Matkatavarat saatuamme siirryimme ulos lentokentän sisääntuloaulan edustalle odottelemaan kuljetusta hotellille. Paikalla pörräsi useita keltaisia takseja joiden puikoissa istui tummaihoisia kuskeja. Olivat kuulemani mukaan turkkilaisia, heitä oli muuttanut viime vuosien aikana paljon maahan siirtolaisina.

Odoteltuamme noin tunnin verran kuljetusta jota ei kuulunut, päätimme alkaa järjestää asiaa omatoimisesti. Alueella liikkui välillä niin sanottuja tilatakseja joihin mahtui 6-8 henkeä. Jaoimme joukkueen suurin piirtein kolmeen osaan ja aloimme metsästää autokyytiä hotellille. Pääsimme neuvottelemaan yhden ilmeisesti turkkilaista syntyperää olevan kuskin kanssa. Hän alkoi viittoilla autoja paikalle. Saimme tingittyä kuljetuksen 40 euroon päätä kohti hotellille. Pakkasimme tavarat autoon, kuski näppäili hotellin osoitteen navigaattoriin ja matka kohti tuntematonta alkoi. Matkalla näimme valtavia peltoja jotka jatkuivat silmän kantamattomiin ja siellä täällä oli suuria ryhmiä tuuligeneraattoreita, suuret siivet vain pyörivät verkkaista tahtia. Olimme matkalla entiseen Itä-Saksaan. Saksojen yhdistyminenhän tapahtui vuonna 1990. Sen myötä asukasluku kasvoi huomattavasti. Tällä hetkellä se oli noin 82 miljoonan paikkeilla. Yksistään Berliinissä oli asukkaita 3,4 miljoonaa.

Matkaa Schwedtiin oli noin 150 km, ajettuamme noin 2 tuntia navigaattori näytti että ollaan perillä. Olimme kuitenkin jossain teollisuusalueella jossa oli pelkkiä autoliikkeitä. Taksikuski oli pihalla kuin lumiukko, kunnes yhden liikkeen pihasta saimme neuvoja että hotelli sijaitsi samannimisellä kadulla noin 20 km:n päässä. Lähdimme siis sinne. Matkalla risteilimme kapeita teitä peltojen keskellä. Tien molemmin puolin oli välillä pitkiä rivejä päärynäpuita hedelmineen.

Viimein saavuimme pieneen kylään, nimeltään Gross / Pinow. Hetken ajettuamme vasemmalla näkyi kesähotellin näköinen paikka, seinässä näkyi nimi, Landhof /Arche. Se oli hotellimme joka oli mainittu kisakutsussa. Ajettuamme sisään portista pihalle paikalla oli jo koko Suomen joukkue matkatavaroineen. Taksikuski veloitti kuitenkin matkastamme 50 päältä koska hän oli joutunut harhailemaan siellä täällä.

Kello oli noin 18.00. Tiedustelimme paikalle saapuneelta hotellin työntekijältä oliko meille varattu majapaikka täältä, mutta hän ei tiennyt asiasta mitään. Hän sanoi että paikka oli suljettu tältä kesältä mutta kyllä majoitus järjestyisi. Paikalta ei ollut minkäänlaista kuljetusta kisapaikalle joka sijaitsi noin 20 km:n päässä. Eikä hotellissa ollut myöskään mitään aterioita tarjolla. Mitta alkoi olla täynnä sillä nälkäinen ihminen on vihainen! Kuulimme että Schwedin kaikki hotellit oli buukattu aivan täyteen, ei löytynyt yhtään yöpymispaikkaa koko kaupungista. Katsoimme parhaaksi jäädä tänne. Kuljetus järjestyisi varmasti sitten jollain konstilla, sillä emmehän voineet jäädä uloskaan yöksi. Huomenna olisi jo ensimmäisillä nostajillamme urakka joten lepäämään oli päästävä. Saimme viimein huoneet jotka osoittautuivatkin todella siisteiksi. Hotellin henkilökunta lupasi lisäksi järjestää meille iltapalasta myöhemmin ruokailutiloissa.

Kuulimme myös että joukkueemme johtaja Christer Nylund oli saanut järjestettyä loppuajaksi kuljetuksen kisapaikalle ja takaisin noin 1200 euron hinnasta linja-autolla. Se tekisi taas 50 euroa nokkaa päälle. Hintaan sisältyisi lisäksi kuljetus lentokentälle lähtöpäivänä.

