Teksti ja kuvat: Heikki Orasmaa
Monet nykyisistä lajimme parissa olevista eivät ole varmaan tietoisia, että Lahdessa järjestettiin viidennet World Games -kilpailut 7.-17.8.1997 eli liki 27 vuotta sitten. World Games on kansainvälinen, joka neljäs vuosi järjestettävä urheilutapahtuma. Kisat järjestää Kansainvälisen Olympiakomitean suojeluksessa oleva IWGA-järjestö. Ensimmäiset World Games -kisat järjestettiin vuonna 1981. Lahden kisoissa oli mukana liki 1 400 urheilijaa, 73 eri maasta eli voidaan puhua todellisesta urheilun suurtapahtumasta, jonka kesto oli peräti 11 päivää.
World Games -kisoissa on kilpailutapahtumia urheilulajeissa, jotka eivät kuulu olympialaisten lajikirjoon. Lajeina ohjelmaan kuuluu lajeja, jotka ovat olleet ennen olympialaisten ohjelmassa, kuten köydenveto, sekä lajeja, jotka ovat ehdolla olympialajeiksi. World Games -tapahtuman ohjelmassa olevia lajeja ovat mm. suunnistus, räpyläuinti, squash, vesihiihto, biljardi ja voimanosto. Ennen, ja saattaa olla, että vielä nykyisinkin KOK vaatii, että olympiakisoihin ehdolla oleva laji on ollut World Gamesissa mukana.
Tavallisesti World Games -tapahtuma järjestetään kaupungissa, jossa on tarvittavat suorituspaikat eri tapahtumille, kuten Lahdessa oli. Lajeja varten ei rakenneta yleensä uusia urheilupaikkoja tai -tiloja.
Kisojen suojelijana oli silloinen maamme presidentti Martti Ahtisaari. Kisojen avajaistapahtuman, kuten koko kisan ajan, oli helteiset säät. Helteisessä, mutta juhlallisessa, avajaistapahtumassa Lahden stadionilla eli Hiihtostadionilla tervehdyspuheen piti silloinen KOK:n varapuheenjohtaja Juan Antonio Samaranch, joka toimi myöhemmin vuosina 1980-2001 KOK:n puheenjohtajana. Avajaistapahtuman eräs erikoisuus oli laskuvarjohyppääjien lippujen tuonti stadionille.
Lahti otti kisat järjestettäväkseen, kun Etelä-Afrikan oli määrä pitää ne. Silloin kisajärjestäjä IWGA piti maan tilannetta liian epävarmana. Kisojen järjestelyvastuu oli Lahti Happenings organisaatiolla, jolla oli aikaa ainoastaan kaksi vuotta kisajärjestelyihin. Kisat kuitenkin osoittivat sen taas, että Lahti on oiva urheilukaupunki suuremmankin kisan pitopaikaksi.
Lajikirjo oli kisoissa monipuolinen ja erikoisia lajeja oli mukana. Kirjoittaja kävi usein kuulutustyönsä tauolla katsomassa mm. rullapikaluistelua. Heillä oli rata aivan monitoimihallin edessä, jossa voimanostokisat pidettiin. Siinä osanottajien luistelun vauhti ja kaarteiden hallinta jäi mieleen.
No mitä jäi mieleen kaksipäiväisistä voimanostokisoista? Uutta oli kilpailijoiden paremmuuden ratkaiseminen. Kisa käytiin pistekilpailuna, jossa kolme painoluokkaa sijoitettiin samaan ryhmään ja niissä paremmuuden ratkaisi pisteet. Onneksi em. tapa on käytössä vain WG-kisoissa, sillä tuo systeemi pisti huoltajat koville, kun piti seurata huoltotyön ohella, vielä näitä ryhmän muiden ja huollettavansa nostajan pisteitä koko ajan. Myös yleisökään ei oikein pitänyt tästä pistekilpailusta.
Kilpailijat jaettiin vanhojen sarjapainojen mukaan kolmeen ryhmään naisissa ja miehissä. Naisten kevytsarjan nostajat olivat 44-52 kg sarjoista. Siinä kakkonen oli Raija Koskinen (nyk. Jurkko). Raija nosti ME-raudat sarjaan 48 kg jalkakyykyssä 171 kg ja yhteistuloksessa 410 kg. Ryhmän neljäs pisteissä oli Anna-Liisa Prinkkala, joka kyykkäsi 145 kg, joka jäi menestyksekkään Prinkkalan kautta aikain parhaaksi, sarjapaino oli 44 kg.
Seuraavassa ryhmässä nostivat sarjojen 56-67,5 kg nostajat. Siinä voiton nappasi USA:n Carrie Boudreau, ollen myös pisteissä 19 naiskilpailijan paras ja tykittäen penkissä ME-raudat 117,5 kg sarjaan 56 kg. Eeva Nikander oli sen ryhmän neljäs, vaikkei ihan parhaita rautojaan kolistellut. Ylimmässä, yli 67,5 kg nostajista koostuneesta ryhmässä, ykkönen oli Ruotsin Lisa Sjöstrand, joka hilasi maastanostossa ylös Pohjaismaiden ennätys raudat 232,5 kg, sarjan ollessa 75 kg. Päivi Haapoja kyykkäsi aloituslajissa SE-kirjauksen 192,5 kg sarjaan 75 kg. Päivin jatko oli sitten tuskainen, vain aloituspaino 90 kg penkissä hyväksyttiin ja samoin maastanostossa ensimmäinen 190 kg onnistui. Kuudes sija oli Päivin kohtalo.
Miehissä oli myös kolme ryhmää, joista ensimmäinen oli 52-67,5 kg. Siinä oli ykkönen, 66 kg painanut, juuri kilpailukiellosta vapautunut, Kazakstanin Alexei Sivokon. Penkissä hänelle ME-tulos 200,5 kg ja yhteistulos 795 kg oli niin ikään ME. Sivokon oli miesten, joita oli 20 nostajaa, ylivoimaisesti paras pisteissä. Japanin Daisuke Midote oli kova penkkaaja, kisojen painavin nostaja 126 kiloa, rutisti nätisti 260 kg. Suomen Janne Ollila ajoi karille penkissä, eikä se sama kivi ollut kaukana jo jalkakyykyssä, jossa vain alkupaino 260 kg perille hyväksytysti. Näin 67,3 kg painanut Ollila joutui suihkuun kesken kisan.
Ryhmässä 75-90 kg oli Suomen Jarmo Laine lähellä pronssia, jääden pisteen erolla Puolan Jan Wilczynskin taakse. Jarmon kyykkyä varjosti vanha vamma, joka vei tulosta alas. Jarmo sai kokoon 747,5 kg kehonpainon ollessa 74,1 kg. Kolmas osio oli raskassarja eli yli 100 kiloiset. Siinä Norjan Sturla Davidsen oli pistekunkku. Janne Toivanen oli lääkekuurilla ja se otti tehoja pois hänestä. Kolmas sija silti sarjalla 315-207,5-350 kg ja siitä yhteistulos 872,5 kg sarjan ollessa 100 kg.
Näin oli tämä ainutlaatuinen ja kovatasoinen World Games -kilpailu – pistekisa ohi. Kymmenen uutta ME-lukemaa näki päivänvalon, helteisen sellaisen. Onneksi tämä pistesysteemi oli vain tämän kisan mittainen ja voimanosto jatkuu vanhoin säännöin edelleen. Seuraava WG-kisa oli vuonna 2001 Japanin Akitassa, jossa ainoa suomalaismitalisti oli Pirjo Savola naisten välisarjassa 56-67,5 kg ja Pirjo nosti siinä pronssia.
