Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen Mari Ukkonen, 35 vuotta, Tuusniemen Laukka-Ahosta, tunnetummin Kuopijon kuppeesta. Edustan Juankosken Punnerrusta. Olen kolmen lapsen äiti. Termiitit ovat iältään 10, 8 ja 5 v. Salilla käyn siis lähinnä ottamassa omaa aikaa. Hieman on voimakin siinä samalla tarttunut. Ammatiltani olen torninosturinkuljettaja. Aiemmalta ammatiltani lähihoitaja.
Henkeen ja vereen olen varustevoimanostaja. Tällä hetkellä ollaan tällaisissa lukemissa: kyykky: 167,5 kg, penkki 102,5 kg, maastaveto 152,5 kg ja yhteistulos ennätys 417,5 kg, kehonpainolla 53,5 kg.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Voimanostourani sai alkunsa Riistaveden pieneltä kyläsalilta. Minulla on kestävyysurheilutausta hiihdosta ja juoksusta, jonka ohessa on tullut aina kestovoiman muodossa käytyä salilla. Vuonna 2019 kuitenkin polvioireet pakottivat lopettamaan juoksemisen ja aloin tuulettaa päätä enemmän salilla. Samoihin aikoihin Kähkösen William ilmaantui samalle salille. William oli enemmän kiinnostunut voimanostosta kuin minä, mutta lopulta Williamin mukana päädyin Juankosken Punnerruksen salille, jossa Eveliina Partanen tarjoutui tekemään minulle voimaohjelman. Juankoskella on Jari Martikaisen ansiosta kovasti tietotaitoa varustenostamisesta ja parien raakakisojen jälkeen mulle oltiin jo polvisiteitä ähräämässä jalkaan. Even kanssa on tehty hyvä pohja tälle hommalle. Nyt Eve pääsee kuitenkin keskittymään enemmän omaan treenaamiseen ja perheeseen, sillä tässä loppukesästä vastuun valmennuksesta otti Mats Finne.
Kovaa olen aina tykännyt treenata, eikä tunnu Matsin ohjelmat siinä yhtään huonommaksi jäävän. Runtua tulee ihan kunnolla ja niinku kuuluukin. Painoluokkamuutos 52->57 on tehostanut kyllä treeniä ja jaksamista kovasti. Arjessa kun on perhe, keikkatyö ja kilpaurheilu, niin ei tahdo enää pelkkä salaatti ja kanapihvi riittää.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Voimanostossa kiehtoo eniten itsensä ylittäminen. Etenkin varustenostaminen on kovin yllätyksellistä ja haastavaa. Kisatilanteissa ei ole niin kutsuttuja ”varmoja rautoja”. Pitkällisen taistelun ja pään seinään hakkaamisen jälkeen se onnistuminen on parasta. Myös henkistä kanttia varustenostaminen on kehittänyt kovasti. Tietty pelko/jännitys isojen rautojen kanssa on oltava, mutta se ei saa ottaa valtaa. Itseensä ja varmistajaan pitää pystyä luottamaan.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Normi perhearkea. Lapsia kuskataan treeneihin, tehdään ruokaa, pestään pyykkiä ja luetaan loputtomia Wilma-viestejä. Velluhan (avopuoliso) korjasi kyllä juuri tähän väliin, että ”hän kuskaa”. No, olin siis 21 viikkoa Joensuussa töissä (kolmen viikon sijaan, kuten alun perin oli sovittu), eli Velluhan niitä kuskasi. Työt Joensuussa päättyivät eilen, eli palataan nyt takaisin perhearkeen.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Tähän pitäisi varmaan vastata joku maailman huippunostaja. Vastaan kuitenkin Hakalan Jannen, Raulin, Jompin ja kumppaneiden kanssa. Opiskelin Forssassa tornikuskiksi vuonna 2023. Tämän porukan kanssa treenasin Vesihelmessä ja meillähän oli ihan mahottoman mukavoo. Siinä näkee, mitä tulee, kun laittaa kovaäänisen, nauravan savolaisen ja virolaisen ylikierroksilla käyvän ihmisen samalle salille. Nämä tyypit ovat omanlaisiaan huippunostajia. Yhteishenki oli ihan mahtava, eikä naurua puuttunut. Pieni kettuilu on myös tunnetusti välittämistä.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Varustevoimanosto on laji, jossa ei varmasti koskaan ole valmis. Aina oppii uutta. Kotona on myös pari aika lupaavaa voimanostajan alkua, niin ehkä tuohon junnujen valmennukseen olisi hyvä vähän perehtyä, jos niillä kerran intoa tuohon hommaan on. Omalla kohdalla harjoitusta vaatii pukujen tiukkojen olkainten kanssa tekeminen, kyykyn aloitusasentoon pääseminen ja tiukempaa penkkipaitaahan pitäisi sovitella.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
No kaikkihan kysyy aina, että paljoko se torni on korkea ja onko sinne joku hissi? Betonitehtaiden koneet, joilla lastataan kivet rekkaan, on n. 20 m korkeita. Viimeisin työmaakone, jota ajoin oli 50 m korkea. Eikä oo hissiä. Rungon sisällä menee tikkaat, joita pitkin sinne kiivetään. 50 m korkeassa koneessa on n. 147 porrasta. Vähän joutuu ponnistelemaan, kun könyää joka tauolla kahville ja syömään.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Voimanostoa tosissaan, mutta ei totisesti. Se on huumori, joka monesti kantaa niiden kivikoiden yli.