Aamulla herättyämme näimme että paikka oli todellakin kesähotelli. Hotelli oli kuin joku suuri kartano, lähistöllä käyskenteli häkeissään kaneja, vuohia, sikoja ja pari koiraa. Suuren avaran pihan perällä oli uima-allas. Työntekijät haalareissaan tekivät askareitaan, joku maalasi ovia ja toinen lakaisi pihaa. Pihalla oli paljon kauniita istutuksia ja suurehko lammikko jossa uiskenteli kultakaloja.

Olimme kuvitelleet että kun laskeuduimme Saksanmaalle hyvissä ajoin, niin meillä olisi aikaa lepäillä hotellissa ennen kisojen alkua, mutta kaikki ei ole näköjään niin yksinkertaista. Onneksi asiat alkaisivat viimeinkin järjestyä, toivottavasti huomisen päivän nostajat saisivat kasattua itsensä vaikean matkan jälkeen.


13.9.2007 Torstai

Aamiainen oli järjestetty hotellin ravintolatiloihin klo 7.00 ja tarjolla oli hyvin ravitseva alkupala päivälle. Saavuimme kisapaikalle joka oli Aqvarium-niminen suuri uimalaitos. Päästessämme kilpailuhalliin ällistyksemme oli aikamoinen sillä nostolava oli rakennettu keskelle suurta uima-allasta. Saksan pojat olivat tyhjentäneet altaan vedestä ja tehneet teräspalkeista jalat, jalkojen päälle oli rakennettu suuri lava, sen jälkeen allas oli taas täytetty. Nostopaikalle kuljettiin altaan reunalta kapeaa siltaa pitkin. Olipas eksoottinen nostopaikka, kyllä saksalaiset osasivat kisat järjestää. Avajaisissa koululaiset marssivat altaan reunalle kullakin eri kilpailumaan kyltit edessään. Orkesteri soitti fanfaarit ja tarpeelliset esittelyt pidettiin. Tämän jälkeen kisat olivat virallisesti avatut.

Tänään olisivat naisemme ensin nostovuorossa. Veteraaniykköset, sitten kakkoset ja sen jälkeen iltapäivällä miehet veteraanikolmosissa.

Tarja Uppala oli ensimmäinen nostajamme. Sarja 60,0 kg. Aloituspaino 82,5 kg tuli todella tyylikkäästi. Toinen punnerrus ja rautaa 87,5 kg. Nosto lähti hyvin rinnalta mutta nytkähteli ylöstyönnössä sen verran että hylkäys 2-1. Tarja lähti kolmanteen suoritukseen samasta raudasta, mutta miten kello näytti kulkevan yllättävän nopeasti ja aika meni umpeen. Jury huomasi kuitenkin että kello oli unohtunut nollata ennen Tarjan tuloa lavalle ja hänelle myönnettiin uusi yritys kierroksen loputtua. Viimeiseen yritykseen samat raudat, kello oli nyt varmasti nollattu ja aikaa oli. Rauta lähti nytkin hyvin rinnalta, pysähtyi puoleen väliin ja pysyi siinä. Päätuomari komensi avustajia ottamaan tangon telineisiin. Tarjan tulos 82,5 kg ja sijoitus 4. Hyvä suoritus kun tyttö oli pudottanut painoaan 67,5 kg:sta kuusikymppisiin.

Seuraavaksi lavalle astui Merja Mynttinen sarjassa 90,0 kg. Sopivaksi aloituspainoksi oli katsottu 135,0 kg. Noston loppuojennus oli epätasainen vaikka tulikin ylös ja tuomarit päättivät hylätä noston. toiseen nostoon lisättiin 2,5 kg ja paitaa vedettiin hiukan syvemmälle päälle. Tämäkin nosto lähti hyvin mutta loppuojennus jäi vajaaksi ja nosto ei mennyt läpi, hylkäys 2-1. Nyt olisi tulos tehtävä niin voitto olisi varma, kolmanteen samat raudat. 137,5 kg lähti rinnalta, nousi, mutta loppuojennus oli taas vajaa tuomareiden mielestä. Merjalla oli tällä kertaa kova kohtalo, jääminen ilman tulosta. Mutta joskus kuitenkin sen päivän oli koitettava kun tulisi ensimmäinen pummi kisoista. Uskon että tämä kokemus vain lisäisi tämän teräsnaisen sisua seuraaviin koitoksiin.

