Lajimme vetovoima on edelleen vahvana. Varsinkin mitattaessa sitä lisenssinostajien määrällä. Kesäkuun vaihtuessa heinäkuuksi meillä oli lisenssinostajia 1 154, kun viime vuonna vastaavana hetkenä oli 1 153. Näyttää siis siltä, että tänäkin vuonna kokonaislisenssien määrä kipuaa 1 300 lisenssin tuntumaan. Hivenen määrää voi vähentää se, että mastersien SM-kisat käytiin tänä vuonna marraskuun sijasta jo kesäkuun alussa. Aika tämän näyttää.
Jossain määrin huolta on jo pidempään aiheuttanut se, että nuorten määrä meillä on ollut jo jonkin aikaa laskeva lisenssien määrällä mitattuna. Yhtenä esiin nostettuna asiana tilanteen korjaamiseksi on ollut ajatus palauttaa alle 20-vuotiaiden SM-kisaikäluokka. Tästähän luovuimme osana nuorten arvokilpailuihin valintojen helpottamista. Käytännössä tämä voitaisiin toteuttaa niin, että meillä olisivat edelleen 12–14-vuotiaiden, alle 18-vuotiaiden (Sub-Juniorit) sekä alle 23-vuotiaiden ikäluokkien lisäksi siis 19–20-vuotiaiden ikäluokka, joka nostaisi painoluokittain samoissa ryhmissä alle 23-vuotiaiden kanssa. Näin turvattaisiin se, että tulokset maajoukkuevalintojen näkökulmasta olisivat varmasti vertailukelpoisia. Ajatusta viedään eteenpäin liiton hallituksen kesän työpajakokouksessa Vantaalla ja katsotaan millaisen esityksen saamme siitä hiottua syyskokouksen päätettäväksi. Joka tapauksessa esim. mitalien jakaminen tulee olla ennalta mietitty loppuun asti. Voiko nostaja saada sekä että SM-mitalin eli 19–20-vuotiaiden ja alle 23-vuotiaiden. Katsotaan, millainen esitys tästä saadaan aikaiseksi.
Toinen asia on voimailu-/punttikoulu materiaalin saaminen, joka on ollut tavoitteena jo varsin monta vuotta. Toki tämä projekti vaatii rahoitusta, jota olemme pyrkineet saamaan mm. eri säätiöiltä, mutta toistaiseksi valitettavasti ilman tulosta. Kuten kevätkokouksiin osallistuneet seurat tietävätkin on liiton talous ollut pitkään sellainen, että se ei ole kestänyt suuria poikkeamia tai satsauksia uusiin asioihin ilman, että se on ollut poissa jostain muusta. Tämä voisi olla kuitenkin tärkeä askel otettavaksi, jotta lajin tulevaisuus pitkässä juoksussa saadaan turvattua. Osaajia asiaan varmasti löytyy, mutta tehtävä työ vaatii rahoituksensa.
Talouden haasteet lähivuosina
Liiton talouden haasteena lähivuosina ovat erityisesti kasvavat kansainväliset kulut. Jatkossa ainakin EM-kisoissa joudumme suurten joukkueiden myötä satsaamaan kasvaviin tuomarikuluihin. Odotettavissa on, että jossain vaiheessa IPF seuraa EPF:n esimerkkiä. Esim. helmikuiset mastersien EM-kisat saatiin vietyä loppuun nippa nappa mukana olleilla tuomareilla. On selvää, että vapaaehtoisesti maat eivät lähetä tuomareita enempää kuin on pakko. Noloa olisi kuitenkin lajina ja etenkin nostajien näkökulmasta sekin, jos jokin kisa jäisi osittain pitämättä sen vuoksi, että tuomareita ei ole riittävästi.
Toinen kuluja aiheuttava tekijä ovat koko ajan kallistuvat matkustus- ja majoituskustannukset niin kotimaan kuin kansainvälisten kisojen osalta. Kansainvälisen kisat ovat tulevaisuudessa lisäksi entistä pidempiä kestoltaan, mikä osaltaan tuottaa meille lisäkuluja.
Kolmantena tekijänä valtionosuus ja sen kehitys seuraavalla hallituskaudella. Urheiluliitot ovat tällä Orpon hallituskaudella olleet lähes ainoita kolmannen sektrorin toimijoita, joita leikkaukset eivät käytännössä ole koskeneet. Mitä tapahtuu ensi vuoden kevään eduskuntavaalien jälkeen tulevat hallituksen toimesta, on tässä vaiheessa toki vielä epäselvää, mutta pahoin pelkään, että valtionosuudet voivat olla jopa laskevia.
