Yläkuva: Kuvassa katson, kun tankoon lastataan avoimen ikäluokan sarjan 74 kg Suomen ennätyspainot. Kuva: Valokuvausmarikki. Muut kuvat: Päivi Ristolainen.
Kuka olet, mistä tulet ja mitä teet? Mitkä ovat ennätyksesi voimanostossa?
Morjesta! Olen suonenjokelainen Anton Nykänen, 21 vuotta. Edustan Rautalammin Urheilijoita eli RautUa. Kävin Suonenjoen lukion, mutta en kuitenkaan kirjoittanut ylioppilaaksi tai saanut kovin kummoisia papereita. Sillä se ei koskaan ollut tavoitteeni, menin lähinnä lukioon vain siksi, että voisin asua Suonenjoella ja treenata. Lähinnä vain, ettei tarvitsisi joka päivä matkustaa lähikaupunkien kouluihin, koska se aika olisi heti poissa salilta.
Omat ennätykseni ovat jalkakyykky 230 kg, penkkipunnerrus 185,5 kg (SE) ja maastanosto 250 kg. Kisoissa paras yhteistulokseni on 645,5 kg sarjaan M23/74 kg.
Miten olet päätynyt voimanoston pariin?
Ennen voimanostoa tein pelkästään kehonpainoliikkeitä kehonpainolla ja lisäpainolla, tykkäsin myös käsilläseisonnasta ja tehdä muita kehonhallintaa tarvitsevia liikkeitä. Treenasin kohti toistoleuanvedon SM-kisoja ja lisäpainoleuanvedon SM-kisoja sillä huomasin, että tuohon aikaan olisin saanut Suomen ennätykset molemmissa itselleni, tässä vaiheessa olin ottanut myös silloin tällöin penkkiä mukaan treeneihin hupimielessä, sillä lisäpainopunnerruksista ja dipeistä tullut voima peilautui hyvin penkkaamiseen.
Tyhmänä vedin kolmen päivän aikana noin 3 000 leukaa, josta kyynärpäät menivät rikki ja eivät vieläkään noin viiden vuoden jälkeen ole täysin palautuneet. Kun kyynärpäät menivät rikki en pystynyt oikeastaan treenaamaan kuin jalkoja ja aloitin kyykkäämään, kunnes kyynärpäät palautuivat tarpeeksi ja pystyin pitämään tankoa kädessä ilman, että tangon roikottaminen sattui, tällöin otin maastavedon mukaan treeneihin. Molemmat lajiliikkeet lähtivät kehittymään oikein mallikkaasti, mutta leuanveto ja penkkipunnerrus jäi siihen. Innostuin kuitenkin tästäkin aivan liikaa ja tein vain näitä kahta liikettä koko ajan, ja alaselkään tuli jonkinlainen ylirasitustila tai vastaava, joka häiritsee vieläkin.
Kun alaselkä meni juntturaan, niin aloittelin penkkaamaan taas sillä se ei koskenut kyynärpäihin liikaa, leuanvetäminen ja muut raskaat vetävät liikkeet olivat liikaa vielä tuossa vaiheessa. Kun tein vain penkkipunnerrusta ja liikkeitä mitkä eivät koskeneet kyynärpäihin tai alaselkään niin penkki lähti kovaan nousuun. Hetken aikaa treenailin vain omaksi ilokseni, mutta sitten eksyin katsomaan Suomen ennätyksiä omassa sarjassani penkkipunnerruksessa ja huomasin, että sarjan M18/74 kg Suomen ennätys oli minulle jo sarjapaino siinä vaiheessa. Vaikka tykkäsin penkata jo ennen sitä tietoa, niin tuo tieto lisäsi penkkaamisen intoa hirveästi ja äkkiä piti saada seura ja lisenssi, että pääsee kisoihin.
Sain vaaditut asiat hoidettua ja sain tietää vielä, että vuonna 2021 syyskuun lopussa oli penkkipunnerruksen SM-kisat. Ja alle 18-vuotiaiden sarjassa ei tarvinnut ilmoitettavaa tulosta kisoihin, joten pääsin ilmoittautumaan ensimmäisiin kisoihin, jotka olivat vielä suoraan Suomen mestaruuskisat. En tuolloin osannut painonpudotuksesta kisoja varten tai oikeanlaisesta kisavalmistautumisesta paljoakaan, joten painoin melkein 3 kg alle painoluokan, kun en uskaltanut syödä tai juoda. Kisoissa kuitenkin aloitusnostolla rikoin Suomen ennätyksen jo 10 kilolla ja toisella nostolla 15 kilolla, viimeinen nosto ei tullut ylös vaan tanko luiskahti kädestä ja putosi rinnanpäälle. Ensimmäisistä kisoista mukaan Suomen ennätys ja Suomen mestaruus.
