Kuvat: EPF ja Ninnin arkisto
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Ninni Kopola, 18-vuotias sieviläinen voimanostaja ja edustan Sievin Sisua. Kilpailen tällä hetkellä pääpainotteisesti varusteilla niin voimanostossa kuin penkkipunnerruksessa. Olen aloittanut kilpailemisen vuonna 2018, joista viimeiset neljä vuotta on mennyt kansainvälisillä lavoilla. Tämä on viimeinen vuosi sub-junioreissa, jonka jälkeen edessä on hyppy junioreihin.
Ennätykset ovat tällä hetkellä jalkakyykky 167,5 kg SE, penkkipunnerrus 115 kg ja maastanosto 145 kg.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Päädyin voimanoston pariin isän (Hannu Kopola) ja veljen (Niko Kopola) jalanjäljillä, kun olin 11-vuotias. Muistan yhtenä viikonloppuna sanoneeni isälle, että tahdon myös aloittaa lajin ja lähteä salille. Isä oli ajatellut, että käydään nyt kokeilemassa, mutta eiköhän innostus tule muutamaan reeniin jäämään, aika lujasti tälle tielle jäin ja nyt on kierretty kymmeniä arvokisoja yhdessä… Ensimmäisiin kisoihin lähdettiin heti, kun iän puolesta saatiin siihen lupa.
Lajitaustaa minulla on ollut monenlaista. Kun aloitin voimanoston, harrastin samaan aikaan pesäpalloa, tanssia sekä voimistelua, jolloin päivät olivat aika täynnä ja harjoituksesta sai mennä suoraan toiseen. Jossain kohtaa piti alkaa miettiä lajien välillä, mitä kohti lähdetään panostamaan. Loppupeleissä valinta oli aika helppo, kun voimanosto tuntui itselle heti niin omalta. Joskus puhuttu, että tämä on aika minun näköiseni laji, siitä sitten tiedä onko se hyvä vai huono asia. Ei moni osannut arvata, että röyhelömekot vaihtuvat vielä Titanin nostotrikoihin.
Ensimmäisen kerran, kun olin mukana veljeni kilpailussa, olin äidille sanonut, että minulle pitää myös käydä ostamassa kisapuku, kun näin siellä nostamassa muita tyttöjä, jotka saivat minut innostumaan kisaamisesta. Taisin silloin olla n. 7-vuotias. Ala-asteella olen kuuleman perusteella tuonut myös opettajille esille, että minusta tulee vielä voimanostaja.
Kai tätä lajia voisi sanoa jossain määrin sukuviaksi, kun saanut olla mukana aivan pikkutytöstä asti barbit mukana salilla seuraamassa, kun lähipiiri reenaa niin tuliko sitten itsellekin vähän selkärangasta. Muutama kummisetä ollut myös mukana kisahommissa ja pärjännytkin hyvin esimerkkinä Kytsy (Marko Kytölä) ja Toni (Kivijakola).
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Voimanostossa minua kiehtoo ehdottomasti se, että aina pystyy parantamaan ja kehittämään itseä niin ihmisenä kuin urheilijana. Näkee omia rajoja ja mihin kaikkeen on kykeneväinen.
Varusteilla nostamisessa vaaditaan paljon rohkeutta sekä kivun- ja paineensietokykyä mennä nostamaan ylisuurilla kuormilla, minkä vuoksi tästä niin paljon tykkäänkin. Siinä joutuu todella astumaan epämukavuusalueelle.
Varusteilla kilpaileminen on myös todella jännittävää, kun koskaan ei tiedä mitä tulee tapahtumaan. Nostaminen vaatii äärettömän tarkkaa tekniikkaa ja henkistä kanttia, kun aina kaikki ei mene niin kuin on suunniteltu. Jäin itse ensimmäisen kerran ilman tulosta nyt toukokuun EM-kilpailuissa kyykyn syvyyden vuoksi. Kilpailua jatkettiin kaikesta huolimatta loppuun asti ja onnistuin tekemään penkissä ja vedossa omat ennätykset. Kilpailua purettiin vasta lopuksi yhdessä huoltajien kanssa, mikä helpotti asian käsittelyä. Koen, että tällaiset tilanteet vievät itseäni urheilijana eteenpäin, mikä on aina hyväksi. Pääkoppahan näissä tilanteissa eniten on koetuksella, mutta yllätyin positiivisesti, miten hyvin kestin niin kovan paineen alla, enkä alkanut hermoilemaan, mikä olisi aiemmin ollut minulle hyvin yleistä. Nostajana kehittyminen on mulle itselle tärkeää, koska se kantaa pitkälle.
