Kuvat: Timo Törmänen, Jorma Kasanen ja arkisto. Yläkuvassa: Jaarli Pirkkiö työpöytänsä ääressä. Urheilumedian parissa on vierähtänyt jo yli 40 vuotta, ensin Pohjolan Sanomien urheiluavustajana sekä vuodesta 1995 lähtien Lapin Kansa urheilutoimittajana.
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Olen 58-vuotias Lapin Kansan urheilutoimittaja Rovaniemeltä. Voimanostossa edustamani seurat ovat olleet Ounaksen Kajo sekä Rovaniemen Sarastus/Napapiirin Voimailijat. Vuonna 1983 perustetun Rovaniemen Sarastuksen nimi vaihtui 2001 Napapiirin Voimailijoiksi. Voimanostossa parhaat tulokseni ovat jalkakyykky 255 kg, penkkipunnerrus 115 kg ja maastanosto 255 kg. Oma paino oli tuolloin alle 82,5 kg.
Paras saavutukseni on TUL:n nuorten mestaruuskisojen pronssimitali sarjassa 75 kg Kajaanissa 1985. Nousin palkintopallille viimeisellä onnistuneella 212,5 kg:n maastanostolla. Jalkakyykyssä nousi 185 kg ja penkkipunnerruksessa 95 kg.
Varsinainen leipälajini on painonnosto, jossa ennätykseni ovat tempaus 155,5 kg ja työntö 195 kg. Edustin Suomea Soulin olympialaisissa 1988 (sijoitus 12:s) ja useissa MM- ja EM-kilpailuissa sekä voitin 11 yleisen sarjan Suomen mestaruutta.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Isäni Martti Pirkkiö oli innokas voimailumies, painonnoston osalta voisi kuvailla sanalla tulisieluinen. Syntymäpäivänäni 12.2.1967 isä voitti painonnoston Lapin piirinmestaruuden Rovaniemen maalaiskunnan Misissä, joten olen ollut sykkeessä mukana oikeastaan syntymästäni saakka. Isä antoi erittäin vahvan panoksen, kun perustettiin Rovaniemen Reippaan painonnostojaosto 1969 sekä voimanoston erikoisseurat Ounaksen Kajo 1971 ja Rovaniemen Sarastus 1983.
Aloitin urani 1976 Ounasvaaran koulun ahtaassa, mutta voimaa huokuneessa harjoitussalissa. Siellä oli isoja ja raavaita miehiä, joista oikeastaan kaikki kilpailivat sekä voimanostossa että painonnostossa. Samana vuonna salille alkoi tulla myös nuorempaa väkeä. Kävin kyseisenä vuonna kolme kertaa voimanostokilpailuissa Ranualla.
Kiinnostukseni voimanostoon ei rajoittunut ainoastaan kilpailemiseen. Ensimmäisen julkaistun urheilujuttuni tein Ounaksen Kajon seuralehteen 1978. Voimanoston 2. luokan tuomarikortin sain heinäkuussa 1980. Liiton silloisen sihteerin Bror Holmin pitämän kokeen kysymykset ovat edelleen tallessa.
Rovaniemeläisen voimanoston hiljaisina vuosina kävin tuomaroimassa lähinnä naapurikunnassa Ylitorniolla. Aavasaksan Kisan monitoimimies Eugen Parviainen ihmetteli kerran miten minulla voi olla niin pieni tuomarikortin numero (294).
Vakaa aikomus oli, että pidän kortin voimassa enkä koskaan suorita 1. luokan tuomarikoetta. No, viimein sitten päätin kuitenkin tehdä luokkakorotuksen, jotta voisin tuomita SE-yrityksiä. Koe pidettiin Tero Hyttisen valvonnassa Ylitornion SM-kisoissa maaliskuussa 2019. Tuomarikortin numero pompahti kerralla ”ennätyslukemiin” 6078.
Eli tasaisen vauhdin taulukolla kansainvälinen tuomarikoe odottaa vuonna 2058. Järjestääköhän IPF innokkaalle 91-vuotiaalle tuomarikokelaalle koetta?
Vuosituhannen vaihteessa Rovaniemellä järjestettiin seurajoukkueiden SM-kilpailut, veteraanien SM-kilpailut, veteraanien PM-kilpailut sekä penkkipunnerruksen PM-kilpailut. Mastersit olivat tosiaan tuolloin veteraaneja, mikä oli omasta mielestäni hyvä nimitys. Olin tiiviisti mukana noiden kilpailujen järjestelyissä.
Voimanoston saralta voisin mainita vielä, että sain Voimanostoliiton mediapalkinnon 1994 (palkintokello käy edelleen lahjomatonta aikaa) sekä kuuluin TUL:n voimanostojaostoon 2010-luvulla.
