Kuvat: Katjan arkisto ja Jaana Koskipaasi (yläkuva)
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Katja Dahlgren, 38-vuotias voimanostaja ja edustan Oulunsalon Taistoa. Nykyään asun Kempeleessä, mutta olen kasvanut Oulunsalon Varjakassa. Olen kahden ihanan tytön äiti ja työskentelen lasten erikoissairaanhoidossa. Voimanosto vie aikaa treenaamisen lisäksikin melko reilusti. Vedän seuran voimanostojaostoa ja olen aktiivisesti mukana seuran ylläpitämän kuntosalin pyörittämisessä Oulunsalon Varjakassa. Voimanostoa olen harrastanut noin seitsemän vuoden ajan. Ennätykseni ovat jalkakyykky 160 kg, penkkipunnerrus 90 kg ja maastanosto 190 kg. Tällä hetkellä on takana haastavat 1,5 vuotta, mutta oma tulostaso on lähtenyt jälleen nousuun ja toivon että tämän vuoden puolella saavutan takaisin aiemman yhteistulosennätystasoni.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Voimanosto on meillä vähän sukuvika. Isäni kilpaili voimanostossa, kun olin lapsi ja olipa isoveljenikin junnuvuosinaan kisahommissa. Seurassa voimanostojaosto pikkuhiljaa kuitenkin hiljeni pariin nostajaan, kunnes noin kahdeksan vuotta sitten päätettiin alkaa laittamaan lajia uudelleen tulille. Siinä se minun isäni sai jotenkin ihmeesti ylipuhuttua minutkin mukaan toimintaan ja sillä tiellä ollaan yhä. Tiesin heti ekoissa kisoissa, että voimanosto on se minun juttuni ja minun lajini. Olen hieman sellainen sekundakappale, kroppaa on kursittu kasaan vähän sieltä täältä ja salilla treenaamisessa on rajoitteita. Lajia aloittaessa kysyinkin ortopediltä luvan harrastamiseen (minulla on rintaranka rakenneltu titaanista ja lonkkaluista) ja onneksi lupa herui. Uskon, että voimanosto on auttanut pitämään kropan kunnossa ja tuonut lisää toimintakykyä.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Yksilölajissa korostuu oma vastuu tekemisestä ja se sopii minulle tunnollisena tyyppinä. Voimanostossa kiehtoo kuinka paljon sinnikkyyttä ja kärsivällisyyttä laji vaatii. Alussa kehitys voi olla rakettimaista, mutta muutaman vuoden jälkeen se 2,5 kiloa penkkiennätykseen on saattanut vaatia parinkin vuoden työn.
Voimanostossa on ehdottoman parasta yhteisö. Itselle seuran ja salin treeniporukasta on muodostunut todella tärkeitä tsemppareita ja kirittäjiä. Meillä on hieno porukka ja yhdessä tekeminen tuo treenimotivaatiota. Kisoissa nautin yhteishengestä ja seurarajat ylittävästä kannustuksesta. Kisoissa on aina ollut hauskaa ja on ollut mukava saada uusia tuttavia lajin parista.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Perheen kanssa tietty menee aikaa yhdessä puuhaillen. Olen mukana tyttären pesäpalloharrastuksessa ja voinpa sanoa, että olen oppinut viime vuosien aikana kuinka hieno laji pesäpallo on. Retkeily ja vaeltaminen ovat lähellä sydäntäni, joka vuosi pitää käydä pari reissua rinkka selässä. Pitkäaikaisin harrastukseni on käsityöt, neulon ja virkkaan sohvan nurkassa välillä tuntikausia. Lenkkeilen meidän koiran (bretagnen bassetti Martta) kanssa, mutta myönnän että silloinkin monesti on kyllä mielessä salihommat.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Salilla arvostan ennen kaikkea hyvää juttuseuraa, joten kuka vaan, joka jaksaa sarjojen välillä vähän jaaritella ja heittää läppää on tervetullut treenikaveri.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Opittavaahan on vaikka kuinka. Koen, että tiedän tällä hetkellä jonkin murusen verran. Olen mukana liiton tämän vuoden 1. tason valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa. Odotan innolla oppivani siellä lajista uutta (ja tietty tutustuvani vielä lisää uusiin ihmisiin). Jos jokin yksi asia pitää tähän kuitenkin eritellä, niin haluaisin oppia tykkäämään kyykkäämisestä. Se on mielestäni epämukavaa, inhottavaa ja kamalaa ja kyykkypäivinä olen harmissani, että se kuuluu tähän lajiin. Tunnollisena treenaajana tietenkin kyykkään silti ahkerasti.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Lähetkö mun kans salille? No lähden tietenkin!
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Tsemppiä treeneihin. Olkoon Voima kanssanne ja rauta kevyttä. Nähdään kisoissa!