Lisäksi nostaisin esiin myös liiton palkkiot, joiden taso määriteltiin syyskokouksessa 2021. Tuon ajankohdan jälkeen yleinen palkkakehitys on ollut +11,6 %. Jos jatkossakin haluamme mukaan toimintaan riittävästi asiansa osaavia joukkueenjohtajia, huoltajia ym. toimijoita, joudumme varmaan jossain vaiheessa tarkistamaan palkkioidemme tasoa vastaamaan yleistä kustannuskehitystä. Lisäksi joudumme pohtimaan myös sitä tuleeko jatkossa myös tuomareille ainakin kansainvälisistä kisoista maksaa palkkioita, jotta heitä saadaan riittävästi mukaan. Jos tuomareita emme saa liikkeelle, niin tuomarisakkojen myötä kustannukset joka tapauksessa kohdentuvat meillekin.
Joudumme päättämään siitä, miten leikkaamme kuluja tai sitten, miten nostamme tuloja. Menojen leikkaaminen tarkoittaisi kansainvälisessä toiminnassa tiukkoja kisarajoja joukkueille. Ollaanko tähän valmiita vai onko realistisempaa se, että nostamme liiton maksuja kautta linjan? Tästäkin päättää viime kädessä syyskokous. Selvää on kuitenkin se, että liiton nykyinen ja tulevat hallitukset vastaavat siitä, että rahat riittävät. Jos rahaa ei ole käytettävissä riittävästi toimintaan voi hallitus olla sen ratkaisun edessä, mikä tai mitkä arvokilpailujoukkueet jätetään lähettämättä kisoihin. Tähän tuskin kukaan meistä haluaa mennä?
SM-kisojen rajat ovat tulleet vastaan
Mastersien klassisen voimanoston SM-kisat olivat toistamiseen todella suuret – lähes 230 ilmoittautunutta nostajaa. Jotain joudumme tälle tekemään. Vaihtoehtoja on kolme. Jaamme kisat kuten esim. Painonnostoliitossa on tehty kahteen kisaan esim. mastersit ja grand mastersit (tämä jako yksistään ei välttämättä ole vielä riittävä). Laitamme tiukemmat SM-kisarajat myös masterseille. Tämä ei kuitenkaan ole aivan helppo tehtävä. Neljä ikäluokkaa, naiset ja miehet sekä kussakin ikäluokassa 8 painoluokkaa. Miten luodaan siis 64 eri SM-kisarajaa niin, että ne ovat kaikille varmasti tasapuoliset. Kolmas vaihtoehto on, että kisoista tehdään nelipäiväiset esim. hyödyntäen toukokuulta helluntaiviikonvaihdetta (torstai on ns. arkipyhä). Löytyykö tähän kuitenkaan järjestäjiä pitkässä juoksussa?
Jotakin kuitenkin on tehtävä ja jo ensi vuodeksi. Taustalla tässä on itseasiassa se, että lajiharrastajiemme määrän kasvu on itseasiassa viimeisenä parina kolmena vuotena perustunut siihen, että meillä on entistä enemmän nimenomaisesti uusia masters nostajia.
Jotta tämäkään pohdinta ei olisi turhan helppoa, on hyvä huomata, että viime vuoden tilinpäätöksen mukaan SM-kisojen kulut liitolle olivat noin 6 000 euroa suuremmat kuin niistä saatavat tulot. Jos siis lähdemme kautta linjan tielle, missä nostamme SM-kisarajoja, niin käytännössä joudumme päättämään myös siitä, että nostamme samalla huomattavasti SM-kisojen osallistumismaksuja. Nytkin näillä osallistujamäärillä painetta SM-kisojen osallistumismaksujen nostamiseen on.
Nautitaan kesästä
Huolimatta taloudellisista haasteista lajimme tilannekuvan osalta, on hyvä muistaa, että kehityksemme on ollut hyvää. Lajiharrastaminen on historiallisen korkealla tasolla ja kohtuullisesti menestymme myös kansainvälisesti. Se, missä olemme tällä hetkellä eniten jäljessä, on klassinen voimanosto, mutta se on jo oman asiantuntevamme pohdinnan paikka.
Nautitaan nyt kesästä ja ladataan akkuja itse kukin syksyn koitoksiin.
Tero Hyttinen
puheenjohtaja