Irmeli Vaulakorpi sarjassa 48,0 kg oli päättänyt ottaa aloituspainoksi 62,5 kg. Nosto olikin helppo ja hyväksyttiin. Toiseen nostoon Irmeli pyysi viiden kilon korotuksen, 67,5 kg. Punnerrus lähti rinnalta hitaasti mutta varmasti. Loppuojennus oli kuitenkin epätasainen ja tuomarit eivät olleet tyytyväisiä. Kolmanteen nostoon samat raudat, ranskalainen kilpailija oli laittanut nostoonsa 62,5 kg tietäen olevansa kevyempi kuin Irmeli ja mahdollisesti ottavansa voiton jos saisi raudan ylös. Irmelin oli otettava 67,5 kg. Kolmanteen nostoon oli kuitenkin Irmeliltä voimat menneet ja nosto ei lähtenyt rinnalta vauhtiin. Suomalainen pieni sisupussi otti kuitenkin hopeatilan, sillä Ranskan Maryse Suire oli 300 g kevyempi. Hän otti samalla tuloksella voiton.

Neljäs edustajamme naisissa oli Aira Knutars sarjassa 52,0 kg. Aloituspaino 75,0 kg oli kuin lämmittelynosto. Toiseen pukkaukseen reilusti 5 kg lisäys. Punnerrus oli kuin toisinto edellisestä, teknisesti tyylikäs. Viimeiseen suoritukseen laitettiin 87,5 kg ja hurjasti ruutia mukaan. Rauta lähti rinnalta ylös mutta hyytyi lopussa ja jäi vajaaksi. Tulos 80,0 kg ja saaliina oli pronssimitali.

Miehet aloittivat urakkansa. Juha Inkinen, sarja 67,5 kg. Aloituspaino oli 117,5 kg. Juha oli valmiina aloittamaan noston kun tuomarit huomasivat että tangossa olikin 110 kg. Hänet komennettiin pois ja kilpakumppani alemmasta painosarjasta tuli punnertamaan. Sen jälkeen tankoon lastattiin tuo 117,5 kg ja Suomen mies otti raudat kevyesti komentoonsa. Toiseen nostoon lastattiin122,5 kg, tämä nosto oli vielä parempi kuin aloitus. Mies alkoi lämmetä. Viimeiseen rutistukseen 127,5 kg, mitalinkiilto oli silmissä. Noston jälkeen paloi kolme valkoista valoa taululla ja Juha oli tyytyväinen pronssimitalin omistaja. Juha Inkisen sarjassa Japanin Toru Magome teki maailmanennätyksen 166,0 kg.

Seuraava sissi oli Olavi Kallio sarjassa 82,5 kg. Aloituspaino oli 155,0 kg ja punnertamaan. Olavin nosto oli hyvä, mutta pahus, takaraivo nousi penkistä ylöstyönnön mukana. Hylkäys oli tuomio. Toiseen nostoon enemmän keskittymistä ja rauta tuli tyylikkäästi ylös. Tämä oli muuten ikäluokan yli 70 vuotta maailmanennätys. Olavilla on ikää 74 vuotta ja sopi ihmetellä mistä mies tuollaisen sitkeyden oli saanut. Kolmanteen nostoon lastattiin 157,5 kg. Rauta lähti liikkeelle nopeasti, katsomoon kuului kova kolahdus kun tanko osui varmistusrautoihin. Levynvaihtajat olivat jättäneet varmistukset liian ylös ja nosto epäonnistui sen vuoksi. Jostain kumman syystä Olavi ei saanut uutta suoritusta. Mutta tulos ei vaikuttanut asiaan, maailmanennätys sarjaan yli 70 vuotta ja hopeamitali. Tanskan maajoukkueessa 75,0 kg:n sarjassa oli muuten kisojen seniori nostaja, Svend Stensgaard. Ikää miehellä oli 85 vuotta.

Matti Silvander, sarja 90,0 kg. Vanha konkari aloitti 177,5 kg:n punnerruksella. Nosto oli kaikkien sääntöjen mukainen ja hyväksyttiin. Kakkosnostoon 182,5 kg, rauta telineistä, rinnalle ja tuomarin komentoja kuunnellen suorille käsille, mutta voi harmi. Takapuoli nytkähti sentin ylös penkistä. Hiukan tekniikan korjausta niin nosto onnistuu. Kolmanteen nostoon samat raudat, tässähän taisteltiin kultamitalista. Kolmas nosto oli kuin hidas versio edellisestä, voimat tuntuivat loppuneet, rauta lähti rinnalta mutta loppuojennus jäi vajaaksi. Tulos 177,5 kg oikeutti kuitenkin hopeamitaliin. Tämä oli hieno suoritus MM-tasolla.