Lapin maakuntalehtien toimittajana olen ollut kaikissa Ylitorniolla järjestetyissä MM- ja EM-kilpailuissa sekä Espoon MM-kisoissa 1985, Porin MM-kisoissa 1995, Piitimen EM-kisoissa 1994 ja Sotkamon EM-kisoissa 1998.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Voimanostossa kiehtoo yksinkertaisesti se, että nostetut rautamäärät ovat suuria.
Tuohon kuitenkin täsmennyksenä, että itse pidän klassista voimanostoa kiinnostavampana kuin varustevoimanostoa – vaikka varusteilla nouseekin enemmän. Painonnostotaustani varmaan vaikuttaa tähän mielipiteeseen.
Voimanosto on kiehtonut myös siinä määrin, että olen pitänyt lajista arkistoja pitkältä ajalta. Takavuosien mestarinostaja Kalevi Hedemäki ehdotti minulle 1990-luvun alussa, että koottaisiin Lapin kaikkien aikojen voimanostotilasto. Häneltäkin löytyi henkilökohtaisia arkistoja. Tilasto tehtiin ihan perinteiseen malliin ruutupaperille ja kirjoitettiin puhtaaksi ”Remingtonilla” (taisi se kuitenkin olla sähkökirjoituskone).
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Käyn Lapin urheiluopiston punttisalilla kolme kertaa viikossa. En ajattele silloin voimanostoa, vaikka suosikkiliikkeeni on jalkakyykky. Sillä pysyy ryhti hyvänä. Joskus otan myös maastavetoa. Sen sijaan penkkipunnerrus ei ole suosikkini, kuten alussa mainituista voimanostotuloksista voi helposti huomata. Tempausta ja työntöäkin on tullut takavuosina treenattua siinä määrin, etteivät ne enää hirveästi kiinnosta.
Yksi vapaa-ajan harrastukseni on järjestötoiminta. Olen Napapiirin Voimailijoiden, Rovaniemen Reippaan ja Lapin Urheilutoimittajakerhon sihteeri. Napapiirin Voimailijoiden sihteerinä on tosin vaikea olla ajattelematta voimanostoa. Pöytäkirjojen kirjoittaminen on rutiinia, niitä on tullut naputeltua useita satoja 1990-luvulta lähtien.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Haluaisin salille tyttäreni Rosan kanssa. Toki olemme treenanneetkin yhdessä salilla, kun olen käymässä Humppilassa. Sekin on legendaarinen voimanoston harjoitus- ja kilpailupaikka. 1970-luvulla Humppilan Yri oli Suomen parhaita voimanostoseuroja. Salilla on niiltä ajoilta hyväkuntoisia Leokon vehkeitä.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Voimanostovalmennuksesta kannattaa aina hankkia lisäoppia. Vinkkejä minulle ovat sillä saralla antaneet voimailukaverini Ari Heikkinen, Esko Korolainen, Jouni Kvist ja Mika Huhtaviita.
Valmennusurani on ainakin toistaiseksi ollut lyhyt. Yksi Suomen mestaruus on joka tapauksessa laatimillani ohjelmilla saavutettu, kun Taina Nuutinen-Kallio voitti masters SM-kultaa 2020. Seuraavana vuonna hänet valittiin Suomen edustajaksi masters MM-kilpailuihin.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Mitä mieltä olet polvenlämmittimistä klassisessa voimanostossa?
Aluksi suora lainaus voimanostosäännöistä: ”Polvenlämmittimien on kokonaisuudessaan oltava sellaiset, että ne eivät anna mitään huomattavaa tukea tai ponnahdusta nostajan polviin.”
Kansainvälisen voimanostoliiton poukkoileva linja asiassa ihmetyttää – enkä varmasti ole ainoa ihmettelijä. Ensin muutamien valmistajien lämmittimet hyllytettiin ja sitten pyörrettiin päätös.
Omana mielipiteenäni totean, että polvenlämmittimien varustekehittelyyn olisi pitänyt puuttua jo ajat sitten ja kieltää polvenlämmittimet, jotka ilmiselvästi antavat huomattavaa tukea nostajalle.
Mutta kehityksen pyörää ei tässä vaiheessa enää voi pysäyttää muulla tavalla kuin kieltää lämmittimet kokonaan. Paljain polvin kyykkääminen tuskin tulee toteutumaan.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Napapiirin Voimailijat järjestää klassisen voimanoston avoimen luokan SM-kilpailut. Tervetuloa niiden merkeissä sankoin joukoin marraskuussa Rovaniemelle!
