. Jos nostat 2,5 kg enemmän kuin aiemmin, olet vahvempi kuin koskaan aiemmin. Se pystyvyyden tunne, mitä voimailusta saa kantaa monille muille elämän osa-alueille. Tulee sellainen olo, että kun pystyin sen 100 kiloakin penkkaamaan, niin mitäpä en pystyisi tekemään. Voimanosto on tuonut myös paljon hienoja ihmisiä ympärille ja olen todella iloinen, että löysin lajin. Samalla olen löytänyt lajin kautta myös sellaisen yhteisön, mihin koen kuuluvani.

Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?

Voiko tähän vastata, että ajattelen voimanostoa? Kyllä sitä välillä tulee ihan vaikka rentouduttua kotona ja katsottua joku kauhuleffa-maraton, mutta täytyy sanoa, että voimanosto on elämän suola. Minulta on kysytty, enkö koskaan kyllästy ja miten jaksan puhua jatkuvasti voimanostosta. En ainakaan toistaiseksi ole kyllästynyt. Tykkään treenata, valmentaa, seurata kisoja, käydä kisareissuilla ja olla muutenkin mukana “skenessä”. Mutta jos minut jostain muualta kuin salilta löytää, se on todennäköisesti irtokarkkihyllyltä tai sushibuffetista.

Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?

Tähän voisin vastata varmaan 10 eri ihmistä, mutta top 3 olisi varmaan Taylor Atwood, Lya Bavoil ja Agata Sitko. Heidän kanssaan kyllä lähtisin treenaamaan. Myös omat lajin kautta tutuksi tulleet ystävät asuvat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla ja harvoin päästään yhdessä treenaamaan, eli heidän treeniseuransa on aina tervetullutta!

Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?

Haluan kehittyä vielä paljon niin voimien, kuin kisaamisen suhteen. Olen kisannut vasta muutamia vuosia ja opittavaa riittää. Tähtäimessä on vielä penkkipunnerruksen EM- tai MM-mitali sekä voimanoston SM-mitali. Olen aika kilpailuhenkinen ja huono häviämään sekä arvostamaan omia saavutuksia, ja näitä asioita haluaisin vielä itsessäni kehittää. Tekemistä siis riittää!

Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?

Kisaan 4 viikon päästä taas ja halusin vain ilmoittaa, että sitten mennään 400 kilon yli niin, että heilahtaa!

Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?

Haluaisin lähettää sellaisia terveisiä erityisesti uran alussa oleville nostajille, että kaikki ovat aloittaneet jostain ja kehitys vaatii kärsivällisyyttä. Minulta kysytään usein, milloin kehtaa mennä kisaamaan ja millaisilla tuloksilla kehtaa tehdä asiaa x ja y. Ei ole mitään maagista rajaa, täytyy uskaltaa mennä ja tehdä! Siinä sitä kehittyy. Joku on aina ensimmäinen ja joku on aina viimeinen. Riippuu ihan siitä, millaisessa seurassa olet. Voimanosto on pitkälti itsensä kehittämistä ja voittamista, sillä itsensä täytyy voittaa, ennen kun voi voittaa ketään muuta.