Isoissa miehissämme kamppaili sarjassa 110,0 kg Kurt Nygård. Kurrella oli tasainen sarja, aloitus 180 kg, toinen nosto 185 kg ja viimeinen 190 kg. Kaikki nostot olivat puhtaita ja hopeamitali rutiinilla kotiin vietäväksi. USA:n poika yritti vielä viimeisellään viedä Kurtilta hopean mutta yritys oli aika toivoton.

Joukkueemme johtaja Christer Nylund kuului sarjaan 125,0 kg. Aloituspaino 210 kg oli helpon näköinen. Toisen noston raudat olivat 235,0 kg. Tiukka nosto, ojennus oli epätasainen ja tuomarit hylkäsivät tämän raudan. Viimeiseen rutistukseen lastattiin samat raudat ja kunnon rähinät. Nosto oli nopea, niin nopea että merkki unohtui rinnalla. Tulos 210,0 kg ja hopea oli hyvä suoritus vaikka nostaja itse ei ollut kovin tyytyväinen.

Ruotsin Niilo Maliniemi oli kovassa kunnossa sillä hän varmisti aloitusnostollaan 235,5 kg maailmanennätyksen, parantaen tulosta vielä kakkosnostollaan 240,0 kg. Viimeinen vaan ei vähäisin, meidän sankareistamme tälle päivälle oli +125,0 kg:n sarjassa Mauno Kontto. Maunolla oli myös puhdas sarja, aloituspaino 160,0 kg, sitten 170,0 kg ja viimeiseen 185,0 kg. Tämä oli varmaa työskentelyä, voittomitali kotiin viemisiksi ja maailmanmestaruus.

Päivä oli ollut kova, taivas oli jo alkanut tummentua ja nostot olivat ohi. Lähdimme odottelemaan kuljetusta majapaikkaamme. Oli jo aivan pilkkopimeätä kun saavuimme hotellille. Huomenna kuljetus kisoihin tulisi jo klo 8.00 aamulla ja joutuisimme olemaan kisapaikalla iltaan noin klo 20.00 asti. Mitenköhän se vaikuttaisi nostajiin joilla alkaisi kilpailut vasta illalla 17.00? Voisi kuvitella että olisi aika vaikea lepäillä lämmittelytiloissa. Siellä kun oli aikamoinen meteli, seinustalla oli kolme TV-ruutua josta eri maiden nostajat seurasivat kisoja kannustaen äänekkäästi aivan kuin nostajat olisivat kuulleet huudot. Samaan aikaan lämmittelypenkeillä oli kova meteli kun nostajat kokeilivat tiukkojen penkkipaitojen toimivuutta raskaiden romujen kanssa. Yllättävän hyvin kuitenkin tämän päivän nostajamme olivat kasanneet itsensä vaikka edellinen päivä olikin ollut aikamoista sähläystä.


14.9.2007 Perjantai

Lähdimme taas kisapaikalle päivän ainoalla kuljetuksella klo 8.00. Tänään olisivat nostovuorossa kaikki veteraanikakkoset ja osa ykkösveteraaneista. Pelin aloitti Seppo Flink sarjassa 60,0 kg. Aloitukseen oli lastattu rautaa 110,0 kg. Nosto oli hyvä aloituspainoksi, hyväksytty punnerrus. Lisättiin 2,5 kg ja punnertamaan. Nosto lähtikin rinnalta mutta hyytyi kesken loppuojennuksen ja pysähtyi. Kolmanteen yritykseen 115,0 kg. Puhti oli kadonnut miehestä sillä tämäkin nosto jäi kesken ja näin oli pronssimitali varmistettu.

Heimo Törmä oli toinen niin sanotuista kärpässarjalaisistamme. Hän kamppaili sarjassa 67,5 kg. Aloituspaino oli 110,0 kg. Nosto oli hallittu ja tuli varmasti ylös. Toiseen pukkaukseen 115,0 kg. Rauta lähtikin hyvin rinnalta merkin jälkeen mutta hyytyi juuri kun ojentajien olisi pitänyt lähteä toimimaan. Kolmanteen lastattiin samat raudat. Ojentajat tekivät taas tenän ja nosto jäi kesken. Nyt ei muuta kuin ottamaan kapeata penkkiä ja voimaa ojentajiin, tämä oli hyvä opintoreissu, sijoitus 7.

Jari Friis oli jo monet kisat käynyt ja kokemusta oli takana. Sen osoittivat nostotkin, puhdas sarja. 75,0 kg:n sarjassa aloitus 157,5 kg, toinen nosto 157,5 kg ja kolmas 160,0 kg. Jari otti rutiinisuorituksella pronssimitalin.