Eksyin varustenostamisen pariin puolivahingossa, kun sairastuin muutama vuosi sitten klassisen SM-kisojen aikaan, jolloin mietittiin isän kanssa, että jospa käytäisiin kokeilemassa varustepuolella, miltä se tuntuisi. Joku niissä puvuissa ja siteissä sitten veti niin puoleensa, että mielenkiinto vaihtui raakapuolelta tähän ja onneksi vaihtuikin, sillä koen saaneeni paljon enemmän irti lajista tätä kautta!
Parasta taas ehdottomasti ovat ihmiset, joita saanut ympärille! Reissuilta on tullut monia tärkeitä tyyppejä elämään, joista todella kiitollinen. Useammalla ”salikummilla” myös siunattu jälkikäteen meidän äijäsalilla, jossa saadaan hyvät reenit aikaiseksi, kun huippu tsemppaajia on ympärillä.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Pakko kyllä myöntää, että aika vähän jää aikaa, milloin laji ei pyörisi mielessä tai minä salilla. Viime vuosina on kierretty useita arvokisoja ympäri maailmaa, mihin uppoaa kivasti aikaa. Joten reenit ja kisat ovat lähestulkoon jatkuvasti ajatuksissa.
Opiskelen nyt toista vuotta lähihoitajaksi, jonka yhteydessä olen tehnyt oppisopimuksella töitä. Aika paljon tykkään vain olla kotona ja lenkkeillä musiikit korvilla omissa ajatuksissani, sillä ajalla mitä jää. Kavereita tulee myös silloin tällöin nähtyä.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Voi että, niitä tyyppejä olisi paljon! Tahtoisin päästä reenaamaan monen eri huippu varustenostajan kanssa, kuten Larysa Soloviovan tai Taylor LaChapellen.
Vähän lajin ulkopuoleltakin, Khabib Nurmagomedov ja Islam Makhachev ois aika siistiä saada jonkinlaiselle reenille.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Koen, että voimanostossa riittää vielä paljon opittavaa niin harjoitteluun kuin kilpailemiseenkin liittyen. Eniten minua kiinnostaa varustenostamisen salat. Tietoa ei voi koskaan olla liikaa, kun näkökulmia on paljon ja tekniikat kehittyvät jatkuvasti. Lahden Riinalta on saatu paljon apua varustenostamiseen naisen näkökulmasta, mikä on vienyt kovasti eteenpäin.
Armollisuus itseä kohtaan on yksi asia, jota olen kovasti yrittänyt työstää ja opetella henkisellä puolella, se on ilmennyt vielä kuitenkin aikamoiseksi haasteeksi… mutta eikö se niin mene, että kehitys loppuu tyytyväisyyteen?
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Mitä tavoittelet voimanostossa?
Tavoitteita on paljon, niin lähitulevaisuudelle kuin kauemmaksikin.
Yhtenä tavoitteena minulla on saada 200 kg kyykky, mikä on hyvin mahdollinen jo tämän vuoden puolella. Menestyä mahdollisimman hyvin juniori vuosina ja tähdätä avoimen kisoihin, kun sille aika on sopiva. World Games kisoihin pääseminen sitten vähän myöhemmällä ajalla. Kunhan ehjänä pysyy ja kiinnostus säilyy tekemiseen, niin uskon, että paljon kerkeä vielä saavuttaa.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Muistakaa välillä pysähtyä katsomaan, mitä kaikkea olette saaneet aikaan, se monesti unohtuu uusia tavoitellessa!
Ps. suosittelen kokeilemaan varustenostamista, etenkin ennen kuin alkaa puhumaan sen helppoudesta huonoon sävyyn.