Seuraavat kisat olivat jo voimanostokisat, joihin en ollut treenannut juurikaan yhtään kyykkyä tai maastavetoa, sillä selkä ei siitä tykännyt, mutta sain näissä kisoissa otettua revanssin 150 kg raudan kanssa, joka oli aiemmin luiskahtanut käsistä. Sain 150 kg raudan näissä kisoissa ja se oli yli kaksi kertaa kehonpaino siinä vaiheessa. Kolmansissa kisoissa aivan vuoden lopussa punnersin 160 kg, joka on vielä tänäkin päivänä Suomen ennätys M18/74 kg sarjassa ja tulee olemaan vielä monta vuotta. Eli korotin Suomen ennätystä 30 kg muutaman kuukauden aikana. Heti vuoden 2022 alussa oli penkkipunnerruksen SM-kisat ja nämä olivat ensimmäiset kisani sarjassa M23/74 kg. Rikoin sielläkin heti Suomen ennätyksen kyseiseen sarjaan 165,5 kg. Ja nyt kaksi vuotta myöhemmin olen rikkonut jo avoimen ikäluokan 74 kg sarjan Suomen ennätyksen, joka on nyt nimissäni – 185,5 kg.
Eli päädyin oikeastaan voimanoston pariin oman tyhmyyteni takia, kun rikoin kyynärpääni ja jalkojen treenaus oli ainut vaihtoehto, jonka jälkeen ainut vaihtoehto oli punnertaminen sillä kyynärpäät ei vetämistä kestänyt tai selkä ei kyykkäämistä. Ja menestyminen heti alusta asti on antanut intoa treenata.
Mikä voimanostossa kiehtoo ja mikä siinä on parasta?
Lajissa parasta on penkkaaminen, se on elämän eliksiiriä. En edes tiedä mikä voimanostossa itseäni kiehtoo se vain on nykyään elämää. Treenaaminen ja kisalajien kehittäminen menee kaiken edelle ja muut elämän asiat tulevat toissijaisena. Olen kuitenkin penkkipunnerrukseen panostanut paljon enemmän kuin kyykkyyn ja maveen. Ne on vähän väliä ollut tauolla, jos on penkin arvokisoja ollut tulossa.
Mitä teet vapaa-ajallasi silloin kun et ajattele voimanostoa?
Tämänlaista vapaa-aikaa ei oikeastaan ole. Kaikki vapaa-aika menee tulevien ja menneiden treenien ajatteluun tai muiden nostajien ja omien nostovideoiden katseluun. Aina kun syön herkkuja syön niitä päivä ennen kovia treenejä, jotta treenit kulkisi. Kaikki mitä teen on kohti vain kovempaa penkkiä. Mutta vapaa-ajallani käyn talvisin joka päivä avannossa ja uimahallissa saunassa. En oikeastaan paljoa muuta tee, kun käyn salilla, avannossa, uimahallissa ja kävelen paljon. Olen myös kohta suorittanut asepalveluksen Santahaminan urheilujoukoissa, siellä ei vapaa-aikaa juurikaan ole, mutta ennen kisoja olen saanut hyvin useita viikkoja urheilukomennusta, joten olen saanut kotona treenailla kohti kisoja.
Kenen kanssa haluaisit salille ja miksi?
Tykkään yleensä treenata yksin, jotta treenaamisessa pysyy oikeanlainen asenne ja pystyy keskittymään vain treenaamiseen, mutta jos kovemmissa treeneissä menen jonkun kanssa treenaamaan, niin se on enemmän sitä, että kuuntelen musiikkia ja olen turpa kiinni, kunnes kovat nostot on tehty. Kovissa/tärkeissä treeneissä laitan puhelimen sellaiseen tilaan, ettei mikään viesti tai puhelu tule läpi, jotta pystyn vain keskittymään tekemiseen. Mutta välillä rennommissa treeneissä on kiva treenata kavereiden tai muiden voimanostajien kanssa.
Jos pitäisi valita yksi kenen kanssa mennä jumppaamaan, niin se olisi varmaan Sistosen Simo, sillä hänen saliltaan saa “Ei elämää ilman penkkiä” -tekstillä olevan paidan, ja tarvitsen sellaisen.
Mitä haluaisit vielä oppia voimanostosta?
Haluan tietää miten voi penkata paljon. Lisäksi haluan oppia ylipäänsä kaikkea lajista, mutta penkki on tärkein. Olen tällä hetkellä myös Suomen Voimanostoliiton 1. tason valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa.
Mitä haluaisit, että sinulta vielä kysyttäisiin ja mitä siihen vastaisit?
Paljon penkki? Tähän vastaisin 190 kg, koska olen sen takapuoli ilmassa salipenkkinä ottanut.
Terveisiä eVoimanostajan lukijoille?
Muistakaa lukea joka sunnuntai uusi eVoimanostaja. Ja treeneissä ei nössöillä, muistakaa penkata. Eli ei muuta kuin kevyitä kiloja!