Sarjassa 82,5 kg meillä ei ollut tällä kertaa edustajaa.

Seuraavassa erässä, siis sarjassa 90,0 kg oli allekirjoittanut itse tulessa. Vastus näytti todella kovalta, kohta nähtäisiin miten käy. Aloituspaino oli 195,0 kg. Kovan puhinan ja innostuksen kanssa hyökättiin lavalle. Muuten nosto oli kevyen tuntuinen mutta pakarat unohtuivat kokonaan. Kolme punaista valoa syttyi taululle ja pettymys, omaa tyhmyyttä hassattu nosto. Toiseen lastaukseen laitettiin sama määrä romua ja hyvä keskittyminen. Nyt syttyi vuorostaan kolme valkoista valoa merkiksi että kaikki tuomarit olivat tyytyväisiä. Tuntui että rauta keveni loppua kohti, 202,5 kg viimeiseen yritykseen. Tämä paino oli kaikista kolmesta nostosta helpoin ja hyväksyttiin. Saksalainen Horst Meister oli huomannut tilaisuutensa ja pudottanut viimeistä nostoaan samaan painoon, 100 grammaa kevyempänä hän ottaisi kolmannen sijan. Niin vaan Saksan poika nosti itsensä pronssille ja minulle harmittava neljäs sija. Mutta hieman lohdutusta antoi se että tämä tulos oli oma henkilökohtainen ennätykseni. Tässä sarjassa voiton vei USA:n Mike Bridges tuloksella 230,0 kg.

Isojen miesten sarja aloitti urakkansa. Kari Vilppola, sarja 110,0 kg. Aloituspaino oli 230,0 kg. Rauta oli sen verran kova että mies varmisti puhtaalla suorituksellaan hopeatilan. Toiseen nostoon 247,5 kg, ei tässä vielä ole annettu periksi. Romut tulivatkin ylös asti mutta sen verran jäi loppuojennus vajaaksi että suoritus hylättiin. Kolmanteen runttaukseen laitettiin vielä tämän sarj an kovimmat raudat, 255,0 kg. Nosto lähtikin hyvin nousemaan rinnalta mutta hetken ennen viimeistä ojennusta pysähtyi paikalleen. Karin tulos oikeutti kuitenkin maailmanmestaruushopeaan. Saksan Fred Jahnke teki 252,5 kg:n voittotuloksellaan uuden maailmanennätyksen tähän sarjaan.

Kauko Savonen oli toiseksi viimeinen nostajamme veteraanikakkosissa. Sarja 125,0 kg. Ensimmäisen nostoon oli tankoon lastattu rautaa 230,0kg. Tämä oli varmasti tarkoitettu lämmittelynostoksi, siltä se ainakin vaikutti. Kaukon toinen nosto 235,0 kg oli myös yhtä helpon näköinen, tekniikka ja voimat toimivat. Tässä nostossa oli muuten sen verran romua että Kauko nappasi itselleen Suomen ennätyksen omassa sarjassaan. Viimeiseen nostoon lisättiin haastetta. 240,0 kg rautaa oli tangossa. Savosen poika oli ottanut kiinnityksen pronssimitaliin kakkosnostollaan mutta oli hyvä varmistaa asia viimeisellä pukkauksella. Rauta liikkuikin hyvin mutta loppuojennuksessa oli jotain vikaa sillä tuomarit katsoivat parhaaksi hylätä noston. Norjan Truls Nygaard yritti vielä napata Kaukolta pronssin saatuaan neljännen noston 240,0 kg:sta. Tämä yritys oli kuitenkin tuhoon tuomittu ja Norjan poika jäi ilman tulosta näissä kinkereissä. USA:n Bradley Klinger oli omaa luokkaansa tässä painoluokassa. Aloitus 260,0 kg, toinen nosto 276,0 kg joka oli maailmanennätys ja kolmas punnerrus 276,0 kg vahvisti vain amerikkalaisen ylivoimia.

