Teksti: Seppo Räsänen. Kuvat: Jonna Laitinen.
Tammikuisen lauantain voimailut aloitettiin päivän mittaisella leirillä Rajalan väestösuojassa, Kuopiossa. Leirin vetäjäksi olimme saaneet Suomen Voimanostoliiton koulutuspäällikön Juho Kuusisaaren. Leirille osallistui kuopiolaisten voimanostoseurojen jäseniä Juankosken Punnerruksesta, Kuopion Painonnostajista ja Sawon voimailijoista. Kaikki leirille osallistuvat ovat kilpailleet jo useissa kisoissa; osa on ollut jo Suomen maajoukkueessa. Leiriläisten ikä oli juniorinostajista aina mastersnostajiin, pääpaino nuorissa urheilijoissa.
Väestösuojaan oli rakennettu pieni ”luokkatila”, jossa Juhon johdolla käsiteltiin voimanoston periaatteita teoriassa ja luokkatilan takana olevalla salilla käytiin kyseiset asiat demoamassa lajiomaisilla harjoitteilla. Huolto toimi myös; kuumaa kahvia lisukkeineen oli tarjolla koko leiripäivän ajan. Puitteet olivat mitä mainioimmat tällaisen leirityksen osalta.
Leirin tavoitteena oli perehtyä voimanoston tekniikoihin, harjoitteisiin ja harjoittelun ohjelmointiin. Juho kertoi hyvin havainnollisesti, mitkä ovat kunkin voimanostoliikkeen liikemekaniikat ja miten eri lihasryhmät kuormittuvat kussakin lajissa eri tekniikoilla nostettaessa. Lisäksi kerrattiin, mitkä lihakset ovat eri lajien pääosissa ja mitkä taas ovat avustavia tai tukevia. Jokaisen nostomuodon päälihasryhmien kertaaminen oli tarpeellinen, sillä näitä lihaksia tulee harjoittaa pääliikkeiden lisäksi apuliikkeillä, jotta urheilija kehittyy parhaiten. Pelkillä pääliikkeillä harjoittelu ei johda pitemmällä tähtäimellä kyseisen henkilön maksimaaliseen tasoon, vaan harjoitteissa tulee huomioida myös apuliikkeiden monipuolinen käyttö. Kyykyn, penkin ja maastanoston mekaanisten lainalaisuuksien, teorian, jälkeen siirryttiin kunkin lajin liiketekniikkaan. Jokainen urheilija teki omia nostosuorituksia ja niitä analysoivat kouluttaja ja kollegat. Tällä tavoin haettiin vinkkejä tekniikoiden kehittämiseen tai saatiin vahvistusta jo hyviksi koetuille nostotekniikoille. Teoriasta käytäntöön -paketista jokainen leiriläinen sai jotain uutta miettimisen arvoista tuleviin treeneihin.
Tiivistän muutamia Juhon osuvia ajatuksia lajistamme. Voimanostossa harjoituksissa ja kisoissa itse suorituksen aikana ei sinällään tule mitään yllättävää, jota ei voi harjoitella ennakkoon. Jos verrataan vaikkapa kisasuoritustamme jääkiekkoon, urheilijalta nostoluvan saatua kukaan ei käy häntä taklaamassa tai häneltä ei varasteta kyykkytankoa. Yllättävyyselementit ovat hyvin minimaaliset, mutta kolikon toisella puolella onkin sitten lajimme hienoin haaste. Jokainen urheilija joutuu kisasuorituksessa tekemään kaiken osaamisensa mahdollisimman hyvin, täydellisesti jokaisessa kisanostossa. Jos verrataan vaikkapa keihäänheittoon, niin kuudesta kisaheitosta voi osa olla yliastuttuja, osa räpellyksiä, kunhan tulee yksi hyvin onnistunut heitto. Voimanostossa räpellyksille ei ole tilaa. Se urheilija, joka kisasuorituksessa saa jokaisen noston onnistumaan ja pystyy viimeisellä nostolla eri nostomuodoissa jopa ylittämään omat fyysiset rajat, tulee saamaan kaulaansa kirkkaimpia mitaleita. Puolittainen tekeminen periaatteella ”käväisenpä nostamassa tuon painon” ei johda kovinkaan hyvään tulokseen. Meillä on hieno laji, jossa jokainen urheilija pääsee kokemaan sen, millaista on omalla tasollaan tehdä äärimäisen maksimaalisia nostoja.
Lajitekniikoiden ja liikemekaniikoiden jälkeen siirryttiin keskustelemaan, miten saadaan tulokset kehittymään. Iso osa tulosten paranemisesta kuuluu lihasmassan kehittymiselle. Pelkästään massiiviset lihakset eivät takaa niitä kaikkein suurimpiä tuloksia. Lihasmassan lisäksi tarvitaan hermostollista maksimivoimaa, jonka harjoittelu tapahtuu isoilla kuormilla, lyhyillä sarjoilla. Harjoittelussa tulee kiinnittää huomio hyviin nostotekniikoihin, jotka toimivat juuri kyseisen urheilijan mittasuhteille ja liikkuvuuksille hyvin. Kaikille nostajille ei sovellu sama nostotekniikka, eikä sama harjoittelu, onhan kyse yksilöurheilusta. Harjoittelun yhtenä osana on myös kokonaiskuormituksen huomiointi. Voimanosto ei ole meillä laji, jolla saa hankittua elannon, vaan se kilpailee meidän ajastamme työn, opiskelun, perheen ja muiden harrasteiden kanssa. Varmaan jokainen osaa harjoitella kovaa, mutta haastavuus onkin siinä, kuka osaa harjoitella kokonaiskehittymisen kannalta sopivasti.
Mieleen jäi Juhon lausahdus: ”Pitää harjoitella voimaa, jotta voi voimaharjoitella”. Tässä lauseessa piilee suuri viisaus. Tämä liittyy siihen ajatukseen, että voimanostajan on treenattava riittävillä kuormilla eri pääliikkeissä, jotta kehitystä syntyy. Kun kehitystä tulee, treeni voi olla taas askeleen kovempaa. Kehittyminen on monien eri asioiden summa ja se vaatii pitkäjänteistä työtä.
Leirin lopuksi tutustuttiin apuliikkeisiin, joilla voi harjoittaa tai kuntouttaa lihaksistoa voimanostospesifisti. Samalla keskusteltiin, miten voi pienentää loukkaantumisriskiä. Juho näytti myös liikkeitä, joilla saa huollettua kehoa, jos jossakin kohtaa tuntee treenatessa esim. kipua tai liikelaajuus ei ole riittävä.
Ensinnäkin suuri kiitos Juholle leiriohjauksesta. Oli ilo olla mukana, opastettavana, todella ammattitaitoisen valmentajan seurassa. Kiitos kuuluu myös KP:n puuhahenkilöille Jonnalle, Arsille ja Pietulle, jotka järkkäilivät tapahtuman. Kiitokset myös kaikille osallistujille. Hyviä treenejä ja tsemppiä tuleviin koitoksiin! Tämä oli mukava tapa viettää tammikuista pakkaspäivää.