Viimeisenä veteraanikakkosten penkkaajana oli Tuomo Löllö, Sarja +125,0 kg. Tuomolla oli kova vauhti päällä sillä aloituspaino 210,0 kg meinasi lähteä käsistä yläilmoihin loppuojennuksessa, sen verran kevyeltä näytti tämä työntö. Toiseen työntöön rautaa lastattiin 222,5 kg. Suuri rautamäärä liikkui kevyesti alas ja sen jälkeen ylös, nosto hyväksyttiin. Kolmas 230,0 kg. Tämä nosto lähti rinnalta mutta puolessa välissä vasen käsi petti alta ja tanko jäi vinoon liikkumattomaksi puoleen väliin. Tuomari komensi avustajat saattamaan raudat telineisiin. Tuomon tulos 222,5 kg oikeutti sijalle 5. Tässäkin sarjassa USA:n nostaja oli omaa luokkaansa, voittotulos 262,5 kg ja miehen nimi oli Frank Beeler, monet kisat käynyt konkarinostaja.

Veteraaniykkösissä oli tänään yksi edustajamme sarjassa 75,0 kg. Erkki Rajala oli odottanut nostovuoroaan koko päivän kisapaikalla. Kello oli jo kohta 18.00 kun Erkki astui lavalle. Hänen kohdallaan oli myös tullut eteen sarjan vaihto, 67,5 kg oli käynyt pieneksi kun massaa tuli väkisin lisää. Aloituspaino 190,0 kg vaikutti hurjalta mutta kun mies kävi suoritukseen, niin epäilyt hävisivät. Aloituspaino oli kuin oppikirjasta ja hyväksyttiin. Toiseen nostoon kova 7,5 kg lisäys. Tämä oli jo tiukempi mutta hyvin hallittu ja hyväksyttiin myös. Erkki tunsi että tämä oli jo kova nosto, viimeiseen ei tulisi mahdollisesti lisää joten mielessä heräsi ajatus että kiusataan hiukan Ranskan Alphonse Cucuzellaa ja ranskalaisyleisöä. Ei tässä niin helposti luovuteta, ranskan poika oli ottanut viimeisellään 212,5 kg. Ekille lastattiin samat raudat tankoon ja punnertamaan. Yleisöstä kuului jo huokauksia että ei kai tuo hullu suomalainen vielä ottaisi kultaa heidän nenänsä edestä. Ei todellakaan, rauta nytkähti 10 senttiä rinnalta ja palasi alas. Sarjan vaihto teki hyvää Rajalan Erkille, tulokset paranivat huimasti ennätyksen muodossa. Sijoitus 4.

Tässä oli tämän päivän nostourakka takanapäin. Kello oli jo noin 20.00 ja siirryimme pikkuhiljaa ulos odottelemaan kuljetusta majapaikkaamme. Tämä oli ollut pitkä päivä niin nostajille kuin huoltajille. Huomasin päivällä myönteisen asian kun seurasin kisapaikan touhuja. Dopingtestejä tehtiin yllättävän paljon, sarjojen voittajat joutuivat automaattisesti testiin mutta myös muita nostajia kutsuttiin usein testiin. Tänään oli ollut hyvä päivä, mitaleita tuli kohtuullisesti mutta myös hyviä sijoituksia. Maailmanmestaruusmitali ei aina ole kaiken mittari, jos pystyt tekemään kansainvälisissä kisoissa oman ennätyksesi niin se on kohtuullisen onnistunut suoritus. Saavuimme majapaikkaamme noin klo 21.00, maisema oli jo niin pimeä että ei omaa kättänsä meinannut nähdä. Kesähotellin pihan portit oli suljettu, joten linja-auto jätti meidät kadulle majapaikkamme eteen josta laahauduimme väsyneinä pehkuihin valmistautumaan seuraavan päivän koitoksiin.


15.9.2007 Lauantai

Tänään olisivat nostovuorossa veteraaniykkösten kookkaat miehet, sarjat 100,0 kg - +125,0 kg. Matti Vuontisvaara ja Juha Lehto, kaksi kivenkovaa puurtajaa sarjassa 100,0 kg.

Matilla aloituspaino 230,0 kg. Ykkösnosto tuli varmasti ja hallitusti perille asti. Toiseen punnerrukseen 237,5 kg. Tuntui miehellä olevan puristusta, tämäkin rutistus oli hallittu niin kuin aloituspaino. Viimeinen nostettava lasti oli 242,5 kg. Mies oli opetellut penkkitekniikan hyvin sillä nosto oli teknillisesti todella hyvä. Vaikka Matin sarja oli puhdas, sijoitus oli neljäs, sillä Norjan poika vei pronssin tasatuloksella ollessaan kevyempi. Nämä olivat Vuontisvaaran Matille ensimmäiset kansainväliset turneet veteraanisarjassa. Tuntui näitä täpärästi neljänsiä sijoja riittävän näissä kisoissa.

Juha Lehdolle oli lastattu tankoon rautaa sama 230,0 kg kuin Matillekin. Juha otti tämä painon hyvin ylös. Näytti hyvältä. Toiseen runttaukseen 242,5 kg. Juha taisteli tällä nostollaan vielä mitalista. Nosto lähtikin hyvin rinnalta mutta hidastui loppua kohti ja ojennus tuli sen verran epätasaisesti että tuomarit näyttivät punaista valoa. Kolmanteen kaikki peliin tai ei mitään, 245,0 kg. Jos kunto kestäisi, niin tämän raudan pitäisi tulla. Tämäkin nosto lähti rinnalta mutta parhaat voimat oli käytetty, sillä rauta pysähtyi hiukan ennen loppuojennusta. Varmistajat nostivat raudat telineisiin. Juhan sijoitus oli 8. Japanin Satoshi Ito jäi ilman tulosta vaikka hänelle oli rankattu tämän sarjan kovin tulos, että se tilastoista.

Kävimme päivällä lähellä kisapaikkaa olevalla ostoskeskuksella nostojen välissä, sillä hotellille oli aika vaikea saada evästä mukaan. Kanssamme yhtä matkaa lähti Tarja Uppala ja Savosen Kauko. Yhtäkkiä kävellessämme jalkakäytävää pitkin Tarja mainitsi että tuossa on meidän penkkimme, osoittaen yhtä puiston penkkiä. Kysyimme ihmeissämme että miten niin? Olivat kuulemma yhdistäneet voimansa ja menneet kihloihin kyseisellä penkillä. Huomasin vasta nyt että Tarjalle ja Kakelle tosiaankin oli ilmestynyt sormus nimettömään. Se oli ainakin ikimuistoinen kihlaus MM-kisamatkalla. Onnea yhteiselle penkkipunnerrukselle!

Iltapäivällä aloitti painosarja 110,0 kg urakkansa. Juha Pohjonen oli miehemme tässä sarjassa. Juhan aloitus 220 kg:sta oli rutiiniluonteinen ja hyvän näköinen. Siispä kaikki kolme tuomaria hyväksyivät noston. Toiseen punnerrukseen Juha lastautti omat ennätyspainonsa 232,5 kg. Tämä rauta oli hiukan tiukempi mutta tuli hallitusti ylös. Tankoon lastattiin viimeiseen yritykseen Suomen ennätysraudat 247,5 kg. Nosto lähtikin hyvin liikkeelle mutta voimat olivat menneet oman ennätyksen myötä. Tulos 232,5 takasi sijan 5 mutta olihan taas tehty oma ennätys, se oli hyvä saavutus isoissa turneissa.

Sarja 125,0 kg oli seuraava jännitysnäytelmä. Raudat kovenivat hurjaa vauhtia. Meiltä oli laittaa tähän sarjaan kaksi nostajaa. Miehet olivat Juho Jaatinen ja Jouni Nahkuri. Olin edellisenä iltana ohimennen kuullut Juhon maininneen että hän laittaa seuraavana päivänä aloituspainoksi 265,0 kg ja kaikki muut kanssakilpailijat ovat polvillaan. Ajattelin silloin että katsotaan miten miehen käy. Juho piti sanansa ja laittoi aloitukseen tuon hurjan 265,0 kg. Nosto lähti telineistä, lähestyessään rintaa se hidastui ja aivan kuin hidastetussa filmissä kosketti varovasti rintalastaa, ja pysähtyi siihen. Kun tuomari kajautti "press"-komennon niin näytti kun Juhon koko keho olisi räjähtänyt toimintaan ja rautalasti tuli ojentajien voimalla ylös asti. Nosto hyväksyttiin kaikin tuomariäänin. Toiseen punnerrukseen laitettiin 270,0 kg. Tämäkin nosto lähti hyvin liikkeelle mutta viimeisessä vaiheessa ojentajat laittoivat sen verran vastaan että työntö jäi vajaaksi. Kolmanteen rutistukseen 2,5 kg lisää ja kaikki peliin. Voimat tuntuivat olevan täällä kertaa menneet sillä nosto lähti rinnalta ylöspäin ja alkoi sen jälkeen laskeutua alaspäin.

Jouni Nahkuri oli laittanut aloitukseen 215,0 kg. Tämä Jounin aloitus oli kuin lämmittelyä tuleviin nostoihin. Tuleva nosto oli 220,0 kg. Näytti kuin Jouni olisi vielä lämmitellyt viimeiseen suoritukseen sillä tämä punnerrus oli vieläkin kevyemmän näköinen kuin ykkösnosto. Kolmanteen ja sen myötä viimeiseen nostoonsa Jouni oli pyytänyt 227,5 kg. Mutta kaksi ensimmäistä rutistusta olivat näköjään syöneet miestä sillä tämä nosto hylättiin ja sijoitus oli kuitenkin hyvä kovassa seurassa, 6.

Palaan vielä tähän Juho Jaatisen hurjaan aloituspainoon. Mies piti sanansa, mitä oli maininnut hotellilla. Muut olivat todella polvillaan, USA:n Collin Rhodes yritti pyristellä Juhon perässä mutta jäi kokonaan ilman tulosta, kolme yritystä yli 270 kilon raudasta eivät tuottaneet tulosta. Kakkoseksi tässä sarjassa tuli USA:n Byron Nichols tuloksella 255,0 kg. Pronssin otti Ruotsin Stefan Hulden tuloksella 250,0 kg. Juho Jaatisen voittotulos oli samalla Suomen niin kuin Pohjoismaiden ennätys maailmanmestaruuden lisäksi.

Vielä viimeinen sissi lähti koittamaan voimiaan, Karl-Johan Renlund sarjassa +125,0 kg. Aloituspaino 220,0 kg oli helpon näköinen ja hyväksyttiin. Seuraava paino miehellä oli 232,5 kg. Rauta liikkui hyvin ja lähti rinnalta mutta ojentajat sanoivat sopimuksen irti ja tanko pysähtyi hiukan ennen loppuojennusta. Viimeiseen rutistukseen Karl-Johan lastautti 237,5 kg. Edellinen tangon paikallaan pitäminen lähellä koukkuja oli vienyt miehestä parhaan puristuksen ja rauta lasti ei lähtenyt rinnalta nousuun vaan varmistajat ottivat tangon telineisiin. Karl-Johan Renlundin sijoitus oli 4, kuitenkin miehen ensimmäiset kansainväliset kisat.

Tämä oli viimeinen sarja ja nostosuoritus näissä kisoissa suomalaisilta. Mainittakoon että USA:n Dan Gaudreau oli suhteellisen hyvässä lihassa tässä sarjassa. Painoa 156,7 kg, mutta kovat olivat miehen raudatkin. Voittotulos 285,0 kg ja kaksi aika hyvää yritystä 320,0 kg:sta.

Näin oli nämä kisat takanapäin ja aloimme pikkuhiljaa lähteä majapaikkaamme kohti lepäilemään hetkeksi. Illalla olisi päättäjäisjuhlat kisapaikalla. Kisojen toimitsijat, levynvaihtajat ym. henkilökunta kokoontui nostopaikalle yhteistä kuvaa varten. Heitä oli arviolta 30-40 henkeä kirkkaan vihreissä T-paidoissaan. Tämä oli suunniteltu etukäteen, aivan kuin yhteisestä sopimuksesta kaikki toimitsijat kiljaisivat yhteen ääneen samanaikaisesti ja loikkasivat nostopaikan reunoilta eri suuntiin vaatteet päällä altaaseen. Tämä oli sopiva loppunumero kisoille jotka olivat sujuneet meiltä suhteellisen hyvin. Kaksi maailmanmestaruutta, useita mitalitiloja ja moni nostajista teki täällä oman ennätyksensä.

Saavuimme illalla päättäjäisjuhliin. Nostopaikka oli tyhjennetty ja sen reunoja kiersi köydestä tehty aita. Orkesteri soitti taustalla ja kisavieraat tanssia rytyyttivät lavalla. Ohjelmassa seurasi  asianmukaiset seremoniat palkitsemisineen. Sen jälkeen siirryimme illallispöytään joka oli katettu suuren uimalaitoksen peräosaan jossa sijaitsi lastenaltaita ja vesiliukumäkiä. Illan aikana lavalla esiintyivät paikallinen Can-Can-ryhmä ja sitten taas tanssittiin. Kello oli noin puolenyön tietämillä kun meille tuli kuljetus majapaikkaamme.

Aamulla olisi aikainen herätys sillä aamiainen olisi katettu jo klo 06.00 ja kuljetus lentokentälle klo 07.00. Tämä oli ollut mielenkiintoinen reissu, alkuhankaluuksien jälkeen kaikki oli alkanut sujua kuitenkin hyvin. Tuntuu olevan nämä veteraanien reissut aikamoisia seikkailuja, matkalla voi tapahtua vaikka minkälaisia kommelluksia. Toivottavasti tavataan samanlaisissa yhteyksissä uudestaan.

- Ilkka Launonen